Onko kenelläkään muulla ollut raskauspahoinnin vuoksi

Pahoinvointi on tylsää, kaikkia kolmea odottaessani olen yrjöillyt n. 10 viikkoa + mukana myös närästys!

Pahoinvointi on jatkuvaa ja närästys pahentaa asiaa. Kurkku ja ruokatorvi on jo nyt niin riikki, että oksentamisen lopuksi syljeksin aina vielä pitkään verisiä ysköksiä. Silmänaluset ovat täynnä katkenneita verisuonia ja huoli hampaiden kiilteen kestämisestä painaa mieltä.



Ihanaa ja auvoista tämä onnellinen odotus.



rv 12+

Vatsa oli todellakin kipeä, siis ihan " mekaanista" kipua pahan olon ja oksentelun lisäksi. Valitettavasti se ei kummassakaan raskaudessa loppunut ensimmäiseen 12 viikkoon minun kohdallani.

Haaveilen kolmannesta, mutta raskaana olo ei kiinnosta. Esikoista odottaessa jouduin oksentelun vuoksi sairaalahoitoon neljä kertaa, kuopuksesta kävin tiputuksessa " vain" kerran. Eikä asiaa parantanut ainakaan se, että moni piti minua luulotautisena ja huomionhakuisena!

sekään helpottavan. Nyt jää lapsiluku takuulla tähän, ei yksinkertaisesti fysiikka kestä.

Vierailija:

Vatsa oli todellakin kipeä, siis ihan " mekaanista" kipua pahan olon ja oksentelun lisäksi. Valitettavasti se ei kummassakaan raskaudessa loppunut ensimmäiseen 12 viikkoon minun kohdallani.

Haaveilen kolmannesta, mutta raskaana olo ei kiinnosta. Esikoista odottaessa jouduin oksentelun vuoksi sairaalahoitoon neljä kertaa, kuopuksesta kävin tiputuksessa " vain" kerran. Eikä asiaa parantanut ainakaan se, että moni piti minua luulotautisena ja huomionhakuisena!

sanottiin , että kyllä se siitä helpottaa. Onneksi pikkuveijarin sydämen syke kuului hyvin :)

Ikävä kuulla, että teillä muillakin menee noin huonosti, mutta myönnettävä on, että on ihan lohdullista kuulla, että muutkin voi pahoin eikä se ole vain joku yksi pikku oksennus aamuisin.



Välillä mietin, että mistähän pikkuinen mahtaa saada ravinteensa yms. ja miten paljon myrkkyjä elimistössä lähtee kiertämään, kun paino ei varmaan nouse normaalilla tavalla.



Tää on meidän perheen viimeinen biologinen kanssa... jos muita halutaan, niin ne saa joku muu tehdä (adoptio tai tukilapsi).

Oletteko muuten muut käyneet töissä noissa pahoinvointijaksoissa? Jos olette olleet sairaslomalla, niin miten pitkät pötköt olette yleensä joutuneet olemaan?

Minä oksensin ensimmäiset 8 raskauskuukautta, ja viimeiset raskausviikot. Alussa yritin käydä töissä, mutta yleensä työkaverit käskivät lähteä kotiin siinä vaiheessa, kun olin oksentanut viisi kertaa ensimmäisen työtunnin aikana...

Pomon vittuilun vuoksi yritin väkisin olla töissä. Tiedäthän tämän naistyypin: aikuiset lapset, ja HÄN kyllä oli elämänsä kunnossa raskausaikana, raskaus ei ole mikään sairaus, ensimmäisen odottaja vaan hakee huomiota, jne. Työterveyslääkärini sitten lopulta sanoi hänelle tiukkana, että raju oksentelu on kyllä este työssäkäynnille, vaikka normaali raskaus ei olisikaan. Hän siis sanoi tämän pomolleni puhelimessa, minun itkiessäni lääkärin vastaanotolla...

Alussa sain sairauslomaa viikon tai kaksi kerrallaan, lopulta lääkäri kirjoitti saikkua äitiysloman alkamiseen asti, sillä oli aika selvää että minun oksenteluni loppuu vain synnyttämällä. Olin tiputuksessa seitsemän kertaa raskausaikana.

Muutaman viikon loppuraskaudessa olin oksentamatta, paha olo kyllä oli, ja oksensin kaksi tai kolme kertaa noiden viikkojen aikana, mutta se tuntui taivaalliselta sillä olin siihen mennessä oksentanut ainakin kymmenen kertaa joka ikinen päivä.

Painoni laski raskausaikana 4,5 kg (lähtömitat 169 cm ja 61 kg). Lapsi syntyi rv 41+2 painaen 2790 grammaa. Oli onneksi ihan terve. Irtisanouduin työstäni hoitovapaan aikana. Hampaat on ihan pilalla pitkään kestäneen oksentelun vuoksi.

Ja kun joku kysyi että töissä käynnistä. Niin en todellakaan ollut töissä. Oli kuuma kesä ja parinkymmenen metrin kävely ulkona alkoi pyörryttämään niin että oli pakko istuutua. Työnataja ei luultavasti uskonut että minulla oli niin pahaolo kuin oli ennen kuin soitin sairaalasta tiputuksesta. Sen jälkeen oli asenne toinen kuin sairaslomalappuja.

Rv20 jälkeen helpotti tuo jatkuva oksentelu. Mutta esim valkosipulin haju tai tupakalta haiseva ihminen saivat oksentamaan senkin jälkeen.

Töihin olisin voinut palata puolen välin jälkeen muuten mutta sitten alkoivat kovat supistukset. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja esikoinen on terve, kohta 4v poika.

Kuopuksesta oksentelin myös paljon, mutta selvisin ilman sairaalahoitoa. Tosin toinen raskaus oli rankempi kun piti puolitoista vuotiasta hoitaa samalla. Hartain toive oli joka päivä että lapsi kakkaa vasta kun mies on tullut töistä. Oli kamalaa pestä takapuolta ja oksentaa samalla.=(