Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisin ystäväsi minkä neuvon antaisit?
29.04.2015 |
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä noin 3v.joista 2v.naimisissa. Meillä on melkein vuoden ikäinen lapsi,molempien ensimmäinen.
Suhteemme on todella haastava ja riitelemme usein. Mieheni on melko pitkäpinnainen,mutta vihaatuessaan ei osaa hallita tilannetta ollenkaan. On ollut tönimistä,nimittelyä ja hän on heittänyt esineitä minua päin. Kirjan ja kaukosäätimen. Hän on myös potkaissut minua reiteen ja heittänyt päin sänkyä niin,että sain vartalooni valtavan mustelman. Näissä kaikissa riitatilanteissa olen itse myös huutanut,haukkunut ja käyttäytynyt hysteerisesti.
Mieheni on myöntänyt tarvitsevansa ammattiapua,sitä kuitenkaan koskaan hakematta. Myös minulla on paljon parannettavaa siinä miten toimin riitatilanteissa. Inhoan sitä,kun turvaudun huutamiseen ja nimittelyyn.
Lapsemme on usein paikalla näissä tilanteissa ja se vaikuttaa selvästi hänen uneensa. Niinä päivinä,kun olemme huutaneet herää lapsi yöllä itkemään lohduttomasti. Muuten nukkuu hyvin. Äitinä tämä repii rintaani. Aina sovimme,että emme enää riitele lapsen nähden ja aina yhtä usein se kuitenkin tapahtuu.
Tänään mieheni kuitenkin teki jotain mistä en tiedä mitä ajatella. Hänellä on tapana valvoa myöhään ja tuli aamuyöstä vasta nukkumaan. Lapsi heräsi siitä noin tunnin päästä ja alkoi leikkimään sängyssämme(nukkuu siis meidän välissämme toisinaan). Lapsi oli ryöminyt isänsä päällä,läpsinyt,vetänyt nenästä ja mitä tuon ikäiset nyt normaalistikin tekevät tutkiessaan maailmaa. Mieheni komensi lasta lopettamaan potkimisen,mutta lapsi vain nauroi ja jatkoi leikkiään. Mieheni sai tästä ihan mielettömän raivarin,nousi karjuen ylös sängystä ja hakkasi peittoa patjaa vasten samalla huutaen. Minä tietysti heräsin tähän ja näin lapseni aivan lamaantuneena vieressäni mieheni riehuessa. Aloin itkemään hysteerisesti,koska en edes heti tajunnut mitä tapahtui. Vein lapsen ulos huoneesta ja lapsi vain nauroi ja heilutteli isälleen.
Meillä on nyt todella juttelun paikka. Mutta tietysti meillä on täysin eri näkemykset tapahtumasta ja sen vakavuudesta. Mies sanoo vain hermostuneensa,koska halusi nukkua eikä koskaan fyysisesti voisi vahingoittaa lasta. Minusta taas mies on mennyt sen rajan yli,kun äidin on aika aukaista silmänsä ja suojella lastaan.
Rakastan miestäni paljon. Hänellä on paljon stressiä ja vauvavuosi myös verottanut jaksamista. Mutta eron hakeminen kummittelee silti mielessäni.
Jos sinun siskosi,ystäväsi tai työkaverisi kertoisi sinulle vastaavan tarinan,minkälaisen neuvon antaisit?
Kirjoitan nimettömänä,koska haluan kuulla kaunistelemattoman totuuden.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:46"]
Ja 3lle. Olen erimieltä kanssasi. Minusta aikuisen ihmisen tulee suunnitella omat nukkumisensa niin,että saa tarpeeksi unta. En voi vaatia pientä vauvaa olemaan hiljaa ja liikkumatta,koska isänsä haluaa nukkua iltapäivään asti.
[/quote]
Voinet kuitenkin estää (vaatiminen tuskin tehoaa) vauvaa potkimasta ja raastamasta nukkuvaa miestä. Meteliltä nyt voi suojautua vaikka korvatulpilta.
