Elämänhallinta kadonnut kokonaan

Auttakaa :(

Mikä sulla on hätänä? Avaa vähän, niin yritetään auttaa?

:(

Kerrotko tarkemmin että millä tavalla?

En jaksa opiskella. Opiskelu olisi nyt "päätyöni", mutta en pysty tekemään mitään. Kurssit ja tentit menevät ohi. En saa aloitettua.

Ahmin ruokaa. Ahmiminen painottuu iltaan ja ruoka on oikeasti ainoa asia mistä saan mielihyvää, ruoka ja netti. Kun on hyvää ruokaa ja kova sokerihumala, ei jaksa mennä iltaisin nukkumaan. Silloin joko joutuu pakottamaan itsensä aamuisin ylös, jolloin seuraava päivä menee väsymyksestä turtana, tai nukun yli puolenpäivän.

Vihaan itseäni. En jaksa "hoitaa" itseäni säännöllisellä syömisellä tai hyvällä unirytmillä. Ahdistaa liikaa. En ansaitse hyvinvointia.

Vaikutat siinä määrin masentuneelta, että tarvitset keskusteluapua ja mahdollisesti lääkityksen. Ota yhteyttä terveyskeskukseen, saat sieltä lähetteen mielenterveystoimistoon. Toivon että saat apua ja elämäsi järjestykseen. Kaikesta huolimatta, hyvää kevättä sinulle!

Tule uskoon ja/tai käy lääkärissä.

Minua auttoi pienten askeleiden ottaminen kerrallaan. Päätin opiskella ma-pe 4 x 45 min päivässä. Se kuulostaa sinällään vähältä, ja siihen asti olin asennoitunut niin, että vielä alan tehdä normaaleja, 40-tuntisia viikkoja, kunhan viitsin ja jaksan, muttei siitä koskaan mitän tullut, koska lannistuin, jos joku päivä menikin penkin alle. Tuosta yhteensä 20 x 45 min viikossa kertyi kuitenkin valtava määrä opiskelua verrattuna aiempaan. Tee itsellesi suunnitelma, joka on kohtuullinen. Kun yhdenkin viikon sitä jaksat, sinusta tuntuu aivan mahtavalta. Itse tein samalla 5 kertaa viikossa puolen tunnin kävelylenkin. Laadi ruudukko, josta värität ruudun aina opiskeltuasi tunnin. Ruutujen kertymistä on mukava seurata viikon varrella. Vaikka opiskelisit vain tunnin päivässä, niin jos urheasti sen joka päivä teet, niin kyllä ne opinnot siitä hiljaksiin etenevät. Ja onnistumisen elämykset voivat innostaa nostamaan päivän tavoitekiintiötä. Tsemppiä!

SSRI-lääkkeitä en söisi. On kokemusta ja olosta tulee aivan kamala. Sanotaan että ensimmäiset 2-4 vkoa olo voi pahentua mutta että sitten helpottaa. Ei helpottanut minulla. Lopulta menetin kyvyn saada orgasmia ja silloin lopetin. Aiheutti myös ylivireyttä, hampaiden narskuttelua hereillä ja nukkuessa, väkivaltaisia ajatuksia, täysi tunteettomuus. Tunne-elämä muuttui kovaksi kuin kivi. Kannattaa perehtyä dokumentteihin masennuslääkkeistä. Omasta mielestäni masennus ei ole sairaus vaan terve reaktio elämän olosuhteille, nykyisille ja menneille. Yksi hyvä dokumentti aiheesta on YLE MOT Masentavat Lääkkeet. Googlella löytyy hyvä artikkeli "Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia". "– Suomi on yhteiskunta, jossa lääkehaitoista puhuminen on tabu. Niistä ei saa puhua. Kun asiakas menee sanomaan lääkärille saaneensa haittavaikutuksen, vastaus on että ei se lääkkeestä johdu."

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 01:59"]Minua auttoi pienten askeleiden ottaminen kerrallaan. Päätin opiskella ma-pe 4 x 45 min päivässä. Se kuulostaa sinällään vähältä, ja siihen asti olin asennoitunut niin, että vielä alan tehdä normaaleja, 40-tuntisia viikkoja, kunhan viitsin ja jaksan, muttei siitä koskaan mitän tullut, koska lannistuin, jos joku päivä menikin penkin alle. Tuosta yhteensä 20 x 45 min viikossa kertyi kuitenkin valtava määrä opiskelua verrattuna aiempaan. Tee itsellesi suunnitelma, joka on kohtuullinen. Kun yhdenkin viikon sitä jaksat, sinusta tuntuu aivan mahtavalta. Itse tein samalla 5 kertaa viikossa puolen tunnin kävelylenkin. Laadi ruudukko, josta värität ruudun aina opiskeltuasi tunnin. Ruutujen kertymistä on mukava seurata viikon varrella. Vaikka opiskelisit vain tunnin päivässä, niin jos urheasti sen joka päivä teet, niin kyllä ne opinnot siitä hiljaksiin etenevät. Ja onnistumisen elämykset voivat innostaa nostamaan päivän tavoitekiintiötä. Tsemppiä!
[/quote]
Minä olen ap:n kanssa samassa tilanteessa, ja edes vartti opiskelua päivässä tuntuu valtavalta työltä. Ei ole mitään motivaatiota suunnitella mitään enkä pysyisi edes siinä vartin suunnitelmassa. Onnistumisen iloa en ole tuntenut edes lapsuudessani, enkä ymmärrä koko konseptia.
Haluaisin apua, mutta sitä saadakseen pitäisi selvittää asioita, puhua ihmisille ja käydä vieraissa paikoissa - ja minä kun en kestä edes sitä tutussa ja turvallisessa paikassa kipaisua.
Netin ohjeet kuulostavat aina siltä, kuin joku yrittäisi neuvoa Afrikan nälkäkuolemaa tekevälle lapselle, että sijoitas vaikka parisataa tonnia niin kyllä muutaman vuoden päästä elelet herroiksi.

