Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisin ystäväsi minkä neuvon antaisit?
29.04.2015 |
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä noin 3v.joista 2v.naimisissa. Meillä on melkein vuoden ikäinen lapsi,molempien ensimmäinen.
Suhteemme on todella haastava ja riitelemme usein. Mieheni on melko pitkäpinnainen,mutta vihaatuessaan ei osaa hallita tilannetta ollenkaan. On ollut tönimistä,nimittelyä ja hän on heittänyt esineitä minua päin. Kirjan ja kaukosäätimen. Hän on myös potkaissut minua reiteen ja heittänyt päin sänkyä niin,että sain vartalooni valtavan mustelman. Näissä kaikissa riitatilanteissa olen itse myös huutanut,haukkunut ja käyttäytynyt hysteerisesti.
Mieheni on myöntänyt tarvitsevansa ammattiapua,sitä kuitenkaan koskaan hakematta. Myös minulla on paljon parannettavaa siinä miten toimin riitatilanteissa. Inhoan sitä,kun turvaudun huutamiseen ja nimittelyyn.
Lapsemme on usein paikalla näissä tilanteissa ja se vaikuttaa selvästi hänen uneensa. Niinä päivinä,kun olemme huutaneet herää lapsi yöllä itkemään lohduttomasti. Muuten nukkuu hyvin. Äitinä tämä repii rintaani. Aina sovimme,että emme enää riitele lapsen nähden ja aina yhtä usein se kuitenkin tapahtuu.
Tänään mieheni kuitenkin teki jotain mistä en tiedä mitä ajatella. Hänellä on tapana valvoa myöhään ja tuli aamuyöstä vasta nukkumaan. Lapsi heräsi siitä noin tunnin päästä ja alkoi leikkimään sängyssämme(nukkuu siis meidän välissämme toisinaan). Lapsi oli ryöminyt isänsä päällä,läpsinyt,vetänyt nenästä ja mitä tuon ikäiset nyt normaalistikin tekevät tutkiessaan maailmaa. Mieheni komensi lasta lopettamaan potkimisen,mutta lapsi vain nauroi ja jatkoi leikkiään. Mieheni sai tästä ihan mielettömän raivarin,nousi karjuen ylös sängystä ja hakkasi peittoa patjaa vasten samalla huutaen. Minä tietysti heräsin tähän ja näin lapseni aivan lamaantuneena vieressäni mieheni riehuessa. Aloin itkemään hysteerisesti,koska en edes heti tajunnut mitä tapahtui. Vein lapsen ulos huoneesta ja lapsi vain nauroi ja heilutteli isälleen.
Meillä on nyt todella juttelun paikka. Mutta tietysti meillä on täysin eri näkemykset tapahtumasta ja sen vakavuudesta. Mies sanoo vain hermostuneensa,koska halusi nukkua eikä koskaan fyysisesti voisi vahingoittaa lasta. Minusta taas mies on mennyt sen rajan yli,kun äidin on aika aukaista silmänsä ja suojella lastaan.
Rakastan miestäni paljon. Hänellä on paljon stressiä ja vauvavuosi myös verottanut jaksamista. Mutta eron hakeminen kummittelee silti mielessäni.
Jos sinun siskosi,ystäväsi tai työkaverisi kertoisi sinulle vastaavan tarinan,minkälaisen neuvon antaisit?
Kirjoitan nimettömänä,koska haluan kuulla kaunistelemattoman totuuden.
Kommentit (39)
Mies parka. :( Sinun täytyy katsoa, että hän saa todella keskusteluapua. Ja lapselle täytyy tehdä selväksi, ettei tulla häiritsemään, kun toinen nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäisin puolestasi ja lapsesi puolesta niin paljon, että kehottaisin sinua eroamaan. Siitäkin huolimatta, että rikkoisit ehjän perheen.
Jos mies on noin pienestä noin väkivaltainen, millainen hän on sitten, kun on todellista suuttumisen aihetta. Valitettavasti en kykene uskomaan, että mistään terapiasta olisi apua tuohon hillittömyyteen. Olen pahoillani.
Haastavalla tarkoitan sitä,että olemme molemmat väsyneitä,stressaantunut ja tyytymättömiä tämän hetkiseen elämäämme. Tämä tietysti johtaa siihen,että riidellään pikkuasioistakin ja on päiviä,kun toinen ärsyttää pelkällä olemassa olollaan.
