Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla naimisissa alkoholistin kanssa
28.04.2015 |
Onko tämä nyt se hetki, kun ei voi enää silmiä sulkea tosiasioilta. Tuleeko se oivallus näin hiipien, kieltäen ja myönnellen itselleen, kiertäen aihetta ajatuksissaan kuin kissa kuumaa puuroa? Onko se, ehkä se ei oo, ehkä sillä on joku vaihe, olihan se juuri 3 päivää kuivin suin eikä se sillon viimeks juhlissa juonut änkyräkänniin... Selityksiä selityksiä. Itselleen.
Mies on aina tykännyt ottaa paljon. Usein, mielestäni sopimattomissakin tilanteissa ja mielellään paljon kerrallaan. Alussa se oli musta jotenkin hauskaa, ja itsekin aloin ottaa enemmän. Aloitettiin uusivuosi korkkaamalla kuohari heti aamukasilta, miten villiä ja vastuutonta, hauskaa! Viihdyttiin terasseilla yhdessä, pussikaljaa kesäpäivään, saunaoluet, punkkua leffan kanssa... siivoussiideriä, kokkauskaljaa, mitä näitä nyt on. Aika pian alkoi kuitenkin kyllästyttää, "ota sä vaan, en mä nyt". Ja mies otti. Hänestä ei koskaan tullut aggressiivinen, harvoin halusi edes lähteä mihinkään, tykkäsi vaan heilua pikku hiprakassa kotona ja keskustella ja hempeillä, musta se oli aika söpöä.
Edelleenkään en itsekään sylje lasiin ja mieluustikin otan viiniä tai ihan sievistelemättä kaljaa. Mutta määrissä on eroa, enkä ikinä aamusta ja hyvin harvoin humalaan, tänä vuonna en varmaan kertaakaan.
Mies nyt? Humalahakuista juomista lähes poikkeuksetta, määrät ovat suuria, humalaan on mieluiten päästävä, vaikka joskus onnistuukin ottaa vain vähän. Töissä käy onnistuneesti, suuremmat humalat ajoittuvat viikonloppuihin ja juhliin (tervetuloa vappu juu). Juomiseen liittyy valehtelua ja vähättelyä, tyhjiä lupauksia, pyytämättä. En tiedä yrittääkö vakuuttaa itseään vai minua, "nyt en kyllä juo paljon", ja hupsis vaan.
Pari viikkoa sitten sattui hyvin räikeä ylilyönti, kun joi itsensä tolkuttomaan kuntoon tilaisuudessa, jossa ei olisi pitänyt ja jota ennen LUPASI, ettei juo. Havahduin asiaan ja olen varmaan syyllistänytkin, seuraavaksi lupaili kohtuukäyttöä. Viime viikonloppuna edellinen "kohtuukäyttö" päättyi sairaalaan, kun sattui "pieni vahinko", joita "voi käydä kenelle vaan". Vähättelee humalan merkitystä tilanteessa. Syyllistää puolestaan minua, "juothan sinäkin" (sillä ei ole mitään merkitystä ilmeisesti, että määrät & kerrat ovat ihan eri maata).
Siinä pienessä onnettomuudessa oli oikeasti hengenlähtö lähellä. Nyt ei käynyt pahemmin, mutta kaikki riskit siihen olivat olemassa. Sanoo, että liioittelen eikä mun pitäisi valittaa. Jumalauta, kyllä asia kuuluu mulle siinä vaiheessa, kun mies on kirjaimellisesti dokaamassa itseltään henkeä!
Tiedän nämä, että alkoholistia ei voi rakastaa raittiiksi, olen vastuussa vain itsestäni, en voi vaatia häntä lopettamaan, sen halun pitää lähteä itsestään jne. Mutta kun aina vaan haluaa antaa sen yhden mahdollisuuden. Vielä sen yhden, jos se tällä kertaa pitäisi lupauksensa. Ja kun eihän se ole väkivaltainen. Onko se loppujen lopuksi minulta pois. Jaada jaada jaada.