[/quote]
No, jos herää siihen, että mies riehuu raivopäänä, ku pikkuinen on ymmärtämättömyyttään halunnu leikkiä, ni sanoisin, että ei olis voinu estää lasta herättämästä isäänsä. Kannattais ehkä keskittyä siihen, mitä lukee.. toisaalta, miksi äidin pitäis olla joku puskuri lapsen ja tämän isän välissä? Vanhemman tulee hallita tunteensa niin, ettei vahingoita avutonta, vaikka joutuis heräämään kesken unien.
Minkähän takia muuten ihmiselle aletaan jo aika pienestä opettaa tunteiden hallintaa (tai näin ainakin suositellaan), jos aikuisen ei tarvitse hallita omia tunteitaan. Pienen pysyvään fyysiseen vahingoittamiseen tarvitaan joskus niin kovin vähän. Sanoisin, että aika rankka koulu vihan hallintaan, jos oikein huonosti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai haasteellinen suhde. Täysin sairas suhde. Teillä pitäs olla elämä onnellisimmillaan. Suhde kestäny ihan vähän aikaa vasta ja suloinen pikkuinen perheessä. Jos jo tuossa vaiheessa on tuollaista tuo elämä niin lähde ja kiireellä. Sillä tuo tulee vain pahenemaan. Mieti että jossain vaiheessa olet teholla tai ruumishuoneella se on ihan varmaa. Kuka huolehtii silloin lapsestasi. Ja missä vaiheessa tuo väkivalta siiryy myös lapseen.
En aio kierrellä ja hyssytellä sinua. Olen nähny läheltä miten tuollaisessa suhteessa käy.
Meilläkin oli raskas vauva-aika ja riitoja, mutta KOSKAAN ei mies käyttänyt väkivaltaa minuun eikä varsinkaan lapseen!!!!
Jos olisi ystäväni sanoisin vakavasti että jätä tuo väkivaltainen mies ennen kuin tekee pahaa sinulle tai vielä pahempaa lapselle. Olen melkein 50 ja nähnyt alkoholinkäyttöä, ystävättären miehen joka käytti huumeita, ja sanon sinulle että pidä huolta lapsestasi ja lähde.
Musta se suhde on nyt tässä toissijainen juttu. Miehellä on ongelmia ja hänen pitäisi ne käsiyellä. Mikä tapa soihen sitten on? Meneekö lääkärille kertomaan että on uupunut ja tarvitsee apua? Hakeutuuko miessakkiin ja pyytää keinoja aggressioiden hallintaan? Rupeaa käymään juoksemassa että saa purkaa vihansa ja jaksaa paremmin?
26 jatkaa: aina sanotaan että pelasta lapsi eroamalla. En ymmärrä että miten se lapswn pelastaa kun puolet (tms) ajasta on Yksin sen isän kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:06"]
Öööö....mies heittää naist kirjalla päin näköä ja joku kommentoi "mies parka"?!?
[/quote]
Niin. Luuletko, että mies nauttii tuosta tilanteesta?
[/quote]
Joo kyllä mies todella kärsii. Aloittajahan ei omaa osuuttaan riitelyissä ja muissa kerro, miten pitkälle vie itse riitelyä ja mistä riidellään ja miksi. Mutta tottakai tuo tilanne jollain pitää saada muuttumaan, ei väkivaltaa pidä sietää. Joko sitä ulkopuolista apua tai asumusero, tai jopa molemmat.
Teidän pitäisi perheenä välittömästi hakeutua jonkin sellaisen palvelun pariin, jossa mies saisi apua ongelmaansa JA sinun ja lapsesi turvallisuudesta huolehditaan. Tällaista on Suomessa ainakin Lyömätön linja sekä Ensi-ja turvakotien liiton Jussi-työ. Ensihätään voitte kääntyä myös oman kuntanne sosiaali-/terveyspalvelujen puoleen (esim. perheneuvola), siellä sitten mietitään, mitä tehdään ja millaisiin palveluihin teidät ohjataan.
