Lue keskustelun säännöt.
En voi ikinä tavata uuden miesystäväni vanhempia
19.06.2015 |
Kummatkin hänen vanhempansa olivat minun opettajiani yläasteella. Ja minulla oli yläasteella meneillään semmoinen...vaihe. Sanotaan vaikka että en ollut erityisen miellyttävä oppilas. Onneksi pieni ikääntyminen auttoi ja nykyään olen NORMAALI ihmisolento. Mutta he taatusti muistavat minut täysin erinä tyyppinä. Aaaaa, kuolen nolouteen.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:56"]Kuulehan, jos ovat opettajia, ovat varmasti nähneet kaikenlaista ja ymmärtävät kyllä kaikkia "vaiheita". Unohda koko juttu, älä moisia mieti.
[/quote]
Niin varmaan. Toivottavasti! Siltiki se tuntuu hurjan nololta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäs menit huoraamaan. oma vika, mitäs läksit
No mitä niitä harppuja tapaamaan! Parempi kestää erossa.
Kuvaile toki tarkemmin tätä vaihetta. Opettajille vittuilua luonnollisesti kuvassa, mitä muuta?
No ei muuta kuin opettelet naureskelemaan menneisyyden sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanot tottakai heti kättelyssä, että oli vähän vaikea murrosikä. Kiität siitä, kun jaksoivat sun toilailut ja pyydät anteeksi että teit jo heidän muutenkin vaativasta työstä rankempaa. Ja kerro miesystävällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:35"]
No sanot tottakai heti kättelyssä, että oli vähän vaikea murrosikä. Kiität siitä, kun jaksoivat sun toilailut ja pyydät anteeksi että teit jo heidän muutenkin vaativasta työstä rankempaa. Ja kerro miesystävällesi.
[/quote]
Tämä on hyvä idea. Fiksu, aikuinen tapa, joka heti selvittää tilanteen. Jos he eivät aidosti muista sinua tai joutuvat kovasti muistelemaan, voit aina naurahtaa, että tämähän on helpottavaa.
Eivät todennäköisesti edes muista aloittajaa, jos kouluajoista on yli viisi vuotta. Aineenopettajat opettavat valtavasti nuoria vuosittain, joten harva jää pitkäksi aikaa mieleen. Itse olen pian valmistuva opettaja, ja jokaisessa paikassa, jossa olen tehnyt sijaisuuksia, opettajat ovat kertoneet, miten noloa on, kun esimerkiksi kaupassa joku vanha oppilas tulee juttelemaan ja opettajalla ei ole pienintäkään muistikuvaa oppilaasta. Vain erittäin ihanat tai erittäin kamalat oppilaat jäävät mieleen. Aloittajana en itse sanoisi kouluajoista mitään, sillä korkeintaan ap palauttaa muistot mieleen, jos kertoo: "Olin se oppilas, joka teki xx ja olen kauhean pahoillani siitä".
Kuulehan, jos ovat opettajia, ovat varmasti nähneet kaikenlaista ja ymmärtävät kyllä kaikkia "vaiheita". Unohda koko juttu, älä moisia mieti.