Uskon,että avioliiton eteen tulee tehdä paljon töitä. Mutta milloin liika on liikaa? On päiviä,kun en enää jaksa,ei lle mitään toivoa jäljellä. Sitten taas mies pyytää anteeksi,minä pyydän anteeksi ja kaikki on hyvin.
Ja 3lle. Olen erimieltä kanssasi. Minusta aikuisen ihmisen tulee suunnitella omat nukkumisensa niin,että saa tarpeeksi unta. En voi vaatia pientä vauvaa olemaan hiljaa ja liikkumatta,koska isänsä haluaa nukkua iltapäivään asti.
Annan sinulle vinkin joka todennäköisesti pelasti oman lapseni henkisen terveyden.
Lähde.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:46"]
Ja 3lle. Olen erimieltä kanssasi. Minusta aikuisen ihmisen tulee suunnitella omat nukkumisensa niin,että saa tarpeeksi unta. En voi vaatia pientä vauvaa olemaan hiljaa ja liikkumatta,koska isänsä haluaa nukkua iltapäivään asti.
[/quote]
Voinet kuitenkin estää (vaatiminen tuskin tehoaa) vauvaa potkimasta ja raastamasta nukkuvaa miestä. Meteliltä nyt voi suojautua vaikka korvatulpilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:46"]
Haastavalla tarkoitan sitä,että olemme molemmat väsyneitä,stressaantunut ja tyytymättömiä tämän hetkiseen elämäämme. Tämä tietysti johtaa siihen,että riidellään pikkuasioistakin ja on päiviä,kun toinen ärsyttää pelkällä olemassa olollaan.
Uskon,että avioliiton eteen tulee tehdä paljon töitä. Mutta milloin liika on liikaa? On päiviä,kun en enää jaksa,ei lle mitään toivoa jäljellä. Sitten taas mies pyytää anteeksi,minä pyydän anteeksi ja kaikki on hyvin.
Ja 3lle. Olen erimieltä kanssasi. Minusta aikuisen ihmisen tulee suunnitella omat nukkumisensa niin,että saa tarpeeksi unta. En voi vaatia pientä vauvaa olemaan hiljaa ja liikkumatta,koska isänsä haluaa nukkua iltapäivään asti.
[/quote]
Miksi olette hankkineet lapsen, jos se kerran tekee elämästä noin kurjaa?
Öööö....mies heittää naist kirjalla päin näköä ja joku kommentoi "mies parka"?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoisin, että tuosta nykyisestä tilanteesta on välttämätöntä päästä pois tavalla tai toisella! Joko haette apua tai sitten ero. Lapsi, jolla ei ole osaa eikä arpaa koko asiaan, kärsii eniten. Huuto ja hysteerisyys pois. Olkaa aikuisia ja vanhempia ja hoitakaa keskinäiset asianne kuntoon ja lapselle turvallinen elinympäristö.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:06"]
Öööö....mies heittää naist kirjalla päin näköä ja joku kommentoi "mies parka"?!?
[/quote]
Niin. Luuletko, että mies nauttii tuosta tilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 Kiitos neuvostasi. En kyllä ole kertaakaan maininnut,että olisin tyytymätön elämääni lapsen vuoksi. Totta kai vanhemmuus on ollut ajoittain vaikeaa,mutta olemme tosi onnellisia lapsestamme. Molemmat rakastamme häntä ja itse hoidan häntä kotona vapaasta tahdostani.
Mieheni työpaikalla on huonot ajat. Myös molempien perheissä on ollut äkillisiä kuolemia,eroja ja riitoja.
Suosittelen tutustumaan maailmaan. Eivät kaikki äidit kadu lapsiaan eivätkä kaikki avioliittokriisit juonna lapsista.
Kehottaisin hakemaan ammattiapua välittömästi. Mars perheterapiaan ja jos mies ei suostu niin ero vetämään ja sinä itse ainakin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että sä huudat ja haukut miestäsi ei oikeuta häntä lyömään tai koskemaan suhun väkivaltaisesti!Toi tilanne tarvitsee katkaista, se voi pahentua, rajat on ylitetty ajat sitten. Eroa en kannata,mutta tässä tilanteessa en tiedä paljoa vaihtoehtoja, ainakin voisitte muuttaa erillenne ja mies hakisi apua ja ajanmyötä voisi tulla tulosta, mutta kumpa osaisin sanoa jotain tosi viisasta ja ratkaisevaa. Sen ainakin tiedän, Olet arvokas ja rakastettava, eikä sun kuulu kärsiä noin, voimia kaunis ihminen<3
Mulle tuli ekana mieleen, että jotkut ihmiset saattavat väärällä hetkellä herätettyinä seota aivan totaalisesti, riehuen kuin psykoosissa. Esim. oma mieheni on aivan hirveä ihmissaasta, jos hän sattuu säikähtämään hereille kesken syvän unen: ärähtelee, tekee karmeita syytöksiä, hakee konfliktia jne.. - toisin sanoen täysin normaaliminänsä lähtökohta.
