Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu pienimmistäkin asioista - mitä tehdä?
03.05.2015 |
Olen hukassa. Rakastan huomaavaista ja hauskaa miestäni - joka aika ajoin raivostuu mitättömistä asioista. Naurettavan pienestä kiistasta syntyy päivien riita, sillä ensin mieheni mököttää minulle tunnin tai pari. Sen jälkeen saan kuulla että "kyse ei ollut vain tästä", ja yhtäkkiä saankin listan kaikista huonoista puolistani ja asioista, joita "aina" teen ja joita hän on yrittänyt sietää - ja joista ei koskaan aikaisemmin ole maininnutkaan.
Minä aina pyydän anteeksi jos loukkasin/sanoin jotain sopimatonta. Kuulemma asioita ei voi vain noin "pyyhkiä pois" eli anteeksi en saa. Riidan setvimiseen menee aina päivä tai kaksi, minua alkaa aina itkettää kesken kaiken. Olen tosi väsynyt. Mieheen, joka on tosi rakas.
Muilla vastaavia kokemuksia? Miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (185)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä itke tai pyytele anteeksi. Sano sille että lopettaa lapsellisen käytöksensä.
Alkaa jossain vaiheessa itku tulla vaikka kuinka oon päättänyt että nyt ei itketä. Saan riitojen aikana kuulla olevani niin kovin huono, ajattelematon, välinpitämätön, ilkeä tai ylimielinen. Tai vain vittumainen.
Sama mies kertoi edellisenä päivänä että olen täydellinen.
Mies ei näe käytöksessään mitään väärää, sanookin usein, että miksi vielä vittuilen (puhun asiasta) kun hän ei tässä asiassa ole tehnyt mitään väärää.
Nyt mykkälakko jatkuu yhdeksättä tuntia. Syy: Riisien määrä riisipuurossa. Oltiin eri mieltä.
Nauraisin jos ei itkettäisi.
-AP
Kuulostaa omalta mieheltäni. Suuttuu aika randomistikin välillä, sitten joko huutaa pää punaisena ja on aggressiivinen tai mököttää monta päivää. Lopulta on minun aina pakko aloittaa lepyttely-yritykset vaikka en todellakaan olisi tehnyt mitään anteeksipyydettävää tai muutakaan väärää, kun en kestä enää sitä ahdistunutta oloani. Väsyttää. Takana kohta kymmenen yhteistä vuotta, ja yhä on samat sanat selittelyinä: Mulla on vaan niin huonot hermot. Ei kannattais ite hyppiä silmille/ärsyttää/kannattaisi kuunnella mua paremmin/... Että jos teillä ei lapsia ole, niin suosittelisin eroa. (Tai vaikka oliskin lapsia, tällaisessa elämässä vaan pitemmän päälle katkeroituu jos mies ei ole valmis muutokseen) T.Paraskin puhuja
Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi.
Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta?
Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää.
Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti. Miten ihmeessä te aikuiset naiset jaksatte katsella/kuunnella tuollaista keskenkasvuista kiukuttelua. Aivan naurettavaa. Nyt lopetatte sen itkemisen ja alahuulen väpätyksen, ja laitatte niille miesvauvoille luun kurkkuun. Parisuhteessa ei naisia kohdella tuolla tavalla.
.
Ugh, olen puhunut.
Minäkin olen niin kyllästynyt, että pyytelen anteeksi koko ajan - ja silti pitää sitten vielä odottaa, milloin mies suvaitsee antaa anteeksi.
Tänään pyysin, että voisiko nämä asiat laittaa edes MITTASUHTEISIIN. Onko yhdestä riisistä järkeä pilata koko päivä. Kuulemma ei vaan lepy niin nopeasti. Että ei voi heti antaa anteeksi ikinä. Ja kyse on kaikesta, mitä se riisi edustaa. Ei jumalauta.
