Ystävä joka etenee liian nopeasti

Pidä kiinni rajoistasi. Oman kaverini jouduin poistamaan, koska se epätoivoisuus kasvoi liian suureksi. Vuosien mittaan huomasin että keksin vaikka mitä valheita, koska en voinut kertoa totuutta. Jos kerroin että näen muita ihmisiä, hän oli änkemässä mukaan. Ja sitten se syyllistävä "Ymmärrän kyllä, jos et halua minua mukaan. Mutta olen niin yksinäinen..." Ihan kuin olisimme joku ilkeä kiusaajajengi, joka syrjii yksinäistä. Kyseessä oli kuitenkin aikuinen ihminen, joka voi varsin hyvin tutustua itsenäisesti muihinkin ihmisiin, mennä ulos, elokuviin tms. Kukaan ei pakota istumaan kotona yksin vaikka minä olenkin omissa menoissani.

Jouduin laittamaan puhelimen kiinni yöksi, etten herännyt hänen viesteihinsä. "Ymmrrän kyllä, jos et halua vastata viesteihini. Mutta minua niin ahdistaa öisin, koska olen niin yksinäinen..." Ihan kuin hän saattaisi vaikka kuolla keskellä yötä, ja se olisi ollut sitten minun syytäni, kun olisin voinut vastata ja näin pelastaa hänen henkensä.

Lopulta, vuosien jälkeen, laitoin välit poikki. Olisi pitänyt pistää aikaisemmin. Noh, enkä ap:n tapaus ei ole noin sekopää, että lähtisi kiristämään muita omalla hyvinvoinnillaan. Mutta muista silti ap, että sinä et ole vastuussa tästä kaveristasi. Et ole koskaan estänyt häntä hankkimasta muita ihmissuhteita elämäänsä, hän vaan ei itse halua. Kun sinä olet käsillä, hän voi roikkua sinussa.

No voi huoh. Mitä väliä,elämä on lyhyt. Ottakaa vastaan se mitä saatte. Hyvää tuo on. Järjetöntä valittaa siitä että joku haluaa olla ystävä- Ota vastaan!

Sano että sinulla on muutakin elämää, mistä tiedät - oikeastaan muita kuin sinut.  Tässä kohtaa on vielä helppoa antaa pakit. 

Voit joko sanoa suoraan (rehellisempää vaikka loukkaakin) että et halua noin tiivistä ystävyyttä. Tai sitten voit hienovaraisesti vähentää yhteydenpitoa. Älä vastaa niin usein viesteihin yms. ja sanot että et nyt ehdi nähdä.(Raukkamaisempi vaihtoehto). Laita ne Facebookin asetukset niin että kysytään lupa kun sut merkataan johonkin. Ja kuvista sano että et halua omia kuviasi julkaistavan.

Jatkan vielä että vedä rajat näkemiselle. Minkä verran itse jaksat. Jos haluat nähdä vaikka kerran kuussa, älä suostu tapaamaan muulloin.

Olen nähnyt saman. Mulla oli ystävä, jonka kanssa alkoi tuntua siltä, että seurustelemme, kun ei omaa aikaa jäänyt lainkaan. Hän halusi olla yhdessä koko ajan. Jos olimme juuri nähneet tai olleet jossain yhdessä, saattoi soittaa mulla heti kotiinpäästyäni ja odotti, että juoruamme puhelimessa vähintään tunnin. Jos sanoin, että mulla on viikonloppuna muuta menoa, vaikkapa toisten kavereiden kanssa, valitti ja ruikutti sitä, että hän jää yksin ja mitä hän nyt tekee ja voi kamalaa... Jouduin laittamaan välillä puhelimen kiinni, kun menin nukkumaan, ettei hän herätä soitollaan. Etäisyyden ottaminen ei tuntunut auttavan tai toimivan. Lopulta tämä ystävyys jäi kokonaan. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että ystävä löysi miehen ja musta tuntuu, että roikkui sen jälkeen siinä miehessä niin tiiviisti, ettei jäänyt aikaa muuhun. Hän ei selvästi osannut olla yksin ja tarvitsi koko ajan jonkun "turvakseen" tai seurakseen.

Minä olen itse just tuollanen, etenen aina nopeasti. Ja jos mulle ei suoraan sanota, niin en ymmärrä. Ja käännän kelkkaani todella nopeasti ja etsin aina uusia kavereita. Miksi pitäs olla ongelma jos joku haluaa olla kaveri? En ymmärrä. Mutta itse olen aina todella nopea. Saatan seuraavana päivänä jo siirtyä eteenpäin ja tapaan aina uusia ihmisiä. Koska liikun yksin.

Musta on surullista sitä roikkujaa kohtaan, että hänelle ei uskalleta kertoa mitä tekee väärin. Toki ihan hyvä neuvo on tuo, että vedä omat rajasi. Mutta jossain vaiheessa olisi reilua kertoa miksi laitat ne rajasi juuri siihen. Sillä kyllä hän varmasti on huomannut, ettei teidän toiveet mene ihan yksiin.

Minulla on samanlainen kokemus. Olen tutustunut yhteen ihmiseen, joka on yksinäinen. Hän lähettää joka päivä viestejä, minulle riittäisi vähempikin tahti. Olen huomannut, että ystävyyteenkin voi kuulua sellainen "kuherruskuukausi", joka voi sit mennä ohi. Voisitko esitellä hänet niille muille ystävillesi, niin hän saisi lisää kavereita?

Tärkeintä on vetää itse ne rajat, jos tuntuu että toinen tulee liian likelle: kaverisi voi kertoa sinulle henkilökohtaisia asioitaan, mutta sinä valitset itse mitä kerrot hänelle -jos kerrot ollenkaan, kaverisi voi laittaa sinulle viestejä päivittäin, mutta sinä päätät vastaatko niihin heti, myöhemmin vai vaativatko ne vastausta ollenkaan, kaverillasi voi olla hyvin pieni sosiaalinen piiri, mutta se ei tarkoita sitä että sinun pitäisi salailla omaa piiriäsi.

Tähän jokainen terve ystävyyssuhde perustuu. Jokainen pitää ne omat rajat, kuinka paljon antaa itsestään, ja milloin antaa mitäkin. Näin ystäväsikin tekee tällä hetkellä; mutta se ei tarkoita sitä että sinulla pitäisi olla ne samat rajat. Jos kaveri on mukava, niin anna hössöttää mutta älä lähde mukaan. Jos sinulla ällöttää tämä kaveri, niin todennäköisesti sinun puolella on nyt vikaa. Eli vähän niin kuin lapsena inhotti kun joku ei niin suosittu yrittää olla tosi hyvä ystävä, useimmilla tuo kai muuttuu ajan saatossa, mutta tunnistan tuon tunteen lapsuudesta/nuoruudesta. Me ollaan niin laumaeläimiä, että emme halua ketään epätoivoista seuraamme. Mutta pian se kaverinkin "epätoivo" katoaa, kun pidät vaan ne omat rajat ja edelleen kuitenkin hoidat kaveruutta -etkä tee jotain katoamistemppua.