Te, jotka olitte kumppanillenne ns. kakkosvaihtoehto, miten menee?
Useinhan on niin, ettei sitä kauneinta ja kiinnostavinta naista onnistuta yrityksestä huolimatta saamaan itselleen ja vastaan käveleekin sellainen "ihan kiva" vaihtoehto B, joka kiinnostuu juuri sinusta. Alatte seurustella, vaikka sinua mietityttää edelleen se vaihtoehto A. Jossain vaiheessa vaihtoehto B tajuaa olevansa se kakkonen, kun tunteet eivät leiskukaan toisen puolesta rovion lailla. Miten te muut kakkosvaihtoehdot olette selvinneet tästä ja tuntuuko teistä edelleen, että vaihtoehto A:n perään haikailtaisiin?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
reaali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]
Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.
Suurin osa naisista on niitä varasuunnitelmia.Nainen ei vaan pysty tajuamaan että mies ottaa naisen jonka saa eikä sitä jota eniten haluaa.Ei luulisi olevan monimutkaista mutta näyttää olevan.
Niinpä. Tosin jos on edes kohtuullisen hyvännäköinen nainen, niin pääsee itse valitsemaan sadoista miehistä. Joten sellaisen voi olla hankala samaistua henkilöön (normimies) joka ei saa juuri ketään
Normimies=kilttimies? Tavallisella miehellä ei ole mitään vaikeuksia saada naista, suomalaisnaisilla on muihin länsimaihin verrattuna niin alhaiset standardit miesten suhteen että tuollaisesta valittaminen on säälittävää. Teidän "normimiesten" ongelmana on ettette viitsi tehdä mitään naisen löytämisen eteen, teidät pitäisi tulla sieltä kotoa hakemaan kun ette yritä koskaan lähestyä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Itse tapailin naisen kanssa joka kuukauden tapailun jälkeen sanoi yksi aamu että "ehkä meistä ei tule mitään elämää suurempaa" ja kun itse kysyin että oletko jo pitkään tuntenut noin niin hän vastasi että "ihan alusta alkaen mutta jatkoin koska sä olit niin kiva".
Eli suomennettuna hän vain tyytyi johonkuhun ja tiesi jo alusta alkaen että ei ole vakavissaan.
En silti ollut vihainen tai mitään, tuo oli mulle ensimmäinen ja tärkeä naisjuttu, sain läheisyyttä ja seksiä mutta kyllä se lopulta harmitti ja kävi mielessä ajatus että olisinko alkanut ollenkaan jos olisin tiennyt että nainen antaa pakit noin nopeasti. Onhan tuollainen miehen tunteilla leikkimistä.
Ei tässä mielestäni ollut kyse ap:n tarkoittamasta tilanteesta. Sinun tapailemasi nainen kiinnostui sinusta mutta huomasi, että hänen puoleltaan ei ole ns kipinää, joten lopetti suhteenne. Tämä ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa ja nainenhan ei tyytynyt mihinkään, vaan lopetti tapailun lähes heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
reaali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:38"]
Mun miehen ykkösvaihtoehto on edelleen sinkku. Ei ole ainakaan tunnustanut haikailevansa tuon perään enää, sillä eivät taida olla minun mustasukkaisuuteni vuoksi enää edes väleissä. Toisten on vaan pakko alentua, jos ei halua viettää loppuelämäänsä yksin.Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alennun elämään jonkun varasuunnitelmana.
Suurin osa naisista on niitä varasuunnitelmia.Nainen ei vaan pysty tajuamaan että mies ottaa naisen jonka saa eikä sitä jota eniten haluaa.Ei luulisi olevan monimutkaista mutta näyttää olevan.
Niinpä. Tosin jos on edes kohtuullisen hyvännäköinen nainen, niin pääsee itse valitsemaan sadoista miehistä. Joten sellaisen voi olla hankala samaistua henkilöön (normimies) joka ei saa juuri ketään
Miksi normimiehelle ei kelpaa norminainen ? Molempia ryhmiä on runsaasti
Tämä! Kun miehet itkevät siitä etteivät saa naista ongelma on tyypillisesti siinä että naisiksi määritellään vain isotossiset fitnessbimbot joihin peruskaljamaha-Pertin charmi ei oikein pure.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:27"]
Useinhan on niin, ettei sitä kauneinta ja kiinnostavinta naista onnistuta yrityksestä huolimatta saamaan itselleen ja vastaan käveleekin sellainen "ihan kiva" vaihtoehto B, joka kiinnostuu juuri sinusta. Alatte seurustella, vaikka sinua mietityttää edelleen se vaihtoehto A. Jossain vaiheessa vaihtoehto B tajuaa olevansa se kakkonen, kun tunteet eivät leiskukaan toisen puolesta rovion lailla. Miten te muut kakkosvaihtoehdot olette selvinneet tästä ja tuntuuko teistä edelleen, että vaihtoehto A:n perään haikailtaisiin?
Olen sinkku.
Eli vaihtoehto Ö
Niin, kuka tietää. Olisitko sinä malttanut pysyä ekassa naisjutussasi loppuikäsi? Ja jos et, olisiko se ollut naisen tunteilla leikkimistä? Jokaisella kun kuitenkin on vain yksi oma elämä.
Nro 21.