Mitä jos varaisitte ensimmäisenä miehelle lääkäriajan ihan yleislääkärille? Myös stressi ja univaje saattavat muuttaa ihmistä melkoisesti. Fyysistä väkivaltaa (tai sen pelkoa) ei tule sietää, mutta miehesi selkeästi "pelkää itseään" tällä hetkellä ja tarvitsee apua. Myös sinun, ap, kannattaisi varmaan hakeutua juttelemaan ammattilaiselle, jotta saat selvyyttä omaan käytökseesi riitatilanteessa.
Voimia koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kainaloon ja lähde heti. Enkä voi korostaa sanaa heti liikaa. Toivon että olisin itse jo tuossa vaiheessa sen tajunnut tehdä, ennenkuin peruuttamatonta vahinkoa tapahtui.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:29"]
Mulle tuli ekana mieleen, että jotkut ihmiset saattavat väärällä hetkellä herätettyinä seota aivan totaalisesti, riehuen kuin psykoosissa. Esim. oma mieheni on aivan hirveä ihmissaasta, jos hän sattuu säikähtämään hereille kesken syvän unen: ärähtelee, tekee karmeita syytöksiä, hakee konfliktia jne.. - toisin sanoen täysin normaaliminänsä vastakohta.
[/quote]
Pieni typo muuttikin koko sisällön. :) On siis varsin mukava tyyppi todellisuudessa.
t.15
Tönimistä? Nimittelyä? Heittelyä? Puolisosi on väkivaltainen. Hyvänä ystävänä pyytäisin sinua miettimään, mitä kaikkea olet valmis kestämään? Miksi suostut siihen, että sinua kohdellaan huonosti?
Hyvänä ystävänä pyytäisin myös miettimään asiaa lapsesi kannalta. Mitä hän näkee, mitä hän kokee? Onko olonsa turvallinen?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:40"]Mies parka. :( Sinun täytyy katsoa, että hän saa todella keskusteluapua. Ja lapselle täytyy tehdä selväksi, ettei tulla häiritsemään, kun toinen nukkuu.
[/quote]
Hah, alle vuoden ikäiselle ei tehdä sitä selväksi muutoin kuin viemällä pois sängystä. Alle vuoden ikäisellä ei ole tajua vuorokauden ajoista, eikä ymmärrä, ettei aikuinen halua pitää seuraa keskellä yötä.
Mä lähtisin pois niin pitkäksi aikaa, että mies hakee oikeasti apua vihan hallintaan. En antais myöskään satuttaa itseäni. Toisaalta mä en myöskään huuda, enkä nimittele, mutta ei ne oikeuta fyysiseen satuttamiseen missään tapauksessa.
Lähde. Tiedän, ihmiset tuomitsevat sinua, kun "rikot" perheesi. Mutta nyt on tärkeintä suojella lasta, vaikka sitten maineesi ja ystävyyssuhteidesi hinnalla. Miehesi on väkivaltainen, ja väkivaltaiset ihmiset EIVÄT PARANNU. Terapiat eivät auta. Väkivaltaiset ihmiset kokevat, että heillä on oikeus käyttää väkivaltaa.
Tottakai olisi kiva, että olisi joku keino, jolla tilanne parantuisi. Mutta ei se parane. Väkivalta ainoastaan tulee pahenemaan. Tiedäthän että naisia ja lapsia tapetaan jatkuvasti Suomessa? Ei pelkästään silloin, kun siitä tulee otsikko iltapäivälehtiin. Lähde. Lähde. Jumalan tähden, LÄHDE!!!
Alue: Aihe vapaa
Tuo lause "suhteemme on haastava" on heti sellainen, ettei oikein tiedä mitä ajatella. Mitä se oikein tarkoittaa? Se on klise, joka ei tarkoita mitään. Mikä teidän ongelmanne on? MIksi te riitelette, nimittelette, olette hysteerisiä, on jo väkivaltaakin. Ei se johdu siitä, että suhteenne on haastava.