Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaa erittäin temperamenttista ja uhmakasta 1v7kk ikäistä poikaa?
31.03.2015 |
Poika on kuin tulta ja tappuraa. Huutaa, lyö ja läpsii, raivoaa jos jokin ei mene hänen halunsa mukaan. Äsken lounaalla suuttui, kun lisäsin hänen lautaselleen muusia. Siitä alkoi ruuan käsin sorkkiminen ja heittely pitkin lattioita huudolla höystettynä. Maitopullo on ainoa mikä kelpaa takuuvarmasti. Ruokailussa ei saa myöskään auttaa yhtään, tai suuttuu. Vaipanvaihdosta useimmiten suuttuu. Huutaa ja potkii. Ja nyt, mikä rasittavinta, on alkanut huutamaan myös julkisilla paikoilla, kylässä ym. Menimme kylään viime viikolla, istuin eteisen penkille riisumaan pojalta vaatteita niin siitä alkoikin huuto ja rimpuilu joka kesti puoli tuntia yhtä soittoa. En saanut koko vierailun aikana häneltä haalaria ja kenkiä pois ja poika istui sylissä kuin naulittuna. Kun huutokohtaus meni ohi, niin nyyhkytti tiiviisti sylissä sormi suussaan lopun vierailuajan. Ei kiinnostanut lelut kyläpaikassa, ei mikään. Tuttia ei ole koskaan hyväksynyt. Myös labrassa käydessä sai samanlaisen hepulin ensin odotusaulassa, sitten uudestaan näytteenottohuoneessa. Olikin temppu että sain pidettyä pojan sylisssä samalla kun näyte otettiin kädestäni.
Stressaa kun tässä kevään mittaan on paljon esim. isompien lasten lääkärikäyntejä, hammaslääkäriä ym tärkeää jonne poika on otettava mukaan.... Isommat eivät ole olleet tämän luonteisia.
Mitä tehdä?
Kommentit (25)
Lakkaa ensinnäkin kasvattamasta poikaa. Lasta pelottaa, tue!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan ala ajatella että pojat on poikia. Tuo on vain vaihe, mutta jos alat luistaa säännöistä se jää päälle. Olet jämpti ja johdonmukainen, kyllä se aikanaan helpottaa. Ei auta kuin kestää.
Olet hukassa vanhemmuuden kanssa.
Hanki apua oman toiminnan muuttamiseksi
kannataa antaa valtavasti ymmärrysta ja tilaa.
minut kasvatettiin olemaan muita parempi ja
huomaan kyllä nyt miksi.
tuloni on korkeat, olen johtavassa asemassa ja varakas.
Äitiäni odottaa vanhana ylellinen yksityishoitaja/hoitokoti
kun ei enää oma keho kanna.
Ei voi muuta kuin olla kärsivällinen. Sun raivostuminen pahentaa tilannetta. Yritä jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla itse tyyni, rauhalinen liikkeissään ja ilmiessään. Olemalla huutamatta ja äyskimättä, Näyttämällä yh uudestaan miten tehdään "kiltisti" ja oikein. Pitämällä paljon sylissä ja kannustamalla positiivisesti jatkuvan kieltämisen sijaan. Tietysti joskus pitää suorastaan huudahtaa "EIII, älä repäise kukkaa!", mutta sen jälkeen haetaankin kastelukannu ja viedään sille yhdessä vettä. Kerrotaan, että kukka tykkää hyvästä hoitamisesta.
Miten minä tämän nyt tiivistäisin... EI:n ja kieltämisen sijaan keskitytään ohjaamaan tekemään oikein ja kiitellään kaikesta mikä sujuu Moitteet vähemmälle. Ja aina johdonmukaisesti samoilla säännöillä.
Ongelma on äidissä. Lapsi reagoi siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassakaan uhmakkaita lapsia. On vain ja ainoastaan heikkoja aikuisia/vanhempia joista edellämainittu käytös johtuu..
Mies77
Mun poika on vähän samanlainen. Voimakasluonteinen ja itsepäinen. En todellakaan anna lapsen päättää otetaanko haalari pois vai ei. Piste. Kun haalari on otettu pois, ei pidä välittää kiukuttelusta. Jätät vaan huomioimatta niin lapsi tajuaa, ettei saa tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:28"]
Ei ole olemassakaan uhmakkaita lapsia. On vain ja ainoastaan heikkoja aikuisia/vanhempia joista edellämainittu käytös johtuu..
Mies77
Olen ihan samaa mieltä. Lapset reagoivat siihen, että vanhemmat ovat kireitä ja "ottavat luulot pois". Sen sijaan että lapsen kanssa ollaan napit vastakkain katsomassa kuka tässä talossa määrää, lapsen pitäisi olla sylissä tekemässä asioita yhdessä vanhemman kanssa.
N70
[/quote]
Okei, eli vika on minussa? Onpa kummallista, meillä on kolme isompaa lasta ja heidän kanssaan ei ole ollut näin rajua. Mutta ehkä teen jotain sitten väärin. Sylittelen paljon ja annan positiivista huomiota ja rakkautta. Kun vain tietäisin, kuinka suhtautua näin temperamenttiseen lapseen oikein.
Ehkä kysynkin asiaa neuvolasta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vain saat itsellesi sopivimman vastauksen.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:22"]
kannataa antaa valtavasti ymmärrysta ja tilaa.
minut kasvatettiin olemaan muita parempi ja
huomaan kyllä nyt miksi.
tuloni on korkeat, olen johtavassa asemassa ja varakas.
