Lue keskustelun säännöt.
Hermo menee puolison eksään!!!
30.05.2015 |
Siis JOKA kerta mieheni lapsen tulemisesta meille pitää saada jotain säätöä aikaiseksi. Perkeleen perkele!! Taas etukäteen yritettiin puhua, että josko viikonloppuna voisi tulla kun sukulaisten juhlissa kuitenkin tapaavat niin haluaa varmasti lähteä meidän kanssa kotiin. Niin ei sopinut rouvalle kun oli aiempi sopimus seuraavasta viikonlopusta. Noh. Nyt sitten juhlissa kun poika asiaa (ennakoidusti) pyysi, niin äitinsä sanoikin että tottakai se sopii!! Siis wtf! Ei millään käynyt kaksi päivää sitten mutta nyt taas extempore sitten sopisikin. Joo-o, kivahan se on että päästää. Mutta seuraavassa käänteessä sitten raivoaa puhelimessa siitä että aikuisten pitäisi ennakoiden sopia aina nämä asiat.... Kuten siis juuri viime kerralla kävi. Loppuu jaksaminen.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on näitä uusioperheiden kuvioita. Ei vaan pysty ymmärtämään.
No ap jatkaa sitten valitusvirttään vielä itse kun on tarve purkautua. Minkä takia hän toimii näin? Tuntuu, että kaikki tilaisuudet, joissa hänen kanssaan täytyy asioida niin alkaa ahdistaa etukäteen meitä molempia jo ihan kamalasti ja sitten hän onnistuu pilaamaan kyseisen ajan kun lapsen kanssa saa olla juuri näillä typerillä tempauksillaan. Varmaan lapsen takia pitäisi vaan yrittää immunisoitua hänen kalkatuksilleen. Ärsyttää vaan niin saamaristi. Luulisi että aikuinen nainen osaa ennakoida, suunnitella ja käyttäytyä muutenkin niinkuin aikuiset käyttäytyy.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:20"]Haistattaa vitut sille ämmälle.
[/quote]
Joo kokeilin, sillä tavalla "kevyemmällä" versiolla. Niin uhkaili minua ja soitti heti perään lapselle että kotiin kesken sovitun kesälomaviikon meillä. Jepjep. Mies ja hän sitten riitelivät asiasta tunnin, koska lapsi itki meillä ettei halua äidille kun oli luvattu että saa olla meillä. En kokeile sitä siis enää uudestaan. Muita vinkkejä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:22"]Nää on näitä uusioperheiden kuvioita. Ei vaan pysty ymmärtämään.
[/quote]
Uusioperheitä? Vai niiden kuvioita? Voi voi kun tämän voisikin taikasauvalla muuttaa ihan tavalliseksi kahden vanhemman perheeksi.
Ap
Ap vielä. Luulisi, että eksä on tyytyväinen ja onnellinen kun meillä sellainen koti johon lapsi tulee mielellään ja hän on täysin meidän lapsi myös yhteisistä lapsista "huolimatta"? Siis eikö se ole tärkeintä että lasta rakastetaan ja hän on onnellinen? En tiedä. En vaan ymmärrä. Olen vaan niin väsynyt tuohon pompotteluun ja henkiseen väkivaltaan. Kai hän sitten vaan nauttii tästä valta-asemastaan..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun ihan kamalaa sanoa, että mä olen aivan hajalla tilanteesta. Siitä lapsesta on tullut myös mulle niin rakas, että en kestä tätä. Rikkoo niin paljon se, etten koskaan antaisi kenenkään kohdella omia lapsiani niin kuin puolison eksä kohtelee omaansa. Ja kun en voi tälle asialle mitään, vaikka hänet myös omakseni koen. Oksettaa.
Ap
Minusta sinä olet nyt se pompottelija!
Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:36"]Minusta sinä olet nyt se pompottelija!
Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI.
