Tunteiden ja järjen kiirastuli

hups, tuli sitten koettua tämäkin päivä kun kirjoitan tänne!
Olen yksinkertaisesti niin loppu, en näe ratkaisua. Eli kyseessä perinteinen kahden miehen loukku.

Ennen kuin kirjoitan enempiä, niin haluaisin sanoa hakevani eniten ymmärrystä ja helpotusta siitä, että tänne saa purkaa, kun ei viitsi lähipiiriä rasittaa. Toki saa moralisoida ja haukkua, soimaanhan itse itseäni jo toista vuotta samasta asiasta, vaan eipä sekään ole helpotusta tuonut.

Eli. Olen 25 v nainen. Olen eronnut entisestä avopuolisostani parisen vuotta sitten. Mies oli kaikkea mitä halusin, ja ennen kaikkea elämämme oli sitä. Meillä oli kaikki yhteistä arvoista elämänasenteisiin. Teimme juuri niin kuin halusimme muista välittämättä. Elämä oli jännittävää, mutta samalla turvallista. Suhteemme oli muiden mielestä priimaa, kaverini olivat kateellisia; mieheni rakasti minua yli kaiken, sain kukkia, kirjeitä, aamupaloja sänkyyn, villasukat jalkaan keskellä yötä.. ja ennen kaikkea ymmärrystä, hellyyttä, viisautta ja loputtomia keskusteluja.

Mutta mä olin ihan vaiheessa. Oon siis taiteilija, enkä todellakaan helppo tapaus. Oon viehättävä (en kaunis, mutta jostakin syystä miehet narahtavat muhun), mutta äärimmäisen kompleksinen ja haastavan taustan omaava (paljon käsittelemättömiä asioita verrattuna ikääni.) mutta jokaisessa suhteessani miesten on pitänyt kestää tosi paljon mustasukkaisuutta..

kustiin eksän kanssa juttu molemminpuolin, mutta rakkaus jäi. Kaiken jälkeen hellyys ja kunnioitus toista kohtaan säilyi? huh!
tarkoitus oli elää ja itsenäistyä ja palata sitten yhteen.

jee. Mähän onnistuin saamaan viis jätkää samaan liemeen (en ollut niiden kanssa sängyssä! ) mutta soppa syntyi.. ja oon myös lievästi auttamissyndroomainen, enkä kestä jos aiheutan toiselle pahaa mieltä, ehkä siinä myös syy soppaan.

no, asiaan ytimekkäämmin.. hitto oon huono tässä!
tapasin toisen miehen, yhden näistä viidestä, joka on täysin erilainen kuin entinen. Monien ja lukuisten alkuvaikeuksien jälkeen me ollaan oltu yhdessä jo puolitoistavuotta.
ja koko ajan mielessäni oon kahdessa parisuhteessa samaan aikaan, mutta siis vain henkisesti.

Oon edelleen erittäin lämpimissä väleissä eksäni kanssa, koska meidän aivot vaan toimii samalla tavalla. nykyiseni on myös taiteilija, ja erittäin haastava. Lievästi erakko, ahdistusongelmainen, yybertunteellinen, komea ja palavasieluinen, romanttinen, hellä, kunnioittava.

Molemmat rakastaa mua järjettömästi. mä rakastan. järjettömästi. mutta mä tarvisin nyt järkeä.
tiedän että on helppo ratkaisu olla yksin. mutta ei ei ei ole niin mustavalkoista.

nykyisellä on mielenkiintoinen elämä ja kuviot, haluan sitä, saan olla nainen, mutta tuntuu että ei aina kohdata, jään jotenkin aina ulkopuolelle henkisesti. Kaipaan keskustelua, paneutumista. meitä yhdistää joku outo juttu, mutta muuta yhteistä ei sitten ookaan. ollaan molemmat tosi kunnianhimoisia omissa jutuissamme, eikä aina muisteta toista omien projektien pauloista..eli siis haluttais toiselta tukea mut ei muisteta antaa toisillemme.

Eksän kanssa saan olla täysin minä, eikä mikään pelota. Seksi on parempaa, estottomampaa ja hauskempaa, mutta en halua sitä samalla voimalla, liekillä.

pää ei kestä tätä dilemmaa.
oon läpällä ehdottanut, että ollaan kolmestaan. ei kummallakaan huumori riittänyt..
:D

tätä viestiä vois jatkaa loputtomiin. ja siis kyllä, kahta voi rakastaa samaan aikaan, se on huomattu. yksinolo on helppoa, sitäkin kokeiltu. voi jumalauta. ja sori pienistä alkukirjaimista yms, kirjoitan junassa puhelimella.. hankalaa.

ja sitten se, että mulla on todettu aistiyliherkkyys, jonka vuoksi mä romahtelen ja ylikuormitun helposti, elämä mun kanssa ei oo helppoa, mutta kuulemma antoisaa. mutta tarvisin jonkun, joka ymmärtää. nykyisellä on niin paljon itsellä, että en jotenkin koe turvalliseksi avautua, vaikka tiedän että sekin asia vois muuttua.

Ja sekin on hankalaa, että eksän kanssa perheet rakasti toisiaan, kaikki oli luonnollista. Hmm.. nykyisen kanssa ei. Edes kaverit ei kohtaa! mutta kemia kohtaa. ja tunteet. jdskjfföfpgkkskqäs

enkä kestä ajatusta, että jättäisin kumpaakaan. ajatusta eksästäni, enkä nykyisen jättämistä.

Molemmat. haluaa. kanssani. naimisiin.
mitä te tekisitte?