Minäkin saan kuulla sitä, että ärsytän tahallani. Tuntuu pahalta. Kun yritän kaikkeni, että miehellä olisi hyvä olla mun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa tuollaisia ihmissuhteita. Minulle ei huudeta, minua ei haukuta. Ansaitsen parempaa.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:21"]Alkaa jossain vaiheessa itku tulla vaikka kuinka oon päättänyt että nyt ei itketä. Saan riitojen aikana kuulla olevani niin kovin huono, ajattelematon, välinpitämätön, ilkeä tai ylimielinen. Tai vain vittumainen.
Sama mies kertoi edellisenä päivänä että olen täydellinen.
Mies ei näe käytöksessään mitään väärää, sanookin usein, että miksi vielä vittuilen (puhun asiasta) kun hän ei tässä asiassa ole tehnyt mitään väärää.
Nyt mykkälakko jatkuu yhdeksättä tuntia. Syy: Riisien määrä riisipuurossa. Oltiin eri mieltä.
Nauraisin jos ei itkettäisi.
-AP
[/quote] Voi ap, mulla myös sama tilanne.. Just nyt riita meneillään kuinka huono olen koska huomautin jostain miehelle.. En tiedä missä on edes ny..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"]
Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi.
Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta?
Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää.
Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
[/quote]
Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä.
Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen.
Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku.
Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa.
Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin.
Www.perheaikaa.fi - Tunnekeskeinen parisuhdekurssi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:21"]Alkaa jossain vaiheessa itku tulla vaikka kuinka oon päättänyt että nyt ei itketä. Saan riitojen aikana kuulla olevani niin kovin huono, ajattelematon, välinpitämätön, ilkeä tai ylimielinen. Tai vain vittumainen. Sama mies kertoi edellisenä päivänä että olen täydellinen. Mies ei näe käytöksessään mitään väärää, sanookin usein, että miksi vielä vittuilen (puhun asiasta) kun hän ei tässä asiassa ole tehnyt mitään väärää. Nyt mykkälakko jatkuu yhdeksättä tuntia. Syy: Riisien määrä riisipuurossa. Oltiin eri mieltä. Nauraisin jos ei itkettäisi. -AP [/quote] Voi ap, mulla myös sama tilanne.. Just nyt riita meneillään kuinka huono olen koska huomautin jostain miehelle.. En tiedä missä on edes ny..
[/quote]
Meilläkin. Mun mies on toisessa päässä taloa, päissään.
Mulla on sama. Joskus turhautuneena huudan, että mitä ihmettä mä nyt olen tehnyt? Yleensä tulee itku. Ja sitten vastaus on, sitäpä voin sitten miettiä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"]
Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi.
Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta?
Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää.
Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
[/quote]
Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä.
Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen.
Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku.
Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa.
Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin.
[/quote]
Mulla mies myös uhkailee erolla, yksi päivä raskastaa enemmäin kuin mitään ja seuraavana tulee jo ero uhkaus, ja sitten taas että rakastaa.. Minusta tuo on niin raskasta!!! Yritän kiltisti puhua miehelle mutta saan vain kuulla kuinka huono olen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:39"]
Www.perheaikaa.fi - Tunnekeskeinen parisuhdekurssi
[/quote]
Onko joku kokeillut tätä? Ensi lukemalta vaikutti hyvältä. Voisin ehdottaa miehelle. Kyllä hänkin on näihin riitoihin väsynyt. Tai en tiedä, onko vain väsynyt että kun minä "teen kaiken väärin". Mutta voisi lähteä mukaankin.
Kiitos. -AP (anteeksi unohdan nämä allekirjoitukset, olo on aika uupunut tästä päivästä)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:21"]Alkaa jossain vaiheessa itku tulla vaikka kuinka oon päättänyt että nyt ei itketä. Saan riitojen aikana kuulla olevani niin kovin huono, ajattelematon, välinpitämätön, ilkeä tai ylimielinen. Tai vain vittumainen. Sama mies kertoi edellisenä päivänä että olen täydellinen. Mies ei näe käytöksessään mitään väärää, sanookin usein, että miksi vielä vittuilen (puhun asiasta) kun hän ei tässä asiassa ole tehnyt mitään väärää. Nyt mykkälakko jatkuu yhdeksättä tuntia. Syy: Riisien määrä riisipuurossa. Oltiin eri mieltä. Nauraisin jos ei itkettäisi. -AP [/quote] Voi ap, mulla myös sama tilanne.. Just nyt riita meneillään kuinka huono olen koska huomautin jostain miehelle.. En tiedä missä on edes ny..