[/quote]
Niin minä siis kysyin mieheltä, että miten toimitaan kun lapsi varmasti kysyy, että saako lähteä meidän mukaan juhlista. Mies sanoi kysyvänsä asiaa eksältä, joka sitten kieltäytyi. Tässä ei mielestäni ollut mitään epäselvää. Asia oli siten sovittu niinkuin aiemminkin ja yhteinen linja selkeä, ettei lapsi tule viikonloppuna meille. Sitten eksä kuitenkin lapselle lupaa juhlissa, MEILTÄ kysymättä, että saa lähteä meidän mukaamme. Kuka siis mielestäsi pompottaa? Minäkö edelleen?
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:36"]
Minusta sinä olet nyt se pompottelija!
Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI.
[/quote]
Eikös se ollut niin, että ap ja miehensä kysyivät, ex sanoi jämäkästi ei noilla perusteilla, mitä tuossa luettelit mutta muuttikin sitten yllättäen mielensä juhlissa? Eli toisin sanoen kielsi ensin mutta myönsi sitten. Ei tässä ap pompotellut ketään.
Ymmärrän jämäkät sopimukset mutta jos vanhemmilta ei löydy joustoa mihinkään, ollaan oikeasti aika hankalassa ihmissuhteessa ja lapsi siinä välissä. Lapset eivät ole robotteja ja joskus se ikävä etävanhempaa kohtaan voi olla murskaava. Fiksu vanhempi osaa välillä joustaa lapsen edun mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:36"]Minusta sinä olet nyt se pompottelija!
Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI.
[/quote]
Niin minä siis kysyin mieheltä, että miten toimitaan kun lapsi varmasti kysyy, että saako lähteä meidän mukaan juhlista. Mies sanoi kysyvänsä asiaa eksältä, joka sitten kieltäytyi. Tässä ei mielestäni ollut mitään epäselvää. Asia oli siten sovittu niinkuin aiemminkin ja yhteinen linja selkeä, ettei lapsi tule viikonloppuna meille. Sitten eksä kuitenkin lapselle lupaa juhlissa, MEILTÄ kysymättä, että saa lähteä meidän mukaamme. Kuka siis mielestäsi pompottaa? Minäkö edelleen?
Ap
[/quote]
Todennäköisesti ennakoimisestani huolimatta, kuvio olisi siis edennyt samalla tavalla. Siis siten, että on sovittu seuraavasta viikonlopusta ja kesken juhlien poika tuleekin ilmoittamaan, että lähtee meidän mukana kotiin koska äiti lupasi. Eli tässä ei varsinaisesti tällä minun ennakoinnilla ollut muuta osuutta kuin se, että eksän toiminta tuntuu vielä sekopäisemmältä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:36"]Minusta sinä olet nyt se pompottelija! Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI. [/quote] Niin minä siis kysyin mieheltä, että miten toimitaan kun lapsi varmasti kysyy, että saako lähteä meidän mukaan juhlista. Mies sanoi kysyvänsä asiaa eksältä, joka sitten kieltäytyi. Tässä ei mielestäni ollut mitään epäselvää. Asia oli siten sovittu niinkuin aiemminkin ja yhteinen linja selkeä, ettei lapsi tule viikonloppuna meille. Sitten eksä kuitenkin lapselle lupaa juhlissa, MEILTÄ kysymättä, että saa lähteä meidän mukaamme. Kuka siis mielestäsi pompottaa? Minäkö edelleen? Ap
[/quote]
Kyllä, sinä edelleen. Lapselle voi sanoa ei, vaikka äiti laittaisi lapsen asiaa kysymään.
Mies kysyy exältä, exä sanoo ei. Sitten kuitenkin ette kykene juhlissa sanomaan pojalle, että ei käy, kun on toisin sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi valittaa. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on ja koita olla kypsempi puoliso ja äitipuoli.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:36"]
Minusta sinä olet nyt se pompottelija!
Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI.
[/quote]
Eikös se ollut niin, että ap ja miehensä kysyivät, ex sanoi jämäkästi ei noilla perusteilla, mitä tuossa luettelit mutta muuttikin sitten yllättäen mielensä juhlissa? Eli toisin sanoen kielsi ensin mutta myönsi sitten. Ei tässä ap pompotellut ketään.
