Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivästä tuli mieleen... miksi jotkut puhuvat lapsilleen kamalan rumasti?
10.05.2015 |
Onko se jotain, jota äiti on joutunut itse lapsena kuuntelemaan ja oppinut huonot tavat? Vai onko se merkki väsymyksestä ja ehkä masennuksesta? Vai ihan vaan sadistista ja ikävää luonnetta? Ehkä kombo noista.
Kuuntelin meinaan taas yksi päivä naapurin naista, joka pihatalkoissa vähän väliä mollasi ja äkseerasi lapsiparkojaan. Vähän väliä semmoista pottuilua ja rumaa puhetta. "Sä se sitten läiskäsit perseesi penkkiin siinä sen sijaan että tekisit hommia! Nyt heti tekemään sitä-ja-tätä" (tämä arviolta kuusivuotiaalle, joka tuli äidin viereen istumaan, äiti siis itse oli rönöttänyt jo toista tuntia mitään tekemättömänä penkillä) Ja tätä rataa, tuo oli vaan yksi esimerkki.
Jos joku puhuu lapsilleen tuolla tavalla muiden kuullen, mitä se puhe onkaan kotioloissa :-(
Kommentit (11)
Mun käy myös sääliksi välillä lapsia.. Kaupassa yks muija työns rattaita ja n. 6-7v poika käveli vieressä ja jos sattui poika päästämään yhdenkin sanan suusta niin tää akka rupes raivoamaan ja kiroilemaan.. Tai jos poika seisoi vähääkään edessä tai liian sivussa niin sai siitäkin kauheat haukut ja raivot :( sai kyllä meiltä aika vihaisia kaitseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ihan hirveän kuuloista. Eilen kaupassa joku äiti tiuski n. kaksivuotiaalle lapselleen tosi inhottavaan sävyyn ja lapsi itki ihan hysteerisenä.
2, niin minäkin epäilen. Oma mieheni muuten - vaikka muuten puhuukin lapsille nätisti - on juuri tuon itsensä kolhimisen suhteen vähän samanlainen kuin sinun ystäväsi. Hermostuu siitä ja alkaa motkottaa sen sijaan, että lohduttaisi.
Ollaan puhutti myös siitä, ja tosiaan hänelläKIN se on kotoa opittu tapa, poikalapsen ei annettu itkeä kolhuja, eikä varsinkaan isä koskaan ottanut syliin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:14"]
Äidit on maailman parhaita!
[/quote]
No no, ei nyt kuitenkaan niputeta kaikkia äitejä samaan nippuun. Itse en koskaan ikinä hauku lapsia. Moitin kyllä joskus, joskus huudan ja kiellän useinkin, mutta en hauku tai nalkuta.
Sanoisin, että äidit ovat välttämättömiä, mutta hiukan voi aina miettiä, missä itse kullakin on parannettavaa (minullakin sitten tietysti monessa muussa asiassa). Kukaan ei ole täydellinen!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin väsyneenä pääsee suusta sammakoita. Päätin joskus etten ikinä hauku, nimittele tai morkkaa lapsia, ja että kommentoin vaan käytöstä, en heitä itsejään mutta oon epäonnistunut tässä; oon niin lopussa etten saa aina pidettyä suutani soukealla :(
Ja kyllä, oma äitini oli ihan hirveä nalkuttaja ja edelleenkin haukkuu muita ihmisiä lastenlastensa kuullen.
Itse uskon että se liittyy usein siihen että lapsi ollaan haluttu vääristä syistä. Tytöille opetetaan jo lapsesta asti että äitiys on naiseuden kaikkein korkein muoto ja kyllä vaan niin kaduttaa vanhempana jos ei ole lapsia tehty, on se elämä niin tyhjää sitten...
Sitten osa luulee että elämän tyhjyys ja paha olo poistuvat lasten myötä, pettyvät kun niin ei käykään ja purkavat pettymyksen sitten lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla särähtää korvaan aina se lapsille kiroilu. Eräs tuttava huutaa aina ensimmäisenä kurkku suorana vittusaatanat, jos lapsi tekee töllöntöitä, ihan sama onko vahinko vai ei. Kamalan kuuloista, kun kerran tuo kyseinen noita-akka huusi ja kiroili alle kaksivuotiaalle tytölleen, kun tämä tiputti maitolasin. Juu, ymmärrän että se jatkuva kaatuneiden maitojen siivoaminen tympii, mutta semmoiset vahingot vain kuuluvat lapsiperheen arkeen.
Ei pitäisi,mutta ei sille vaan mitään voi kun akka kiukuttelee ja kitisee jatkuvasti ja lapsi on taas täysin yhteistyökyvytön ja tekee tahallaan kaikkea mitä ei saa ja pistää vastaan yksinkertaisissakin asioissa,on itsepäinen kuin mikä,perkele että tekisi mieli pistää pellolle kaikki.
jos ei muuten saa hermostumaan kusee kaikki vaatteet,vessan lattian ja matot tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:44"]Ei pitäisi,mutta ei sille vaan mitään voi kun akka kiukuttelee ja kitisee jatkuvasti ja lapsi on taas täysin yhteistyökyvytön ja tekee tahallaan kaikkea mitä ei saa ja pistää vastaan yksinkertaisissakin asioissa,on itsepäinen kuin mikä,perkele että tekisi mieli pistää pellolle kaikki.
jos ei muuten saa hermostumaan kusee kaikki vaatteet,vessan lattian ja matot tahallaan.
[/quote]
lisään vielä tuon ruokapöydässä leikkimisen ja tahallaan sotkemisen,ymmärrän että vahinkoja sattuu,mutta kun vaan leikitään ja sotketaan.
Joo, varmaan yhdistelmä noita. Mun kaverilla oli itsellään hurjan autoritäärinen ja karski isä, ja se oppi siitä semmosen tylyn puhetavan. Ollaan siitä joskus juteltu, tietää sen ongelmakseen itsekin. Esimerkiksi jos lapsi loukkaa itsensä, hän hermostuu ja alkaa torua lasta siitä, kun on "mennyt toheloimaan". Eikä siis lohduta lasta niin kuin me muut tehtäisiin. Kai empatiakyvyttömyys ja kylmyys opitaan helposti kotoa siinä missä muutkin tavat.