Mikäli mies ei suostu apua hakemaan, niin ei tuossa muuta vaihtoehtoa ole, kuin se, että lähdet lapsen kanssa ja eroat miehestäsi. Aika usein väkivalta (oli se sitten fyysistä, henkistä, seksuaalista jne.) raaistuu ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 1-vuotias, ja suoraan sanottuna sain kyyneleet silmiin kun ajattelin, että joku hänen ikäisensä joutuu kestämään tuollaista.
Ystävälle en periaatteessa antaisi suoria neuvoja mitä tehdä tilanteessa, vaan tukisin häntä tekemään omat päätöksensä. Mutta tässä tapauksessa ehkä kuitenkin neuvoisin häntä lähtemään. Kirjoituksesi perusteella minusta kuulostaa, että ero, ainakin väliaikainen, olisi oikea ratkaisu. Miehellä voi olla vaikeaa juu, mutta ensisijaista on nyt pelastaa pienen lapsen (melkein vauvan vielä) varhaislapsuus. Hänellä on vain yksi sellainen. Teillä ei ole oikeutta tuhota sitä.
Ulkopuolista apua, ehdottomasti. Pariterapia ehkä ensisijaisesti.
Teillä on rankka vaihe elämässä, pieni lapsi ja lähipiirissä menetyksiä.
Ero ei ole ensisijainen vaihtoehto, ero vasta sitten jos mies ei suostu tekemän töitä suhteen parantamiseksi, tai yrityksistä huolimatta tilanne ei muutu. Terapia auttaa teitä joko käsittelemään nykyisiä ongelmianne niin, että pääsette niistä yli, tai sitten auttaa teitä eron tekemisessä. Keskusteluyhteyden säilyminen välillänne on lapsen vuoksi tärkeää, oli suhteenne kohtalo mikä tahansa.
Tilapäisenä ratkaisuna tilanteeseen ehdottaisin vaikka nukkumisjärjestelyjen muuttamista. Voisiko mies nukkua toisessa huoneessa/sohvalla, ettei sinun tarvitsisi pelätä yöllä lapsen puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:06"]
Öööö....mies heittää naist kirjalla päin näköä ja joku kommentoi "mies parka"?!?
[/quote]
Niin. Luuletko, että mies nauttii tuosta tilanteesta?
[/quote]
Joo kyllä mies todella kärsii. Aloittajahan ei omaa osuuttaan riitelyissä ja muissa kerro, miten pitkälle vie itse riitelyä ja mistä riidellään ja miksi. Mutta tottakai tuo tilanne jollain pitää saada muuttumaan, ei väkivaltaa pidä sietää. Joko sitä ulkopuolista apua tai asumusero, tai jopa molemmat.
[/quote]
Ap sanoi ettei käy mieheen käsiksi. Mikään ei oikeuta miestä käymään ap:hen tai keneenkään käsiksi. Lentäköön mitä vaan sanoja heidän välillä niin ihmisen täytyy tarvittaessa pystyä vaikka poistuun paikalta.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:35"]
Teidän pitäisi perheenä välittömästi hakeutua jonkin sellaisen palvelun pariin, jossa mies saisi apua ongelmaansa JA sinun ja lapsesi turvallisuudesta huolehditaan. Tällaista on Suomessa ainakin Lyömätön linja sekä Ensi-ja turvakotien liiton Jussi-työ. Ensihätään voitte kääntyä myös oman kuntanne sosiaali-/terveyspalvelujen puoleen (esim. perheneuvola), siellä sitten mietitään, mitä tehdään ja millaisiin palveluihin teidät ohjataan.
Mikäli mies ei suostu apua hakemaan, niin ei tuossa muuta vaihtoehtoa ole, kuin se, että lähdet lapsen kanssa ja eroat miehestäsi. Aika usein väkivalta (oli se sitten fyysistä, henkistä, seksuaalista jne.) raaistuu ajan myötä.