Kuinka pitkään te alkoholistin (onko se vai liioittelenko?!) vaimot olette tätä menoa katsoneet? Onko teille käynyt hyvin? Lapsia meillä ei onneksi ole, eikä tule.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 06:29"]
Jos juo yhden tai kaksi annosta päivittäin, sillä ei ole mitään merkitystä. Sama asia kuin söisi suklaata päivittäin.
Eri asia on sitten jos määrät alkavat kasvamaan.
[/quote]
Tässä on taas se yleinen harha: ei alkoholisti ole vain se joka ottaa paljon kerralla tai menettää työnsä. Alkoholisti on sellainen joka ei enää hallitse alkoholinkäyttöään, jolla on siihen riippuvuus. Ja jolla alkoholinkäyttö on tärkein asia kaikessa. Lomaa suunnitellessa mietitään miten se järjestetään niin ettei tarvitse olla ajokunnossa. Lomalle lähtiessä tärkeintä on ehtiä alkoon ja suunnitella mitä sieltä ostetaan. Viikonloppu- ja mökkireissuilla tärkeintä on ettei juotava vain lopu kesken. Illalla piti ottaa vain yksi mutta hupsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:43"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 06:29"]
Jos juo yhden tai kaksi annosta päivittäin, sillä ei ole mitään merkitystä. Sama asia kuin söisi suklaata päivittäin.
Eri asia on sitten jos määrät alkavat kasvamaan.
[/quote]
Tässä on taas se yleinen harha: ei alkoholisti ole vain se joka ottaa paljon kerralla tai menettää työnsä. Alkoholisti on sellainen joka ei enää hallitse alkoholinkäyttöään, jolla on siihen riippuvuus. Ja jolla alkoholinkäyttö on tärkein asia kaikessa. Lomaa suunnitellessa mietitään miten se järjestetään niin ettei tarvitse olla ajokunnossa. Lomalle lähtiessä tärkeintä on ehtiä alkoon ja suunnitella mitä sieltä ostetaan. Viikonloppu- ja mökkireissuilla tärkeintä on ettei juotava vain lopu kesken. Illalla piti ottaa vain yksi mutta hupsista.
[/quote]
No ei se ole ihan noin yksioikoistakaan, ei juuri noista kohdista voi laskea yksi yhteen, onko henkilö alkoholisti. Esim. minulla on varmasti jonkinlainen riippuvuus, mutta ehdottomasti silti hallitsen sen. Se ei ole tärkein asia elämässäni, vaikka mahtuisi varmasti top10:iin. Ajokunnossa oleminen seuraavana päivänä ei ole ongelma (sitten en ota). Lomalla ei myöskään ole tärkeintä ehtiä Alkoon, mutta kyllä alkoholi tuo mukavan lisän lomaan. Mikään ongelma ei ole olla ilman, mutta mieluiten en olisi. Mökkireissuille varaan reilusti juotavaa, nimenomaan ettei lopu kesken, mutta saatan ihan hyvin juoda vain vähän, tai olla juomatta ollenkaan. Jos illalla pitää ottaa vain yksi (esim. em. ajokunto), niin ei käy mikään "hupsis". "Hupsis" on yleensä ennalta suunniteltu hupsis.
Tiedän että moni leimaisi tämän käytöksen perusteella alkoholistiksi ja itsekin tiedostan, että käyttö on suurempaa kuin monella muulla, mutta kyllä näkisin, että olen vain alkoholin suurkuluttaja. Näin on jatkunut jo 20 vuotta, veriarvot ja fyysinen kunto ovat hyvät, urheilen ja syön terveellisesti, käyn tosiaan töissä yms. normaalin elämän määreet. Humalassa en ole ikinä aggressiivinen enkä juo niin paljon, että sattuisi mitään kännionnettomuuksia, menettäisin muistini, tasapainoni, tavarani tms. En myöskään ole humalassa lasten nähden, mutta saatan juoda muutaman saunaoluen, en niin että minusta tulisi joku tunnistamaton ja pelottava olutpeikko.
