Lue keskustelun säännöt.
Voiko alle 18-vuotias saada ohjausta sosiaalisiin taitoihin?
05.05.2015 |
Jos olisin yli 18 (eli vanhempien ei tarvisi tietää asiasta) voisin vain marssia terapeutille mutta en voi eikä olisi rahaakaan, niin voiko vaikka koulun kuraattori auttaa asiassa? Tai terveydenhoitaja? Onko jotain mielenterveystukea koululaisille ? (Teen kaksoistutkintoa, pääasiallisesti minulla on käytössä amiksen kuraattori ja TH-palvelut)
Nauretaanko minulle jos kysyn kuraattorilta asiaa?
Kommentit (17)
Hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, ja sitä varten he juuri ovat siellä, että kysytään. Minullakin oli muuten todella puutteelliset sosiaaliset taidot sinun ikäisenäsi, kotoa ei juuri mallia herunut, mutta aikaa myöten olen oppinut ihan luonnonmenetelmällä. Menemällä jonkun vaarattoman oloisen ihmisen luokse juttelemaan. Tosin eniten auttoi ympäristön vaihdos; uudet ihmiset näkivät minut eri silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saat apua, kuraattori, terkka, koulun psykologi..sinne vaan ja ilmasta on :)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:46"]
Miksi vanhemmat ei saa tietää?
[/quote]
Koska niiden mielestä kaikenlaiset mielen häiriöt yms (en tiedä parempaa sanaa) on teeskentelyä tms. Vanhoillisia ovat mutta en voi mitään. Mutta kiva kulla että apua on tarjolla. Menen lukkoon sosiaalisissa tilanteissa eikä minulla ole koskaan ollut kaveria koko kouluaikana ala-asteelta lähtien. Haluan oppia olemaan kuten kaikki muutkin.
Miten luulet että terkka sinua auttaa? Ei mitenkään. Verenpaineen voi mitata, muttei juuri muuta. Sama psykologilla. Ei siellä harjoitella sosiaalisia tilanteita tai mietitä miten saadaan kavereita, vaan psykologi on olemassa sitä varten että sinä puhut ja hän kuuntelee, piste.
t. joskus itsekin sosiaalisesti taitamaton 18-vuotias ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei vanhemmat saisi tietää? Käytä, 4, mielikuvitustasi. Mistä mahtaa johtua, jos nuorella on sosiaaliset taidot hukassa? Kenenkähän tehtävä se olisi ollut opettaa ja olla mallina?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:55"]
Miten luulet että terkka sinua auttaa? Ei mitenkään. Verenpaineen voi mitata, muttei juuri muuta. Sama psykologilla. Ei siellä harjoitella sosiaalisia tilanteita tai mietitä miten saadaan kavereita, vaan psykologi on olemassa sitä varten että sinä puhut ja hän kuuntelee, piste.
t. joskus itsekin sosiaalisesti taitamaton 18-vuotias ollut.
[/quote]
On terapiaa saatavilla mutta se taitaa valitettavsti olla varattu kahdelle ryhmälle, ne joilla on diagnoosi ja ne jotka raottavat lompakonnyörejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:46"]
Miksi vanhemmat ei saa tietää?
[/quote]
Koska niiden mielestä kaikenlaiset mielen häiriöt yms (en tiedä parempaa sanaa) on teeskentelyä tms. Vanhoillisia ovat mutta en voi mitään. Mutta kiva kulla että apua on tarjolla. Menen lukkoon sosiaalisissa tilanteissa eikä minulla ole koskaan ollut kaveria koko kouluaikana ala-asteelta lähtien. Haluan oppia olemaan kuten kaikki muutkin.
[/quote]
Asperger tuossa tapauksessa? Tuli vain mieleen. Googlaa Asperger ja katso tunnistatko itsesi.
Seiskalla näyttää olevan edelleenkin sosiaaliset taidot hakusessa. Hän ei varmaan tarkoita latistaa sinua. Hae joka tapauksessa apua, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerit eivät kirjoittele palstoille etsien sosiaalisia taitoja, vaan ovat mielestään ok ilmankin.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 00:04"]
Aspergerit eivät kirjoittele palstoille etsien sosiaalisia taitoja, vaan ovat mielestään ok ilmankin.