[/quote]
Parisuhteessa täytyy asettaa rajoja, mitä ei hyväksy. Muuten toiselle tulee itselleenkin sellainen kuva että ei tämä nyt mitään, tällainen on normaalia. Ja luulee että toinen lopulta hyväksyy ja alistuu loputtomiin. Parisuhteessa vuosien varrella pääsee vääristyyn toimintatavat jos ne pääsee liian pitkälle ilman että niihin puututaan. Yhdessä tai asiantuntijoiden avulla, tai jos mihinkään niistä ei suostuta, yksipuolisesti.
Kokemusta on siitä henkisestä väkivallasta ja alkoholin käytöstä. Ei se mene niin että ei tämä nyt niin paha ole, voin tämän kanssa elää. Se ei pysy vain sellaisena, se kehittyy, ja niin kuin joku sanoi, vuosien myötä pahenee ja raaistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:06"]
Öööö....mies heittää naist kirjalla päin näköä ja joku kommentoi "mies parka"?!?
[/quote]
Niin. Luuletko, että mies nauttii tuosta tilanteesta?
[/quote]
Joo kyllä mies todella kärsii. Aloittajahan ei omaa osuuttaan riitelyissä ja muissa kerro, miten pitkälle vie itse riitelyä ja mistä riidellään ja miksi. Mutta tottakai tuo tilanne jollain pitää saada muuttumaan, ei väkivaltaa pidä sietää. Joko sitä ulkopuolista apua tai asumusero, tai jopa molemmat.
[/quote]
Ap myös itse sanoo olevansa hysteerinen riitatilanteissa ja miehellä olevan pitkä pinna. Miettikää nyt vähän miehenkin puolelta. Hysteerinen akka huutaa ja itkee (aiheesta joka on?) ja ilmeisesti pitkään kun tämä pitkäpinnainen mies saa lopulta raivarin.. En sano että on ok käydä käsiksi, mutta kyllä ap pitää myös ottaa vastuu omasta käytöksestään ja siitä että kotona säilyy rauha. Varmasti lapsi pelkää äitinsä kohtauksia ihan yhtä paljon kuin isänkin. Näin ollen minusta ero ei ole ratkaisu vaan se, että molemmat käsittelevät oman osuutensa noista tilanteista. Perheneuvola?
Kiitos kaikille vastauksista! En edes tullut ajatelleeksi,että tavallinen lääkäri voisi auttaa miehen uniongelmiin. Esim.tässä tapauksessa mies valvoi lähes klo 6 aamulla ja lapsemme heräsi vähän vaille 7. Mikä on minusta ihan normaali aika lapselle aloittaa päivänsä.
Enkä tosiaan yritä tehdä itsestäni mitään pyhimystä niin kuin eräs kommentoija tässä koittaa maalailla. Minussa on paljonkin vikaa ja siksi halusinkin kuulla suoria vastauksia. Koska jos puhun omille ystävilleni niin vastaushan on "jätä se sika".
Varaan meille nyt ajan pariterapiaan ja toivottavasti saadaan näitä solmuja auki ulkopuolisen avun voimin. Kiitos vielä kaikille tuesta ja neuvoista! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:30"]Kiitos kaikille vastauksista! En edes tullut ajatelleeksi,että tavallinen lääkäri voisi auttaa miehen uniongelmiin. Esim.tässä tapauksessa mies valvoi lähes klo 6 aamulla ja lapsemme heräsi vähän vaille 7. Mikä on minusta ihan normaali aika lapselle aloittaa päivänsä.
Enkä tosiaan yritä tehdä itsestäni mitään pyhimystä niin kuin eräs kommentoija tässä koittaa maalailla. Minussa on paljonkin vikaa ja siksi halusinkin kuulla suoria vastauksia. Koska jos puhun omille ystävilleni niin vastaushan on "jätä se sika".
Varaan meille nyt ajan pariterapiaan ja toivottavasti saadaan näitä solmuja auki ulkopuolisen avun voimin. Kiitos vielä kaikille tuesta ja neuvoista! Ap
[/quote] Varatkaa miehelle aika myös lääkäriin. Voivat jutella auttaisivatko unilääkkeet tai jokin muu.