Ajattelin tulla päivittämään kuulumisiani tähän ketjuun, niin moni tarjosi hyviä neuvoja ja kipeitä elämänkokemuksiaan, että se on vähintä mitä voin tehdä.
Meillä on nyt ero tässä käsillä ja mies on muuttanut pois (mielestään tämä on väliaikaista). Sanoin kerran hänen krapulassaan ja tuotettuaan jälleen yhden pettymyksen, että nyt viimeisen kerran valitse, minä tai alkoholi. Hän "ei jaksanut kuunnella" ja lähti kaljalle. Tästä on nyt kuukausi, ja tänään hän haki viimeiset tavaransa. Ei jotenkin suostu uskomaan että ero on lopullista, viimeksi tänään laittoi viestin, että entä jos hän joisi enemmän vettä juomisen lomassa, ja hymiö perään (voi kuulostaa vittuilulta, mutta ei ole häneltä, hänen mielestään se olisi vain ratkaisu). Surullista, hän ei todellakaan tajua tilaansa, vaan pitää kiinni ajatuksesta, että lasillinen vettä silloin tällöin tekisi hänestä ei-alkoholistin. Kauheaahan tämä on, surettaa ja rakastan häntä edelleen todella paljon, mutta mun oli päästettävä irti. Ymmärrän ettei hän hyväksy eikä oikein tajua tätä eroasiaa, koska en ole ennenkään eronnut hänen juomisensa seurauksena, mutta en tiedä kuinka selkeämmin voisin enää asian ilmaista. :(
ap
Teit oikean ratkaisun. Miehesi ei nää juomisessa ongelmaa, eikä näin ollen lopeta. Hanki elämä ilman alkoholistimiestä. Myöhemmin kiität itseäsi. Pysy vahvana ikävän hetkinä. Onnea elämääsi. Valitsit oikein.
Kiitos rohkaisusta. Elän vielä niitä hetki, jolloin järki ja sydän sanovat ihan eri asioita olkapäilläni. Onneksi olen päättänyt jatkossa kuunnella järkeä... Sydän ymmärtää kyllä, joskus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan sulle hattua ap! Kaikkea hyvää sinulle!! Miehenikin mielestä teit ainoan oikean ratkaisun (hän on alkoholisti, raittiina nyt 8 vuotta)
Kiitos, ja hatunnosto miehellesi. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Artikkelista "Alkoholismin varhaisvaiheet":
"Alkoholismin varhaisvaiheen käyttäytymisoireita ovat lupausten antaminen, Lupauksia voidaan antaa, mutta niitä ei tarvitse antaa, eikä pitää, koska juominen on vielä ”hallinnassa”. Juomiseen liittyy ”valkoisia valheita”, pieniä vaatimattomia valheita kerrotaan juomiseen liittyen." Aargh...
ap
Jep, kuulostaa ihan perusalkkarilta. Sun tilanteesta tekee ongelmallisen se, että sä olet ollut aikaisemmin samanlainen. Nyt sä olet muuttunut ja mies jäänyt entiselleen, joten tilanteesta on tullut sulle (teille) ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvät on merkit. Lue ensi alkuun vaikka virtahepo olohuoneessa. Paljon voimia ja jaksamista. Tämä on pitkä tie, mutta voi päättyä hyvin.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:15"]
Jep, kuulostaa ihan perusalkkarilta. Sun tilanteesta tekee ongelmallisen se, että sä olet ollut aikaisemmin samanlainen. Nyt sä olet muuttunut ja mies jäänyt entiselleen, joten tilanteesta on tullut sulle (teille) ongelma.