[/quote]
Ihan OT eivät kaikki Aspergerit ole ok ilman, Aspergereilla on tunteet ihan kuin muillakin ihmisillä ja he huomaavat että jos syrjitään ennemmin tai myöhemmin. Itse huomasin siinä vaiheessa kun koko luokka nauroi minulle, ja tuntuuhan se pahalle vaikka en sitä kenellekään näyttänyt. Olin koko koulun yleinen pilkan kohde, ja olin sitä pitkään ilman että tajusin mutta emme me sokeita tai kuuroja ole (ainakaan oletusarvoisesti). Emme myös ole ihmisrobotteja joilla ei olisi tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:46"]
Miksi vanhemmat ei saa tietää?
[/quote]
Koska niiden mielestä kaikenlaiset mielen häiriöt yms (en tiedä parempaa sanaa) on teeskentelyä tms. Vanhoillisia ovat mutta en voi mitään. Mutta kiva kulla että apua on tarjolla. Menen lukkoon sosiaalisissa tilanteissa eikä minulla ole koskaan ollut kaveria koko kouluaikana ala-asteelta lähtien. Haluan oppia olemaan kuten kaikki muutkin.
[/quote]
Asperger tuossa tapauksessa? Tuli vain mieleen. Googlaa Asperger ja katso tunnistatko itsesi.
[/quote]
Hei nyt. :D AV:lla on joku kamala asperger-buumi. Aina kun joku kertoo olevansa epäsosiaalinen tai mitään sinne päinkään, ollaan ensimmäisessä ehdottamassa diagnoosiksi sitä maagista aspergeria. Suurimmalla osalla näistä keittiöpsykologeista ei ole mitään käsitystä, mikä se edes on, mutta he kovasti kuvittelevat toisin. Jättäkää muiden diagnosointi alan ammattilaisille, ja jos välttämättä haluatte päästä pätemään vauvapalstalla, niin ottakaa asioista ensin selvää.
Nyt kun päädyin ensimmäistä kertaa huomauttamaan asiasta, niin porukka luultavasti vetää mun kommentin perusteella johtopäätöksen, että kaikki aspergerit on epäempaattisia, ylimielisiä ja tunteettomia.
Ja ettei viesti menisi ihan aiheen vierestä, niin toivotan ap:lle tsemppiä. Olen itsekin alaikäinen joka painii samantyylisten ongelmien kanssa, mutta saan niihin apua. Kannattaa hakea apua ensin koulusta. Saatat saada sieltä lähetteen eteenpäin, ja se luultavasti hyödyttäisi tilanteessasi kouluterkan kanssa juttelua enemmän. Tosi hyvä, että yrität tehdä asialle jotain. Terapiaa tuskin saa ilman diagnoosia. En tiedä, miten näissä tilanteissa menetellään, mutta uskoisin, että diagnoosista kerrotaan alaikäisen huoltajille. Kannattaa silti miettiä, kumpi olisi parempi vaihtoehto: saada joko pelkkää keskusteluapua tai ei sitäkään, ja yrittää opetella taitoja omillaan vai mahdollisesti terapian saaminen sillä riskillä, että vanhemmat saa tietää.
