Onko arkielämässäsi riittävästi tilaisuuksia ns tilittää
ja purkaa huoliaan? Tuntuuko, että joudut kantamaan liikaa murheitasi itseksesi?
Kommentit (10)
On, tapaan psykoterapeuttia kerran viikossa-kahdessa.
Ei,olen kotiäiti eikä minulla ole ns. Päivittäistä ystävää. Vanhat ystävät asuvat kaukana enkä heistäkään enää kerro asioitani kuin yhdelle. Häntä en sitten voi koko ajan kuormittaa.
Ystävänpuute vaivaa todella.
Lisäksi mies on jotenkin niin ehdoton ettei asioista saa puhua,vaikka hän ilmeisesti uskoutuu useinkin varsinkin naistuttavilleen.
Ei mulla oikeastaan ole huolia eikä murheita, mutta miehelle voin aina puhua jos jotain on. Siskolle myös, ja muutamalle ystävälle.
Ei ole :( Aiemmin oli hyvä ystävä, jonka kanssa tilitettiin. Tiet ovat vähän eronneet ajanpuutteen takia, molemmat työllistyivät ja kotiäitiys jäi. Arjen pyörityksessä ei oikein ehdi buukata tapaamisia, koska teemme hyvin erilaista työaikaa. Pitäisikin nostaa tätä ystävyyssuhdetta taas enemmän "tulille", kaipaisin kovasti keskusteluja hänen kanssaan ja itsekin mielelläni kuuntelisin.
En minä halua kellekään ihmiselle tilittää tai purkaa huoliani. MInä olen niitä "synkkä metsä ja kirkas taivas, ne kuulee mun huoliani"-ihmisiä. En ole koskaan kaivannut sellaisista asioista ihmisille puhumista. Itse ne olen aina käsitellyt.
Varmaan olisi, jos kokisin tarpeelliseksi tilittää. Mä olen ongelmanratkaisijatyyppiä ja jos on jokin asia, joka mua huolestuttaa, mietin vaihtoehdot, joilla siitä asiasta selviän. Joskus saatan kysyä toisen mielipidettä miettimistäni vaihtoehdoista, jos päätökseni vaikuttaa siihen toiseenkin.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:10"]
Varmaan olisi, jos kokisin tarpeelliseksi tilittää. Mä olen ongelmanratkaisijatyyppiä ja jos on jokin asia, joka mua huolestuttaa, mietin vaihtoehdot, joilla siitä asiasta selviän. Joskus saatan kysyä toisen mielipidettä miettimistäni vaihtoehdoista, jos päätökseni vaikuttaa siihen toiseenkin.
[/quote]
Olen samanlainen. Minusta murheissa ei pidä velloa vaan pyrkiä tunnistamaan ongelmat ja rataisemaan ne.
Koska en itse tykkää tilittää, olen mys huono kuuntelemaan muiden tilityksiä. Tarjoan aina ratkaisuehdotuksia, vaikka toinen ei niitä kaipaisikaan. Lisäksi olen hyvin herkkä, ja toisen ahdistus ja murhe tuntuu minussa voimakkaasti. -2
On. Perhe ja ystävät ovat sitä varten, että voidaan jakaa ilot ja surut :)
Miksi pitäisi ruikuttaa muille? Mitä hyötyä siitä on?