[/quote]
Niin, mä otin tosiaan suhteen alussa enemmän kuin mitä normaalisti olin oppinut ottamaan. Muutin käytöstäni alkoholinhuuruisempaan suuntaan, ja tästä en toki syytä miestä, ihan itse niitä juomia kumosin. Ja tähän mies mielellään vetoaa, kuinka mullekin maistui silloin alussa että turha mun on jeesustella. Ja otan edelleen, mitä myös käytetään mua "vastaan". Eikä mullakaan totta puhuen olisi mitään miehen ottamista vastaan, jos se pysyisi kohtuudessä eikä aina tarvitsisi pelätä, että mitä tapahtuu. On kadottanut tavaroitaan, hypännyt väärään junaan, pudonnut muutaman metrin korkeudelta, sammunut kynttilöiden palaessa ja nyt tämä viime viikonlopun onnettomuus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:17"]
Selvät on merkit. Lue ensi alkuun vaikka virtahepo olohuoneessa. Paljon voimia ja jaksamista. Tämä on pitkä tie, mutta voi päättyä hyvin.
[/quote]
Kiitos. =)
ap
Varhaisvaiheet? Ap herätys! Kertomasi mukaan mun mielestä ei enää voi puhua varhaisvaiheesta, ollaan jo aika syvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:17"]
Selvät on merkit. Lue ensi alkuun vaikka virtahepo olohuoneessa. Paljon voimia ja jaksamista. Tämä on pitkä tie, mutta voi päättyä hyvin.
[/quote]
Kiitos. =)
ap
[/quote]
Tutustu myös tähän http://rehappi.fi/
Miehesi ei varmaan koe mitään ongelmaa. Sinä koet.
Sitten mietit aikasi, voitko elää asian kanssa. Yrität kenties saada miehen tajuamaan, miten paljon kivempaa olisi ilman viinaa. Ehkä alkaa hauska pullojenpiilotus. Alat juhlissa nalkuttamaan, unohdat juhlat, seuraat vaan koska ja miten mies teidät tulee nolaamaan.
Mitäs muuta... Sitten, jos hyvin käy, tajuat luovuttaa ja antaa periksi. Viina on sinua tärkeämpää. Viina on tärkeämpää kuin mikään. Sille miehesi on uskollinen.
Terveisin toinen samanlainen
Minulla vei kuusi vuotta ymmärtää, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa itsensä, lähteä ja jättää toinen. Toivottavasti sinä osaat vetää johtopäätökset nopeammin ja toimia.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:23"]
Varhaisvaiheet? Ap herätys! Kertomasi mukaan mun mielestä ei enää voi puhua varhaisvaiheesta, ollaan jo aika syvällä.
[/quote]
Kiitos tästä. Yritän tämän juuri antaa iskeytyä tajuntaani... Linkin vain satuin löytämään jostain toisesta keskustelusta täältä ja sieltä löytyi paljon tuttua.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:15"]
Jep, kuulostaa ihan perusalkkarilta. Sun tilanteesta tekee ongelmallisen se, että sä olet ollut aikaisemmin samanlainen. Nyt sä olet muuttunut ja mies jäänyt entiselleen, joten tilanteesta on tullut sulle (teille) ongelma.
[/quote]
Niin, mä otin tosiaan suhteen alussa enemmän kuin mitä normaalisti olin oppinut ottamaan. Muutin käytöstäni alkoholinhuuruisempaan suuntaan, ja tästä en toki syytä miestä, ihan itse niitä juomia kumosin. Ja tähän mies mielellään vetoaa, kuinka mullekin maistui silloin alussa että turha mun on jeesustella. Ja otan edelleen, mitä myös käytetään mua "vastaan". Eikä mullakaan totta puhuen olisi mitään miehen ottamista vastaan, jos se pysyisi kohtuudessä eikä aina tarvitsisi pelätä, että mitä tapahtuu. On kadottanut tavaroitaan, hypännyt väärään junaan, pudonnut muutaman metrin korkeudelta, sammunut kynttilöiden palaessa ja nyt tämä viime viikonlopun onnettomuus.