"Elämän tarkoitus on; Elämä on kärsimystä. Kärsimyksen aiheuttaa elämänjano. Elämänjanon voi sammuttaa kulkemalla jaloa kahdeksanosaista polkua."

Muiden kirjoittajien tavoin suosittelen lämpimästi, että hankit itsellesi apua. Avun pyytäminen ja hoitoon hakeutuminen voi vaatia jonkin verran tahdonvoimaa ja viitsimistä, ehkä jopa itsensä pakottamista, mutta on todella kaiken nähdyn vaivan arvoista!

Selvitä nyt viikonlopun aikana, mitä kautta lähdet varaamaan aikaa (olet opiskelija - yths vai terveyskeskus), kirjoita ylös oikea numero ja mihin aikaan sinne voi soittaa, ja laita itsellesi muistutus, että soitat heti maanantaina. Jos et saa aikaiseksi maanantaina, älä jää syyttelemään itseäsi, vaan soita tiistaina. Tärkeintä on, että soitat, ja saat tarvitsemasi avun!

Ne on olemassa juuri sitä varten, kun on hukassa, voimat on lopussa ja omat keinot ei riitä.

Tässä vielä sydän, kun en muutakaan osaa sanoa: <3 Toivon että asiasi järjestyvät!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 02:14"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 01:59"]Minua auttoi pienten askeleiden ottaminen kerrallaan. Päätin opiskella ma-pe 4 x 45 min päivässä. Se kuulostaa sinällään vähältä, ja siihen asti olin asennoitunut niin, että vielä alan tehdä normaaleja, 40-tuntisia viikkoja, kunhan viitsin ja jaksan, muttei siitä koskaan mitän tullut, koska lannistuin, jos joku päivä menikin penkin alle. Tuosta yhteensä 20 x 45 min viikossa kertyi kuitenkin valtava määrä opiskelua verrattuna aiempaan. Tee itsellesi suunnitelma, joka on kohtuullinen. Kun yhdenkin viikon sitä jaksat, sinusta tuntuu aivan mahtavalta. Itse tein samalla 5 kertaa viikossa puolen tunnin kävelylenkin. Laadi ruudukko, josta värität ruudun aina opiskeltuasi tunnin. Ruutujen kertymistä on mukava seurata viikon varrella. Vaikka opiskelisit vain tunnin päivässä, niin jos urheasti sen joka päivä teet, niin kyllä ne opinnot siitä hiljaksiin etenevät. Ja onnistumisen elämykset voivat innostaa nostamaan päivän tavoitekiintiötä. Tsemppiä!
[/quote]
Minä olen ap:n kanssa samassa tilanteessa, ja edes vartti opiskelua päivässä tuntuu valtavalta työltä. Ei ole mitään motivaatiota suunnitella mitään enkä pysyisi edes siinä vartin suunnitelmassa. Onnistumisen iloa en ole tuntenut edes lapsuudessani, enkä ymmärrä koko konseptia.
Haluaisin apua, mutta sitä saadakseen pitäisi selvittää asioita, puhua ihmisille ja käydä vieraissa paikoissa - ja minä kun en kestä edes sitä tutussa ja turvallisessa paikassa kipaisua.
Netin ohjeet kuulostavat aina siltä, kuin joku yrittäisi neuvoa Afrikan nälkäkuolemaa tekevälle lapselle, että sijoitas vaikka parisataa tonnia niin kyllä muutaman vuoden päästä elelet herroiksi.
[/quote] Siinä tapauksessa tilanteesi on erilainen kuin omani oli. Itselläni oli taustalla kilpirauhasen vajaatoimintaa ja masennusta, ja suurin ongelmani oli se, että rutiinien muodostaminen oli mahdotonta, koska olin voimaton ja riittämättömyyden tunne lamaannuttava. Ryvin pitkään itseinhossa ja -säälissä. Koin kuitenkin pienet onnistumisen elämykset voimaannuttaviksi, kun opin lopulta olemaan itselleni lempeä ja mitoittamaan tavoitteeni voimieni mukaan. Pienissä asioissa onnistuminen auttoi rakentamaan itseluottamustani vähitellen. Mutta totta kai on tilanteita, joissa tarvitaan ammattiapua, sitä en kiistä.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 01:59"]

Minua auttoi pienten askeleiden ottaminen kerrallaan. Päätin opiskella ma-pe 4 x 45 min päivässä. Se kuulostaa sinällään vähältä

[/quote]

Päinvastoin. Kolme tuntia päivässä kuulostaa paljolta, ellei siihen ole laskettu mukaan luennoilla istumiset.

Ap:n kirjoitus kuin just mun elämästä :/. Missäpäin asut ap?