Päiväunien jälkeen mukillinen kahvia, ja

vielä kun saisi leipää. Lohdutuksen tuovaa, ihanan pehmeää, suun täyttävää, tuoretta leipää. Oivariinilla ja juustolla. Söisin nopeasti yhden, toisen vähän hitaammin. Hetken päästä toinen kupponen ja vielä kaksi turvottavaa ihanaa, vatsan vielä entistäkin turpeammaksi turvottavaa palasta LEIPÄÄ! Ruumis ja sielukin olisi hetkeksi ravittu.. No, aina ei voi voittaa, meneehän tuo rahkapurnukkakin

Voi, miten ruoka on jollekin vaan yhdentekevää polttoainetta :(

T. Läski tunnesyöppö