Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaa erittäin temperamenttista ja uhmakasta 1v7kk ikäistä poikaa?
31.03.2015 |
Poika on kuin tulta ja tappuraa. Huutaa, lyö ja läpsii, raivoaa jos jokin ei mene hänen halunsa mukaan. Äsken lounaalla suuttui, kun lisäsin hänen lautaselleen muusia. Siitä alkoi ruuan käsin sorkkiminen ja heittely pitkin lattioita huudolla höystettynä. Maitopullo on ainoa mikä kelpaa takuuvarmasti. Ruokailussa ei saa myöskään auttaa yhtään, tai suuttuu. Vaipanvaihdosta useimmiten suuttuu. Huutaa ja potkii. Ja nyt, mikä rasittavinta, on alkanut huutamaan myös julkisilla paikoilla, kylässä ym. Menimme kylään viime viikolla, istuin eteisen penkille riisumaan pojalta vaatteita niin siitä alkoikin huuto ja rimpuilu joka kesti puoli tuntia yhtä soittoa. En saanut koko vierailun aikana häneltä haalaria ja kenkiä pois ja poika istui sylissä kuin naulittuna. Kun huutokohtaus meni ohi, niin nyyhkytti tiiviisti sylissä sormi suussaan lopun vierailuajan. Ei kiinnostanut lelut kyläpaikassa, ei mikään. Tuttia ei ole koskaan hyväksynyt. Myös labrassa käydessä sai samanlaisen hepulin ensin odotusaulassa, sitten uudestaan näytteenottohuoneessa. Olikin temppu että sain pidettyä pojan sylisssä samalla kun näyte otettiin kädestäni.
Stressaa kun tässä kevään mittaan on paljon esim. isompien lasten lääkärikäyntejä, hammaslääkäriä ym tärkeää jonne poika on otettava mukaan.... Isommat eivät ole olleet tämän luonteisia.
Mitä tehdä?
Kommentit (25)
Ettei vain lapsella olisi voimakastahtoisuutta geeneissä...yleensä se kulkee suvussa, "kiltti lapsi" alistuu usein vanhempiensa tahtoo ja on helppo hoidettava ja johdateltavissa, mutta kantaako elämässä alistuvan ihmisen elämä pitkälle kun oma tahto ja päämäärät puuttuvat. Minusta lapsella oma tahto on vahvuus, ei heikkous tai pois kitkettävä ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinäkin mielessä nyt hankala vaihe, kun hän suutuksissaan jättää ruuan syömättä ja sitten varmaan nälissäänkin kiukkuaa vielä enemmän :( Mutta siihenkään ei voi lähteä, että antaa sitten makupaloja aterioitten ja välipalojen välissä. Hyväksyn toki hänen temperamenttinsa, pohdin vain sitä että osaanko itse suhtautua oikein hänen käyttäytymiseensä. Ei oikein ole tehtävissä mitään, kun kaveri alkaa huutaa esim. labran odotusaulassa, muuta kuin istua ja pitää poika sylissä vaikka hän kiemurtelee ja huutaa. No, olipa mummoille ihmettelemistä :D
ap
Kuulostaa tutulta. Meidän samanikäinen tyttö on nyt parin kuukauden ajan saanut hirveitä hepuleita.. Monta kertaa päivässä. Kun lähdetään puistosta, kun lopetetaan käsienpesu (haluaisi jäädä vedellä lonaamaan), ei suostu istumaan kylpyammeessa jos olen itse suihkussa, suuttuu kun omat piirrustukset on mitä on ja tunkee itkuisella kynää äidin käteen, ruokaa heittelee maahan.. Blaah, onhan näitä. Meillä pukeutumis hepulit alkoi ennen vuoden ikää.. sanoin aina vaan napakasti että nyt puetaan/riisutaan. Nyt onneksi uskoo, ettei päätä siitä itse. Ja yritän aina ottaa tytön pukemiseen mukaan niin johan sujuu :) eiköhän tuo helpota. Luulisi että ottaa isommista sisaruksistaan mallia. :)
"Ei oikein ole tehtävissä mitään, kun kaveri alkaa huutaa esim. labran odotusaulassa, muuta kuin istua ja pitää poika sylissä vaikka hän kiemurtelee ja huutaa. No, olipa mummoille ihmettelemistä :D
ap"
Hei, useimmat mummot ovat itsekkin äitejä ja isoäitejä ja nähneet elämässä kaikenlaista. Mummona saatan ehkä katsoa, onpa siinä temperamenttinen lapsi ja ehkä vähän hymähtää, että noin pieneen ihmiseen mahtuu noin paljon omaa tahtoa. Ihan vastaavia ongelmia on useimmilla mummoilla ollut itsellään, eikä eletystä elämästä huolimatta mummot tiedä, mitä pitäisi tehdä ja ovat yhtä neuvottomia kuin sinäkin.
Anna selkäsauna!