Tuntuuko sinusta, että olet selvästi keskimääräistä paremman näköinen?

Olin 28-vuotiaaksi asti kaunis. Sitten tapahtui yhtäkkinen rapistuminen. Nyt näytän vanhalta, väsyneeltä ja ryppyiseltä. Naama vaan roikkuu. Peilistä katsoo joku ihan toinen ihminen. Hämmentävää tästä tekee muutoksen nopeus. No, ehkä pysyn tässä tilassa sitten nelikymppiseksi asti. Suotavaa olisi ainakin, kun menisin varmaan nelikymppisestä nyt. Kauneimmillani olin 23-25-vuotiaana. Joo, 23-vuotiaana tapahtui yhtä hämmentävän nopea muutos kauneusmittarilla, mutta vain toiseen suuntaan. Sain tästä huomautuksiakin. Haha, onneksi kukaan ei oo kommentoinut rupsahtamistani kuitenkaan. Ja minkäänlaisia elämäntapamuutoksia ei oo ollu missään vaiheessa, mikä näitä voisi selittää. No, ihmisen piirteet muuttuvat koko elämän ajan ja ne vaan sattuivat olemaan parhaimmillaan tuolloin. Paska mäihä, että oli lyhyt ilo. :D

Kyllä, olen hyvin nätti, korkeasti koulutettu, fiksu, käytännöllinen, hyväluontoinen, rento, hauska, ystävällinen ja hyväsydäminen, mutta kuitenkin itsevarma ja määrätietoinen, hymyileväinen (mielestäni isot kirkkaat silmäni ja herkästi puhkeava hymy on vahvuuteni kasvoissani), sopusuhtainen pienikokoinen vartaloltani, pukeudun huolitellusti ja trendikkäästi, käytän meikkiä kohtuudella ja tyylikkäästi ja kampaan hiukseni joko ponnarille tai annan olla rennosti auki. Ja siltikin - olen sinkku. Helkkari soikoon. Masentavaa :(

Musta tuntuu että oon. :D Välillä katon peiliin sillei uu beibe beibe ja välil sillai et mitä vittua.

Ei tunnu.

Mun naamassa on jotain sellaista mistä joko todella tykkää tai äärettömästi vihaa. Suuret silmät, pusuhuulet ja naiselle epätavallinen nenä. Nenäni on jotenkin hyppyrimäinen ja nenänpää pyöreä, mutta kuitenkin juuri passeli naamaani. Koulussa juuri noista edellämainituista piirteistä kiusattiin, mutta nykyisin kuuluu enemmän positiivista palautetta.
Itse jo pidän itsestäni sellaisena kuin olen, mutta miksikään klassisen kauniiksi en voi itseäni kuvailla.

Miten huolehtii itsestään se vaikuttaa.  Sukulaiseni sai tuta halveksuntaa vaikka oli tosi kaunis.

Ei ihan oikeasti tunnu. Minua on aina kehuttu poikkeuksellisen kauniiksi mutta en todellakaan itse näe sitä. Pidän itseäni hyvin tavallisen näköisenä, usein rumanakin. Kiitän kyllä aina kohteliaisuudesta enkä ala väittämään vastaan, mutta sisällä tuntuu tältä. Välillä mietin, että on oikeasti sääli jos oikeasti olenkin kaunis ja se menee "hukkaan" kun vain kyhjötän kotona ja ajattelen etten kelpaa kellekään (ei pelkästään miehille, vaan ylipäätään kellekään ystävänä tai muutenkaan). Joku muu osaisi ehkä ottaa ilon irti.

Voi vee lähes kaikki av mammat lulee olevansa keskivertoa nätimpejä lmfao

Liiku itteäsi paljon rumiempiesi kanssa niin näytät nätiltä siinä seurassa :)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 22:54"]

Mun naamassa on jotain sellaista mistä joko todella tykkää tai äärettömästi vihaa. Suuret silmät, pusuhuulet ja naiselle epätavallinen nenä. Nenäni on jotenkin hyppyrimäinen ja nenänpää pyöreä, mutta kuitenkin juuri passeli naamaani. Koulussa juuri noista edellämainituista piirteistä kiusattiin, mutta nykyisin kuuluu enemmän positiivista palautetta. Itse jo pidän itsestäni sellaisena kuin olen, mutta miksikään klassisen kauniiksi en voi itseäni kuvailla.