T: mielensä pahoittanut (;__; nyyh) asperger, jolla lievästi kiehahtaa näissä tapauksissa
Vaikeita ne on sosiaaliset tilanteet vaikka olen jo nelikymppinen, oma ongelmani on mielenvikaiset läppändeerukset huonolla hetkellä, kärsimättömyys ja muutenkin small talk on ärsyttävää. Haluaisin puhua järkevistä asioista, eikä tuottaa mitään ääntä vain hiljaisuuden peittämiseksi. Olisi minulla kavereita mutta en oikein jaksa pitää yhteyttä, koska stressaannun äkkiä seuranpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terapia voi ihan hyvin auttaa, voi puhua terapeutin kanssa niistä sosiaalisten suhteiden hankaluuksista. Alle 18v. saa käydä todennäköisesti ilmaiseksi terapiassa. Itse kävin lukio aikoinani nuorisopoliklinikalla juttelemassa terapeutille. Vanhempani eivät välttämättä olisi saaneet tietää asiasta, sillä kirje postissa oli osoitettu minulle. Tosin myöhemmin oli yksi sellainen perhetapaaminen, jossa oli lääkäri ja terapeutti mukana, en tiedä, olisiko se ollut pakollinen. Kuitenkin terapiaan kulkemiseen tarvitsin vanhempien apua. Eli menin terveyden hoitajalle jolle kerroin kaikenlaista, hän varasi ajan lääkärille joka arvioi tilannettani ja tämän jälkeen pääsin aloittamaan terapian. Voithan kysyä terveydenhoitajalta, saavatko vanhemmat missään vaiheessa tietää. Tuollaisiin terveyteen liittyvien asioiden kanssa taitaa olla matalampi ikäraja sellaiseen salassapitoon, kuin se 18v. Ikävää että vanhempasi suhtautuvat tuolla tavalla. Monet ihmisethän käyvät terapiassa, sehän on fiksua pitää huolta mielenterveydestään! Jos asut kaupungissa, voi olla että siellä on tällaisia sosiaalistentaitojen harjoitteluryhmiä myös alle 18-vuotialle. Sillä ainakin 18v. täyttäneille on olemassa sellaisia ryhmiä. Ehkä voisit kysyä terveydenhoitajalta, tietääkö hän sellaisten olemassa olosta. Koulukuraattorista en tiedä, todennäköisesti hänen luonaankin voisi käydä vanhempien tietämättä.
Luulen että kuraattori suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että haluat apua elämääsi. Eihän se missään tapauksessa ole naurettavaa! Sehän on fiksua että haluat tehdä jotain sen eteen, että elämäsi ihmisten kanssa sujuisi helpommin. Ajattelet järkevästi omaa elämääsi ja tulevaisuutta, kun haluat vaikuttaa sellaiseen, mikä hankaloittaa elämääsi. Ja haluaisit hakea apua. Monilla on sosiaalisia ongelmia, vaikka tietenkään kaikki hae apua. Tseppiä! :)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 10:42"]
Kyllä terapia voi ihan hyvin auttaa, voi puhua terapeutin kanssa niistä sosiaalisten suhteiden hankaluuksista. Alle 18v. saa käydä todennäköisesti ilmaiseksi terapiassa. Itse kävin lukio aikoinani nuorisopoliklinikalla juttelemassa terapeutille. Vanhempani eivät välttämättä olisi saaneet tietää asiasta, sillä kirje postissa oli osoitettu minulle. Tosin myöhemmin oli yksi sellainen perhetapaaminen, jossa oli lääkäri ja terapeutti mukana, en tiedä, olisiko se ollut pakollinen. Kuitenkin terapiaan kulkemiseen tarvitsin vanhempien apua. Eli menin terveyden hoitajalle jolle kerroin kaikenlaista, hän varasi ajan lääkärille joka arvioi tilannettani ja tämän jälkeen pääsin aloittamaan terapian. Voithan kysyä terveydenhoitajalta, saavatko vanhemmat missään vaiheessa tietää. Tuollaisiin terveyteen liittyvien asioiden kanssa taitaa olla matalampi ikäraja sellaiseen salassapitoon, kuin se 18v. Ikävää että vanhempasi suhtautuvat tuolla tavalla. Monet ihmisethän käyvät terapiassa, sehän on fiksua pitää huolta mielenterveydestään! Jos asut kaupungissa, voi olla että siellä on tällaisia sosiaalistentaitojen harjoitteluryhmiä myös alle 18-vuotialle. Sillä ainakin 18v. täyttäneille on olemassa sellaisia ryhmiä. Ehkä voisit kysyä terveydenhoitajalta, tietääkö hän sellaisten olemassa olosta. Koulukuraattorista en tiedä, todennäköisesti hänen luonaankin voisi käydä vanhempien tietämättä.
[/quote]
Voi käydä vanhempien tietämättä. Ei terveydenhuollosta ilmoiteta vanhemmille, ellei nuori sitä halua.
Käy jutteleen eka terkan kanssa