ap
[/quote]
Eihän toi historia ole mikään syy juomisen hyväksymiselle. Mutta teidän tapauksessa tuo asia vain tuo lisävaikeutta. Miehen on vaikea hyväksyä sitä, että nyt sinä vaadit häntä muuttumaan kun kerran olette aikaisemmin juopotelleet yhdessä. Sun ei tarvitse hyväksyä kuitenkaan liiallista juomista, joten sulla on oikeus vaatia miestä muuttumaan tai tekemään omat ratkaisusi... Älä ainakaan jää tähän tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:28"]
Miehesi ei varmaan koe mitään ongelmaa. Sinä koet.
Sitten mietit aikasi, voitko elää asian kanssa. Yrität kenties saada miehen tajuamaan, miten paljon kivempaa olisi ilman viinaa. Ehkä alkaa hauska pullojenpiilotus. Alat juhlissa nalkuttamaan, unohdat juhlat, seuraat vaan koska ja miten mies teidät tulee nolaamaan.
Mitäs muuta... Sitten, jos hyvin käy, tajuat luovuttaa ja antaa periksi. Viina on sinua tärkeämpää. Viina on tärkeämpää kuin mikään. Sille miehesi on uskollinen.
Terveisin toinen samanlainen
Minulla vei kuusi vuotta ymmärtää, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa itsensä, lähteä ja jättää toinen. Toivottavasti sinä osaat vetää johtopäätökset nopeammin ja toimia.
[/quote]
Itken. Tämä osui. En vielä (!) piilota pulloja, mutta saatan käydä tarkistamassa onko määrät muuttuneet. Yäk. Sellaisissa juhlissakin on tosiaan oltu, jossa istun synkkänä vailla mitään juhlafiilistä pöydässä ja vain seuraan miehen kulkua boolikulholle ja hänen sosiaalista olemustaan purjehtiessaan seurueesta toiseen. Kaikki ihailee miten mahtavan mukava ja hauska mies mulla on - kukaan ei tiedä, että selvinpäin se ei puhuisi kellekään sanaakaan. Ja tunnen oloni entistä huonommaksi, miksi kyttään miehen tekemisiä, kun ei siitä ole mitään harmia kellekään. MUA vaan ahdistaa nähdä se känninen habitus, vaikka kaikki muut näkevät sen hauskana. Nähty sitä hauskaa seuramiestä vähän liikaa ja aina siihen pisteeseen, kun alkaa itkeskely ja "oon niin paska" -vaihe. Tätä ei kukaan olekaan enää näkemässä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:28"]Miehesi ei varmaan koe mitään ongelmaa. Sinä koet.
Sitten mietit aikasi, voitko elää asian kanssa. Yrität kenties saada miehen tajuamaan, miten paljon kivempaa olisi ilman viinaa. Ehkä alkaa hauska pullojenpiilotus. Alat juhlissa nalkuttamaan, unohdat juhlat, seuraat vaan koska ja miten mies teidät tulee nolaamaan.
Mitäs muuta... Sitten, jos hyvin käy, tajuat luovuttaa ja antaa periksi. Viina on sinua tärkeämpää. Viina on tärkeämpää kuin mikään. Sille miehesi on uskollinen.
Terveisin toinen samanlainen
Minulla vei kuusi vuotta ymmärtää, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa itsensä, lähteä ja jättää toinen. Toivottavasti sinä osaat vetää johtopäätökset nopeammin ja toimia.
[/quote]
Ero ei ole ainoa vaihtoehto. Voitte selvitä tästä myös yhdessä.
T: se rehapin linkannut
Jos juo yhden tai kaksi annosta päivittäin, sillä ei ole mitään merkitystä. Sama asia kuin söisi suklaata päivittäin.
Eri asia on sitten jos määrät alkavat kasvamaan.