En ehkä ole ystäväsi, jonka tunnet henkilökohtaisesti, mutta virtuaaliystävä. Olen todella huolissani sinusta, mutta eniten lapsesta. Sinullakin jo tuntuu olevan vääristynyt käsitys siitä, mikä on hyväksyttävää tai normaalia. Koska ethän muuten altistaisi itseäsi ja vauvaa väkivallalle?
Henkinen väkivalta on omien kokemusten perusteella fyysistä paljon pahempaa. On julmaa äidiltä altistaa oma vauva tietoisesti väkivallalle. Henkistä väkivaltaa on myös riitojen kuuleminen omassa kodissa ja vielä ainoilta aikuisilta joita kotona on. Riidoilla nyt tietenkin tarkoitan AP:n ja miehensä raakoja riitoja, joissa nainen lentää päin sänkyä siinä missä kirjatkin päin näköä ja suusta suolletaan sitä itteensä. Pelon ilmapiiri.
Vauvat aistivat ainakin 100 kertaa paremmin energian, ilmapiirin. Ja kyllä, se vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Teidän lapsenne ei pysty koskaan käsittelemään lopullisesti mahdollisia tulevia paniikkikohtauksia yms. koska ei alitajunnastaan saa kaivettua sanoiksi teidän aiheuttamaa pelkoa.
Sanoit vielä itsepetoksessasi, että miehelläsi on todella pitkä pinna. Mitä ihmettä sitten tapahtuu, että tällainen mies suuttuu? Jos on kerta pitkä pinna..
Äitinä koen sinuttällähetkellä epäonnistuneeksi. Et ehkä ymmärrä miten julmaa käytöksenne on ja miten pitkällä tähtäimellä se todennäköisesti vaikuttaa. Mutta nyt ainakin olet lukenut tämän (ja lukuisat muut) viestin ja tiedät vahingoittavasi omaa lastasi, joten mikään ei enää oikeuta sinua olemaan epäonnistunut äiti! Ei edes se sinun ja miehen välinen rakkaus. Läheskään aina se ei riitä.
Meidän lapsuudenperheessä oli samanlaista meininkiä, ei yhtään pahempaa muttei myöskään helpompaa. Joskus alaluokilla äiti vasta erosi. Meistä neljästä lapsesta JOKAISELLA on viimeistään aikuisiällä diagnosoitu paniikkihäiriö. Isosiskolla puhkesi yli kolmekymppisenä maanisdebressiivinen mielialahäiriö+paniikkihäiriö, itsellä murkkuikäisestä saakka paniikkihäiriö+ahdistuneisuushäiriö, veljellä parikymppisenä paha paniikkihäiriö ja vanhimmalla veljellä n. 26-vuotiaana paniikkihäiriö. Ei ole sattumaa, eikä ole geeneissä...
Ja ettei kukaan nyt tulisi haukkumaan niin ihan työssäkäyviä suhteellisen normaalikansalaisia ollaan. Mitä nyt ehkä sisko ja toinen veli ovat jääneet kelkasta pois. Että AP, lykkyä tykö!
37 Aika inhottavasti syyllistät APta. Hänhän nimenomaan kysyi täältä neuvoja tilanteeseen,eikö se silloin tarkoita sitä,että on hyvä äiti? Huono mutsi olisi hiljaa vaan ja puolustelisi omaa käytöstään. Ja aika rajua väittää,että sinun tutkimuksesi mukaan heidän lapsi on nyt varmasti sairastumasta paniikkihäiriöön ennemmin tai myöhemmin!
En halua syyllistää sinua tai tehdä sinusta 'tarinan roistoa', mutta mies on selvästi todella jaksamisensa äärirajoilla. Tiedän naisia jotka jaksavat nalkuttaa, mäkättää ja hysterisoida tuntitolkulla ja jos mies yrittää poistua tilanteesta niin nainen seuraa vaikka ulos asti ja jatkaa sanallista hyökkäystä lopettamatta vaikka mies sitä pyytäisi useaan otteeseen. Sitten ihmettelevät ja kauhistelevat kuinka mies on väkivaltainen kun kerran tönäisee hermostuessaan, kärsittyään vuosia henkisestä väkivallasta.
