Olen ihan sulaa vahaa jos joku mies on minulle ystävällinen.
Olen varmaan helpoista helpoin nakki. Ihastun jatkuvasti naapureihin, työkavereihin, asiakkaisiin, kavereiden miehiin... Heittäytyisin näistä kenen tahansa käsivarsille koska vaan, jos vain mies vähän vinkkaisi sellaista. Viiden minuutin ystävällinen keskustelu, ja näen meillä jo yhteisen tulevaisuuden. En silti tee mitään, vaan olen uskollinen. Tällainenko ihmisestä tosiaan tulee, kun on puolisolleen vuosia näkymätön?
Kommentit (5)
Voi sielunsisko, jaan tuntemuksesi täysin. Sanasta sanaan kuin minun kirjoittamaani. Ihan itkettää, että elää tällaista elämää.
Sama täällä. En varmasti tekisi mitään, mutta ajatukset lähtevät laukkaamaan heti. En ole edes ihan teinityttönen enää, vaan 40 vuotias, joka haluaa ja haaveilee enemmästä kuin mitä nyt saa. Eivät nämä ajatukset ketään loukkaa kuitenkaan ja heti jos mieheni on minulle mukava ja asiallinen, olen ihastunut häneen.
Kolmonen vielä jatkaa...En muuta kaipaa, kuin että oma mieheni joskus huomaisi sanoa, että olen vielä ihan vetävän näköinen ja mukavakin persoona, että kelpaan tällaisena kuin olen. - Mutta ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Meinasin sanoa jotain kiva, mutta en sekaannu varattuihin.
Mies
Samaa... Meillä on töissä yksi harjoittelijapoika ja se on ihan kauheaa, kun hävettää, miten olisin ja oon heti että oih, kun se vaan katsookin minuun :O
En edes aiemmin ole koskaan ollut tällainen :O olen itsekin ihan wtf?! Hankalaa, kun pitäis ehkä kommunikoidakin jotenkin. Sit suusta tulee vaan, että tyyrrrsskk nghhgh