Äitiäni odottaa vanhana ylellinen yksityishoitaja/hoitokoti
kun ei enää oma keho kanna.
[/quote]
*repskops* :DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vika ole sinussa, eikä lapsessakaan ole vikaa. Johdonmukaisuus, selkeät ja pysyvät säännöt, hellyyttä ja huolenpitoa ja sopivasti kuria. Kyllä se aikanaan helpottaa.
Mietin vain. onko normaalia kun lapsi reagoi niin hirveästi huutamalla kaikkeen, esim kyläpaikoissa ym?
ap
".... Isommat eivät ole olleet tämän luonteisia. "
Ihanaa, että sinulla on myös muita lapsia, sillä nyt huomaat kuinka jokainen lapsi on omat persoonansa ja yksilönsä, se mikä pätee yhteen, ei todella päde toiseen. Jotkut ovat vain energisia, voimakas tahtoisia vilkkaita jne. jo pienestä pitäen, jotka saattavat olla myös vahvuuksia, kun lapsi on aikuinen ja ovat hyviä eväitä elämälle.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:39"]
Mietin vain. onko normaalia kun lapsi reagoi niin hirveästi huutamalla kaikkeen, esim kyläpaikoissa ym?
ap
[/quote]
Juttele neuvolassa jos huolettaa. Voi olla täysin normaalia ja voi olla oire jostain muusta.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:32"]
Ehkä kysynkin asiaa neuvolasta...
ap
[/quote]
Suosittelen.
Meillä myös samanlainen poika. On nyt helpottanut, kun hän on lähemmäs 4 vuotta ja ymmärtää paremmin mitä puhutaan ja selitetään.
Minua auttoi paljon se että mietin hänen käytöksensä johtuvan juuri temperamenttisia. Lapsi tarvitsi todella selkeät, ennakoitavat ohjeet. Asioiden piti ja pitää edelleen toistua samanlaisina tai lapsi menee lukkoon. Kaikkea ei tietenkään voi ennakoida, mutta minkä voi niin helpottaa sun elämää.
Usein kerron hänelle aina minuuttia kahta ennen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli selitän siirtymät, vieraiden tulon, vaatteiden vaihdon ym.
Lasta selvästi jännittää hirveästi vieraat tilanteet, kuten (tuttukin) kyläpaikka tai lääkäri. Puhu hänelle etukäteen moneen kertaan, mihin ollaan menossa ja millaista siellä on ja mitä kaikkea siellä tehdään. Jos labrassa tehdään joku koe, kosketa lasta ja näytä monta kertaa, miten ja mihin kohtaan koe tehdään.
Lapsilla on oikeasti yllättävän pieni mahalaukku. Tuntuu, että lasten lautasille laitetaan hirveät määrät ruokaa, ja se saattaa ahdistaa lasta. Laita lautaselle kolme lusikallista älälä sekoita eri ruokia toisiinsa vaan laita ne eri puolille lautasta. Kun ne lusikalliset on syöty, voit koettaa lisätä pari lusikallista. Älä välitä, vaikka lapsi söisi ruokaa käsin, vaikka osaisikin jo käyttää lusikkaa. Ihan sama, miten se ruoka menee suuhun, kunhan menee. Älä tuijota lasta, kun hän syö, vaan älä ole huomaavinasikaan, lueskele vaikka lehteä siinä vieressä. Syö ajan kanssa, lapsi syö niitä kolmea lusikallista kolme kertaa kauemmin kuin sinä omaa aikuisen lautasellistasi. Sille vain ei voi mitään. Älä pakota lasta syömään, jos hänellä ei ole nälkä.
Meillä ruokailun apuna toimii xylitolipastillipalkka. Jos syö edes hiukan, saa yhden pastillin. Jos syö reippaasti koko lautasellisen, saa kaksi pastillia. Niiden pastillien antamisesta tehdään sitten vähän sellainen riehakas leikki, tanssitaan ja ravistellaan pastilleja purkissa jne.
Minä olen kaupassa tehnyt niin, että kun lapsi kajauttaa kiljaisun, olen vain katsellut hyllyyn ja sanonut rauhallisesti, että kylläpäs tulikin hurjan kova ääni mutta mitäs jos kokeilisit ääntä sitten autossa kotimatkalla uudestaan. Olen antanut lapselle käteen kahvipaketin tutkittavaksi (tai muun mitä ei saa rikottua) ja kassissa on aina omppupaloja, jotta lapsella on nakerrettavaa ja puuhaa käsille ja suulle.
Jos lapsi kiukkuaa kotona, älä kiukkua takaisin. Sano vain, että ei tuommoista huutoa, ja pyydä houkuttelevalla äänellä tuomaan joku lelu sinulle tai pyydä auttamaan pyykin viikkaamisessa tms. ja sitten kun lapsi tekee jotain käskettyä, kehu vuolaasti. Silloin kun lapsi on kivalla tuulella, leiki ja peuhaa paljon hänen kanssaan.
Tiedän kyllä, että äidillä pitää olla lehmän hermot kiukkupussin kanssa. Ei minunkaan pinnani aina kestä, mutta noilla tavoilla selviän sentään useimmista päivistä ja lapsenkin kiukkuilut ovat tyrehtyneet heti alkuunsa, kun olen jämäkästi toiminut suuttumatta itse ja varautunut etukäteen uusiin tilanteisiin.