Oletko sinä tällainen? Jos olet niin lopeta se, anna miehelle tilaa.
Olette selvästi kumpikin lujilla ja jotain apua olisi varmaan hyvä saada.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:06"]
Öööö....mies heittää naist kirjalla päin näköä ja joku kommentoi "mies parka"?!?
[/quote]
Niin. Luuletko, että mies nauttii tuosta tilanteesta?
[/quote]
Joo kyllä mies todella kärsii. Aloittajahan ei omaa osuuttaan riitelyissä ja muissa kerro, miten pitkälle vie itse riitelyä ja mistä riidellään ja miksi. Mutta tottakai tuo tilanne jollain pitää saada muuttumaan, ei väkivaltaa pidä sietää. Joko sitä ulkopuolista apua tai asumusero, tai jopa molemmat.
[/quote]
Ap sanoi ettei käy mieheen käsiksi. Mikään ei oikeuta miestä käymään ap:hen tai keneenkään käsiksi. Lentäköön mitä vaan sanoja heidän välillä niin ihmisen täytyy tarvittaessa pystyä vaikka poistuun paikalta.
[/quote]
Seuraako ap miestään sättien ja motkottaen? Provosoiko/ lietsooko toisen raivoon? Okei, ei oikeuta väkivaltaan mutta asiassa on aina kaksi puolta, ja nyt tiedämme vain sen toisen. Ihmisillä on tapana vähätellä omia tekojaan. Joku sanoi että miehen pitäisi lähteä riitatilanteesta pois. Yhtä hyvin siitä voi lähteä nainenkin, jos tietää että toinen on tulinen luonne. Ei se ole riidan "häviämistä", vaan aikuismainen järkevä ratkaisu vetää henkeä ja myöhemmin jutella asiasta kun molemmat ovat rauhoittuneet. Toinen asia on tietysti se, haluatko jatkaa miehen kanssa josta löytyy myös väkivaltainen puoli suuttuessaan? Vaikka tosiasia on, että jokainen lyö ennenmmin tai myöhemmin tarpeeksi tökittynä. Sekä mies että nainen.
Tuosta nukkumisesta. Onko perhepeti teille oikeasti hyvä ratkaisu, vai pitäisikö miettiä pinnasänkyä? Itse olin ensimmäisen lapsen kohdalla todella pinna kireällä yöheräilyjen ja kaiken muunkin uuden kanssa ja olisi ollut katastrofi vielä nukkua kasassa. Meille pinnasänky auttoi hieman noihin yökukkumisiin, tai niiden läpiviemiseen ilman suurempia hermoiluja. Toisen kohdalla mikään ei enää haittaa, kun ensimmäinen kouli melko hyvin särmät pois.
Alue: Aihe vapaa
Ap, sanot uskovasi, että avioliiton eteen pitäisi tehdä töitä, mutta kydyt, kuinka paljon. Nythän tilannne on se, että kumpikaan teistä ei ole vielä tehnyt tämän avioliiton ongelmien eteen yhtään mitään.
kaikenlainen väkivalta kotona on ehdoton ei. Ei ole mitään siedettävää väkivallan tasoa, eikä ole hyväksyttävää uhata väkivallalla tai reagoida väkivaltaisesti ketään kohtaan. Ei puolisoa eikä lapsia. Sen on loputtava heti, itsestään se ei lopu. Nyt on niin, että joko teidän on heti haettava apua (perheneuvola, pariterapia ja joo, myös yleislääkäri ja uniapu, jos unirytmin kääntäminen, ajoissa nukkumaan meno jne eivät auta uniongelmassa niin lääkkkeet sitten). Jos tähän ei heti lähdetä tai se ei oikeasti toimi, on teidän erottava pian.
Huutaminenkaan ei ole toista kunnioittavaa eikä sitäkään pitäisi kotona olla. Siitäkin pitäisi pyrkiä eroon, esin terapian kautta. Se ei silti oikeuta väkivaltaista tai uhkaavaa käytäytymistä.