[/quote]
Meilläkin. Mun mies on toisessa päässä taloa, päissään.
Mulla on sama. Joskus turhautuneena huudan, että mitä ihmettä mä nyt olen tehnyt? Yleensä tulee itku. Ja sitten vastaus on, sitäpä voin sitten miettiä.
[/quote]
Minäkin saan välillä itkien kysellä että mitä väärää olen tehnyt kun en itse ymmärrä tai tiedä mitä oon tehny väärin :( just nyt on ihan surkee olo, kun en edes tiedä mistä nyt mun pitäisi pyytää anteeksi..
Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone?
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"] Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi. Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta? Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää. Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää. [/quote] Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä. Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen. Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku. Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa. Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin. [/quote] Mulla mies myös uhkailee erolla, yksi päivä raskastaa enemmäin kuin mitään ja seuraavana tulee jo ero uhkaus, ja sitten taas että rakastaa.. Minusta tuo on niin raskasta!!! Yritän kiltisti puhua miehelle mutta saan vain kuulla kuinka huono olen :(
[/quote]
Minulle raskainta on tuo erolla uhkailu. Mies tietää, että rakastan. Erolla uhkailu tavallaan vesittää kaiken sen, mitä aion sanoa omasta puolestani - että en ole tyytyväinen, että haluan miehen käyttäytyvän erilailla.
Tänään sanoin, että tiedän millainen miehen luonne on mutta toivon varovasti että ajan kanssa mies voisi asettaa kinat mittasuhteisiin. Näillä sanoilla sanoin. Mies raivostui "HAA, sä yrität MUUTTAA MINUA!! Jos mä en riitä, onko tässä meidän suhteessa mitään järkeä?"
Hulluinta on, että yritän olla kiltti, tuoda kahvia keskustelun aikana jne. Saan kuulla olevani vittumainen ja ilkeä. Vaikka minusta tuntuu, että asia on päinvastoin. En tiedä, miten saisin mieheni oppimaan antamaan anteeksi - ja antamaan pienien juttujen vain olla.
Voimia sinulle! Vaikka en osaakaan neuvoa, mitä tehdä. -AP
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:48"]
Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone?
[/quote]
En halua (vielä) heittää pyyhettä kehään, koska meillä on paljon hyvää. Paljon sellaista, mikä tekee minut onnelliseksi.
Haluan korjata sen, mitä minulla on. En heittää suoraan kaikkea pois.
Jokaisessa suhteessa on jokin kompastuskivi. Ei sitä täydellistä miestä olekaan.
Toivoisin, että oppisin olemaan jyrkempi (itkemättä), että en hätääntyisi jos mies ei puhu minulle vuorokauteen. Ja toivoisin, että mies oppisi antamaan anteeksi ja riitojen aikana pysymään asiassa.
Mutta ankara syyttely pelottaa. En minä ole ilkeä. Näkeekö mieheni minut oikeasti jalkoihinsa tallovana tyrannina, vai miksi haukkuu minua noin?
AP
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:48"]Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone?
[/quote]
En sanoisi että läheisriippuvainen.. Enemmän se on niin että alkaa uskoa olevansa oikeasti huono, mietin välillä onko mies sittenkin oikeassa ja minä väärssä? Ei kumpikaan ole täydellinen, mutta en tiedä miten pitäisi käsitellä.. Ehkä pelko siitä että mies lähitisi kokonaan jos ei antaisi periksi.. Mitä sit jos itse olinkin se huono, ja päästin hyvän miehen menemään?
Anyone? (ei pitäisi kysyä palstalta neuvoa lasten nukkumaanmenoaikaan?)