[/quote]

Kuulostaa Marilyn Monroen piirteiltä.

Vihaan ulkonäöstäni puhumista, koska se on ollut paljon esillä varsinkin viimeaikoina. Mutta myönnän kuitenkin olevani hyvännäköinen. Olen luonnostaan tummatukkainen, mulla on kaunis hymy ja kuulemma silmät täynnä elämäniloa. Olen myös 180 senttinen ja sopivan muodokas. Voin sanoa että välillä tuottaa haasteita olla miesten märkä päiväuni. En yritä vittuilla tässä kellekkään tai olla tyrkky trolli, uskokaa vaan.

Ei tunnu sulaudun massaan ei ole kuin kerran haukuttu rumaksi ja sekin oli minun koulukiusaaja entinen eli joo En tunne itseäni keskimääräistä paremman näköiseksi .

Todellakin oon! En nyt mitään priimaa mut keskivertoo kummosempi kyllä joo.

Vautsi, onpa täällä kaunista porukkaa! :) Itse en ole keskimääräistä paremman näköinen, vaan huonomman näköinen :D

Ihan vasta viime aikoina on alkanut tuntua, että olen. Vanhemmat hoki mulle aina lapsena, kuinka en ole yhtä kaunis ja kahjakas kuin pikkusiskoni. Sukulaisille ja tutuille aina ihasteltiin vain siskoa. Sitten tuli teini-ikä finneineen ja se oli aivan kamalaa... mutta nyt, 25-vuotiaana mulle on sanottu niin töissä kukn vapaa-ajalla, tutut ja tuntemattomat, että kaunis olet. Töihin jää palautetta että "kuka se kaunis vaalea nainen oli", kadulla saattaa tuntematon pysähtyä ja sanoa että pakko kertoa, olet tosi kaunis. Olen vihdoin alkanut uskoa, näin kauan meni! Onko ihmekään, kun kotona niin pitkään lytättiin.

Keskivertonätti sanoisin olevani. Vaikka oikean elämän kommentit voisivat hämärtää mielipiteeni (saan usein kuulla olevani kaunis, niin miesten kuin naistenkin suusta eri tahoilta säännöllisesti eri yhteyksissä), niin tiedän etten ole mikään erottuvan/hätkähdyttävän kaunis. Vartalo on hyvä ja tiimalasi ihan luonnostaan, siro muutenkin.

Minäpä olen keskivertoa rumempi! HAHAA! En ole ikinä pitänyt itseäni kauniina, enkä tule myöskään pitämään. Joskus joku on erehtynyt kehumaan kauniiksi, en usko pakko se on valehdella tai olla muuten vaan sokea.

Ennen olin vain kasvoiltani kaunis, mutta nyt olen vuoden verran urheillut ja täytyy sanoa, että on mulla vaan hyvä kroppakin! Kiitos tämän ketjun, vilkaisin itseäni kokovartalopeilistä uusin silmin.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 23:14"]

Voi vee lähes kaikki av mammat lulee olevansa keskivertoa nätimpejä lmfao

[/quote]

Ai lähes kaikki. Tiedätkö kuinka paljon palstalla on oikeasti jengiä? Minua ärsyttää tuollaiset naurettavat yleistykset ja järkyttävä suhteellisuudentajun puute. Ei voida ihan oikeasti puhua LÄHES kaikista.

Ikäluokassani tuntuu (viisikymppiset), mutta ei tietysti, jos kaikki nuoremmat naiset otetaan mukaan. 

Kroppa on urheilullinen ja hoikka, muodotkin kohdallaan. Kasvot vieläkin melkein oudolla tavalla tyttömäiset ja kauniit. 

Nuorempana olin suorastaan kaunotar, nykyään erittäin hyvännäköinen nainen. Silmäniskuja saan kadulla ihan kolmikymppisiltä kolleiltakin. 

(Oliko tarpeeksi itsekehua, mutta tämä nyt vain on totta. Elämänsisältö tämä ei kuitenkaan minulle ole, vaan perhe ja työ)