Te, jotka olitte kumppanillenne ns. kakkosvaihtoehto, miten menee?

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:46"]

No eiköhän aika monella ole ollut aikaisempiakin suhteita.. Onko ensin tavattu aina ykkösvaihtoehto? Jos poikaystävä jätti minut, tapasin ihan kivan miehen johon lopulta rakastuin, niin tyydyinkö kakkosvaihtoehtoon?

[/quote]

Kyllä. :) Jos et aluksi nimenomaan ajatellut miehestä mitään erityistä, mtuta sitten ajansaatossa "rakastuit" elikkä kiinnyit.

Varmaan monikin haikailee exän tai saavuttamattoman ihastuksen perään mutta ei kai kukaan järkevä sitä paljasta ja sano nyksälle että olet vaihtoehto B!

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:03"]

En itsekkään alentuisi. Minulla oli suhde mieheen joka on naimisissa. Vaimo sai tietää meistä tai mies kertoi itse siis. Halusi erota, vaimo ei. Minulle riitti asioitten selvittely ja se sotiminen ja jätin miehen. Mies murtui, itkee edelleen perääni. Omat henkiset voimat ei vaan riittänyt siihen. Vaimo oli hyvillää erostamme. En tiedä aikooko mies edelleen erota en usko. Itse en olisi vaimon sijassa jäänyt. Jotkut pelkää liikaa yksin olemista vaan vaikka tyytyvät olemaan se toinen viimeinen vaihtoehto. Eivät varmaan peloltaan näe että voisi saada parempaa. En tiedä säälisinkö vai inhoisin

[/quote]

Et sinä ole tuon miehen A-vaihtoehto, vaan vaimo oli. Vaimon kanssa mies oli mennyt naimisiin, vaikka arki sitten myöhemmin koittikin, ja mies oli uskoton. Mutta jos olisit ollut miehelle ykkönen, hän olisi jättänyt vaimonsa, eikä vain puhunut siitä.nvaimon ja miehen keskinäisissä keskusteluissa tuskin olit mukana, joten totuutta et tiedä. Suomessa kun ei mitään yksimielisyyttä eroon tarvita, mies voi erota jos haluaa. Todennäköisesti, jos pääsevät yli miehen uskottomuudesta, rakkaus voi kantaa vielä pitkälle. Ja sinun juttusi mieheen oli vain ohimenevä suhde.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:27"]

Useinhan on niin, ettei sitä kauneinta ja kiinnostavinta naista onnistuta yrityksestä huolimatta saamaan itselleen ja vastaan käveleekin sellainen "ihan kiva" vaihtoehto B, joka kiinnostuu juuri sinusta. Alatte seurustella, vaikka sinua mietityttää edelleen se vaihtoehto A. Jossain vaiheessa vaihtoehto B tajuaa olevansa se kakkonen, kun tunteet eivät leiskukaan toisen puolesta rovion lailla. Miten te muut kakkosvaihtoehdot olette selvinneet tästä ja tuntuuko teistä edelleen, että vaihtoehto A:n perään haikailtaisiin?

[/quote]

Olen sinkku.

Alentuuko joku _oikeasti_ ?

Moni ei tiedä olevansa kakkosvaihtoehto. Mies vakuuttaa kakkosvaihtoehdolle, että valitsi hänet, vaikka ykkösvaihtoehto lemppasi ja mies vieläkin kerjää mahdollisuutta...

Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]

Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.

[/quote]

Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.

No erikoista toimintaa kyllä mieheltä alkaa seurustella B:n kanssa. Miksi ei pysy sinkkuna kunnes saa kenet oikeasti haluaa, luulisi olevan itsestäänselvyys.. En itekään alkais jakamaan elämääni "ihan kivan" kanssa paremmanpuutteessa.

Onkohan tässä jokin ikäraja? Tyyliin olet yli 50 ja pelkäät yksinäistä vanhuutta ja kuolemaa niin alkaa kakkos- ja kolmosvaihtoehdotkin kelvata?

En itsekkään alentuisi.
Minulla oli suhde mieheen joka on naimisissa. Vaimo sai tietää meistä tai mies kertoi itse siis. Halusi erota, vaimo ei. Minulle riitti asioitten selvittely ja se sotiminen ja jätin miehen. Mies murtui, itkee edelleen perääni. Omat henkiset voimat ei vaan riittänyt siihen.
Vaimo oli hyvillää erostamme. En tiedä aikooko mies edelleen erota en usko. Itse en olisi vaimon sijassa jäänyt. Jotkut pelkää liikaa yksin olemista vaan vaikka tyytyvät olemaan se toinen viimeinen vaihtoehto. Eivät varmaan peloltaan näe että voisi saada parempaa.
En tiedä säälisinkö vai inhoisin

Tunnen tällaisia pareja joissa toinen tietää olevansa tällainen B vaihtoehto ja A:kin vielä sulassa sovussa samassa kaveripiirissä. Minust se on käsittämätöntä, mutta nämä B vaihtoehdot ovat ihmisinä jotenkin sellaisia, etteivät he asiasta välitä. Ihailen sitä, että he pystyvät hyväksymään tuollaisen asian ja keskittymään olennaiseen. Kai he rakastavat sitä mitä ovat saaneet ja kaikkeahan ei voi kuitenkaan saada. Ja minäkin kyllä uskon, että kahtakin voi rakastaa yhtäaikaa. 

