kyllästyminen perheeseen

Tunneyhteys puuttuu.

Ei meillä mitään sellaista ole. Äsken vietettiin yhdessä hänen sukunsa kanssa äitienpäivää ja oli ihan ok. . Mutta nimenomaan vain ok. Ei minua kiinnosta vaikka hän ostaisi kuun taivaalta tai palvoisi maata jalkojen alla, ei vaan tunnu enää miltään..
Ap

Parisuhdeterapia ei ole ollenkaan huono juttu vaan sitä kannattaa hyödyntää. Alitajuisesti syytät varmasti perhettäsi työpaikasta ja se on tuossa tilanteessa ihan normaalia. Tärkeää olisi päästä yli ja eteenpäin.

nykyajann seurustelu on tällasta edes takaisin vehtaamista

Sitten vaan baariin ja kannat kattoon. Vieras muna saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi jälleen. Taas se nähtiin, että ei miehen osoittama arvostus tai perheen ylläpitoon osallistuminen ole minkään arvoista. Renttu, alistava ja paskat nakkaava panomies vaan on parempi.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:43"]

Takana suhdetta 8vuotta, 2 lasta ja on kiva talo ja kelvollinen auto, muutenkin ollaan sukulaisten ja tuttavien silmissä "unelma perhe". On ollut todella pahoja alamäkiä ja anteeksi antamista on ollut puolin ja toisin mutta eteenpäin ollaan päästy. Nyt tilanne on se että enää ei huvita. Kaikki tuntuu turhalta, riidellään pienistäkin asioista ja yhteinen aika kuluu eri asioita tehden. Sain unelmieni työpaikan, josta jouduin luopumaan koska tällä hetkellä lapsia ei ole mahdollista laittaa vuorohoitoon ja oma työ oli 3-vuorotyötä. Mieheni on ollut jo 7vuotta samassa paikassa ja tekee 2-vuoroa. Tuntuu että minä jouduin taas joustamaan ja luopumaan jostain, kun mies jatkaa samoilla tutuilla asioilla eteenpäin. Olen alkanut inhota jo kaikkea, ruuanlaitosta siivoukseen jne.. en tiedä miten lähtisin tätä pahaa oloa purkamaan.. ero on käynyt mielessä ja se tuntuu jotenkin helpottavalta. Tämä suhde taas tuntuu vain tutulta tavalta...

[/quote]

Tuollaista se lapsiperhe-elämä on. Mitä ihmettä oikein odotit? Jatkuvasti uusia seikkailuja? kyllä nuo pitäisi saada ulos systeemistä ennen kuin asetutaan aloilleen.

En tajua tätä valitusta. Moni antaisi munuaisensa tuollaisesta tylsästä arjesta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:43"]

Takana suhdetta 8vuotta, 2 lasta ja on kiva talo ja kelvollinen auto, muutenkin ollaan sukulaisten ja tuttavien silmissä "unelma perhe". On ollut todella pahoja alamäkiä ja anteeksi antamista on ollut puolin ja toisin mutta eteenpäin ollaan päästy. Nyt tilanne on se että enää ei huvita. Kaikki tuntuu turhalta, riidellään pienistäkin asioista ja yhteinen aika kuluu eri asioita tehden. Sain unelmieni työpaikan, josta jouduin luopumaan koska tällä hetkellä lapsia ei ole mahdollista laittaa vuorohoitoon ja oma työ oli 3-vuorotyötä. Mieheni on ollut jo 7vuotta samassa paikassa ja tekee 2-vuoroa. Tuntuu että minä jouduin taas joustamaan ja luopumaan jostain, kun mies jatkaa samoilla tutuilla asioilla eteenpäin. Olen alkanut inhota jo kaikkea, ruuanlaitosta siivoukseen jne.. en tiedä miten lähtisin tätä pahaa oloa purkamaan.. ero on käynyt mielessä ja se tuntuu jotenkin helpottavalta. Tämä suhde taas tuntuu vain tutulta tavalta...

[/quote]

Onneksi minulla ei ole lapsia. Rakastan työtäni, ja olisi kamalaa, jos joutuisin luopumaan unelmien työpaikastani lasten hoitojärjestelyjen takia. En tykkää joustamisesta ja uhrautumisesta ollenkaan enkä varsinkaan jaksaisi roikkua riitaisassa suhteessa. Vinkkini on, että mieti nyt kunnolla, miksi olet halunnut nuo asiat, jotka elämääsi nyt rajoittavat. Sieltä toivottavasti löytyy vastauksia.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:43"]

Takana suhdetta 8vuotta, 2 lasta ja on kiva talo ja kelvollinen auto, muutenkin ollaan sukulaisten ja tuttavien silmissä "unelma perhe". On ollut todella pahoja alamäkiä ja anteeksi antamista on ollut puolin ja toisin mutta eteenpäin ollaan päästy. Nyt tilanne on se että enää ei huvita. Kaikki tuntuu turhalta, riidellään pienistäkin asioista ja yhteinen aika kuluu eri asioita tehden. Sain unelmieni työpaikan, josta jouduin luopumaan koska tällä hetkellä lapsia ei ole mahdollista laittaa vuorohoitoon ja oma työ oli 3-vuorotyötä. Mieheni on ollut jo 7vuotta samassa paikassa ja tekee 2-vuoroa. Tuntuu että minä jouduin taas joustamaan ja luopumaan jostain, kun mies jatkaa samoilla tutuilla asioilla eteenpäin. Olen alkanut inhota jo kaikkea, ruuanlaitosta siivoukseen jne.. en tiedä miten lähtisin tätä pahaa oloa purkamaan.. ero on käynyt mielessä ja se tuntuu jotenkin helpottavalta. Tämä suhde taas tuntuu vain tutulta tavalta...

[/quote]

Onneksi minulla ei ole lapsia. Rakastan työtäni, ja olisi kamalaa, jos joutuisin luopumaan unelmien työpaikastani lasten hoitojärjestelyjen takia. En tykkää joustamisesta ja uhrautumisesta ollenkaan enkä varsinkaan jaksaisi roikkua riitaisassa suhteessa. Vinkkini on, että mieti nyt kunnolla, miksi olet halunnut nuo asiat, jotka elämääsi nyt rajoittavat. Sieltä toivottavasti löytyy vastauksia.
[/quote]

Tiedän että olen onnekas ja tiedän että moni vaihtaisi paikkaa kanssasi mutta nyt vaan on joku niin paska vaihe josta pitäisi päästä yli. En minä mitään vierasta munaa halua ja kova ryyppäilijä en ole ollut ikinä. Kuvittelin kieltämättä elämän hieman erilaiseksi kuin mitä se on nyt.. toinen lapsi on edelleen sairas ja vaikka se ei jokapäiväistä elämän hetkeä haittaa niin varjon se pitää silti yllä. Haluaisin taas vain oppia nauttimaan arkisista asioista ja rakastumaan mieheeni uudelleen, kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen..
Tottakai tuo työpaikka oli isku vasten kasvoja ja olen katkera, en voi sille tunteelle yhtään mitään.
Ap

Ja lasten kuullen emme riitele tai en pura heihin pahaa oloani. .
Ap

Oliko teilläkin alkuvaiheessa jo äitienpäivänviettotapariitoja? 

Tai äitienpäivän ei saa kunnon huomiontia -riitoja?