Ymmärrän jämäkät sopimukset mutta jos vanhemmilta ei löydy joustoa mihinkään, ollaan oikeasti aika hankalassa ihmissuhteessa ja lapsi siinä välissä. Lapset eivät ole robotteja ja joskus se ikävä etävanhempaa kohtaan voi olla murskaava. Fiksu vanhempi osaa välillä joustaa lapsen edun mukaisesti.
[/quote]
Ja kun sehän on nimenomaan niin, että me joustamme AINA. Rouvalla taas ei ole minkäänlaista joustovaraa, tai minusta tuntuu, että hän ehkö ajattelee näiden extempore mielenmuutostensa ehkä olevan niitä "joustamisia" lapsen hyväksi?? Joo mutta lasta on siis haettu milloin mistäkin ja mihinkin kellonaikaan kun eksän suunnitelmat on muuttuneet ja hän onkin unohtanut ilmoittaa niistä meille.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:36"]Minusta sinä olet nyt se pompottelija! Jos on sovittu, että ensi viikonloppuna, niin se on sitten viikon päästä eikä nyt. Pojalle sanotaan, että on sovittu, että viikon päästä ja sopimuksista pidetään kiinni. Lapsen mielitekojen mukaan ei mennä, aikuiset päättää ja lapselle opetellaan sanomaan nätisti EI. [/quote] Niin minä siis kysyin mieheltä, että miten toimitaan kun lapsi varmasti kysyy, että saako lähteä meidän mukaan juhlista. Mies sanoi kysyvänsä asiaa eksältä, joka sitten kieltäytyi. Tässä ei mielestäni ollut mitään epäselvää. Asia oli siten sovittu niinkuin aiemminkin ja yhteinen linja selkeä, ettei lapsi tule viikonloppuna meille. Sitten eksä kuitenkin lapselle lupaa juhlissa, MEILTÄ kysymättä, että saa lähteä meidän mukaamme. Kuka siis mielestäsi pompottaa? Minäkö edelleen? Ap
[/quote]
Kyllä, sinä edelleen. Lapselle voi sanoa ei, vaikka äiti laittaisi lapsen asiaa kysymään.
Mies kysyy exältä, exä sanoo ei. Sitten kuitenkin ette kykene juhlissa sanomaan pojalle, että ei käy, kun on toisin sovittu.
[/quote]
Niin mutta jos itsekin haluamme pojan meille?
Ap
Minkä ikäinen tämä lapsi on? Olisiko jo pian sen ikäinen, että voisi itse päättää asuinpaikkansa? Jos hän tulisi teille, olisiko se sinulla ok?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:48"]Älä viitsi valittaa. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on ja koita olla kypsempi puoliso ja äitipuoli.
[/quote]
Viiteen vuoteen en ole valittanut. Ja nyt saavuinkin valittamaan "salaa" :D tänne, juurikin siksi, että voisin muuten pysyä edelleen kypsänä ja aikuisena tilanteessa, missä tuntuu, että en jaksa ja hajoan. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että pitäisi varmasti nimenomaan keskittyä siihen onnellisuuteen. Onnellisuuteen siitä, että olen löytänyt mieheni ja meillä on ihanat lapset ja että myös tämä kyseinen lapsi on kiintynyt myös minuun lujasti. Äitienpäivänä sain onnittelutkin. Itkuhan siinä tuli.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 17:56"]Minkä ikäinen tämä lapsi on? Olisiko jo pian sen ikäinen, että voisi itse päättää asuinpaikkansa? Jos hän tulisi teille, olisiko se sinulla ok?
[/quote]
Asiasta on yritetty keskustella eksän kanssa, mutta hän on ilmoittanut, ettei suostu asiasta edes puhumaan. Lapsi ei voi vielä päättää omasta asumisestaan. :( Lapsella on täällä oma huone, tietenkin. Hän haluaisi myös asua täällä, eikä äidillään. Myös minä haluaisin, että hän asuisi täällä.
Ap
Ap jatkaa vielä. Tätä on nyt kestetty (yhdessä) jo yli viisi vuotta ja mies vielä enemmän. Koskaan ei ole tapaamisasiat siis toimineet "sujuvasti". Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Antaa toisen sekoilla ja itse vaan niellä kaikki ja ottaa lasta aina kun antaa? Vai jotain ihan muuta???