No eiköhän aika monella ole ollut aikaisempiakin suhteita.. Onko ensin tavattu aina ykkösvaihtoehto? Jos poikaystävä jätti minut, tapasin ihan kivan miehen johon lopulta rakastuin, niin tyydyinkö kakkosvaihtoehtoon?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]

Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.

Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.

Suurin osa naisista on niitä varasuunnitelmia.Nainen ei vaan pysty tajuamaan että mies ottaa naisen jonka saa eikä sitä jota eniten haluaa.Ei luulisi olevan monimutkaista mutta näyttää olevan.

reaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]

Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.

Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.

Suurin osa naisista on niitä varasuunnitelmia.Nainen ei vaan pysty tajuamaan että mies ottaa naisen jonka saa eikä sitä jota eniten haluaa.Ei luulisi olevan monimutkaista mutta näyttää olevan.

Niinpä. Tosin jos on edes kohtuullisen hyvännäköinen nainen, niin pääsee itse valitsemaan sadoista miehistä. Joten sellaisen voi olla hankala samaistua henkilöön (normimies) joka ei saa juuri ketään

reaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]

Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.

Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.

Suurin osa naisista on niitä varasuunnitelmia.Nainen ei vaan pysty tajuamaan että mies ottaa naisen jonka saa eikä sitä jota eniten haluaa.Ei luulisi olevan monimutkaista mutta näyttää olevan.

Oliko nyt aivan välttämätöntä mennä necroamaan 1,5 vuotta vanha ketju, uuden aloituksen olisi voinut tehdä jos aiheesta halusit keskustella.

Itse tapailin naisen kanssa joka kuukauden tapailun jälkeen sanoi yksi aamu että "ehkä meistä ei tule mitään elämää suurempaa" ja kun itse kysyin että oletko jo pitkään tuntenut noin niin hän vastasi että "ihan alusta alkaen mutta jatkoin koska sä olit niin kiva".

Eli suomennettuna hän vain tyytyi johonkuhun ja tiesi jo alusta alkaen että ei ole vakavissaan.

En silti ollut vihainen tai mitään, tuo oli mulle ensimmäinen ja tärkeä naisjuttu, sain läheisyyttä ja seksiä mutta kyllä se lopulta harmitti ja kävi mielessä ajatus että olisinko alkanut ollenkaan jos olisin tiennyt että nainen antaa pakit noin nopeasti. Onhan tuollainen miehen tunteilla leikkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailin naisen kanssa joka kuukauden tapailun jälkeen sanoi yksi aamu että "ehkä meistä ei tule mitään elämää suurempaa" ja kun itse kysyin että oletko jo pitkään tuntenut noin niin hän vastasi että "ihan alusta alkaen mutta jatkoin koska sä olit niin kiva".

Eli suomennettuna hän vain tyytyi johonkuhun ja tiesi jo alusta alkaen että ei ole vakavissaan.

En silti ollut vihainen tai mitään, tuo oli mulle ensimmäinen ja tärkeä naisjuttu, sain läheisyyttä ja seksiä mutta kyllä se lopulta harmitti ja kävi mielessä ajatus että olisinko alkanut ollenkaan jos olisin tiennyt että nainen antaa pakit noin nopeasti. Onhan tuollainen miehen tunteilla leikkimistä.

Noh, murhasitko?

Vierailija kirjoitti:

reaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]

Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.

Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.

Suurin osa naisista on niitä varasuunnitelmia.Nainen ei vaan pysty tajuamaan että mies ottaa naisen jonka saa eikä sitä jota eniten haluaa.Ei luulisi olevan monimutkaista mutta näyttää olevan.

Niinpä. Tosin jos on edes kohtuullisen hyvännäköinen nainen, niin pääsee itse valitsemaan sadoista miehistä. Joten sellaisen voi olla hankala samaistua henkilöön (normimies) joka ei saa juuri ketään

Miksi normimiehelle ei kelpaa norminainen ? Molempia ryhmiä on runsaasti

Hei haloo. Nyt puhutaan ihmissuhteista eikä mistään liiketoiminnasta. Useimmat ihmissuhteet alkavat ihastumisesta tai rakastumisesta, yleensä molemminpuolisesta.

Toisinaan rakastuminen on yksipuolista. Mutta silti ihminen on yhtä lailla rakastunut. Hän ei ole ottamassa toisen jämiä, vaan juuri sen ihmisen maailmassa, jonka haluaa, ongelmana on vain se, että jonain päivänä se toinenkin vielä haluaa jonkun.

Ja vastaus kysymykseen: en ole ikinä ollut kakkosvaihtoehto, mutta olen joskus ottanut kakkosvaihtoehdon.