Nyt on tilanne se, että nostan kädet pystyyn tuon lapsen kanssa

Kyllä mä silti lähtisin jonnekin lääkäriin. Totta on, että tuohon eskarivaiheeseen kuuluu sellainen ns. murrosikä, ja kiukkuaminen jne on normaalia, tiettyyn pisteeseen saakka esim. pelkääminen myös, mutta ei toi enää normaalilta kuulosta. 

Innostuuko lapsi tekemään asioita? Vai eikö oikein haluaisi tehdä mitään? Tuon ikäisillä masennuskaan ei ole ihan tavatonta. 

Ja vaikka kuulostaa nyt kamalalta, niin se vanhemman hermostuminen todellakin pahentaa tilannetta, joten jo sen takia olisi hyvä lähteä hakemaan apua.

T. erityisluokanopettaja 

Ap, onko tyttö kertaakaan kertonut itkun jälkeen mikä harmittaa, vai onko aina vastaus tuo "eimitään, mene pois" ? En tiedä miten noin nuori ymmärtää tietyt asiat kun itselläni ei ole lapsia, mutta itse loukkaannuin aika pahasti ala-aste ikäisenä kun menin paljastamaan murheeni vanhemmilleni joiden reaktio silloin tuntui hyvin vähättelevältä, vaikka itseäni asia harmitti ihan tosissaan. Sen jälkeen en kauheasti kertonut murheitani vaan näytin urheaa naamaa, itkut sit itkin yöllä, vaikka varmasti puhuminen olisi auttanut ennemmin. En siis sano että uskoisin teidän tehneen näin! Mutta voisiko olla jokin syy, miksi tyttö ei tahdo kertoa teille vaan purkaa asiat itsekseen?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:19"]

Mistä voisi johtua tuo ahdistus? Lapsi ei suostu puhumaan ja kun puhuu, niin mikään ei muka vaivaa. Ei kai kukaan lapsi huvikseen itke koko ajan? Kun puhuisi ja kertoisi. Osaisin auttaa. Nyt vain tuo huutokonsertti kaikesta raivostuttaa :( Ap

[/quote]

ei tuon ikäinen osaa pukea tunteitaan sanoiksi, sehän on todella vaikeaa monesti jopa aikuisille! huutomon lapsen tapa kertoa että hänellä on paha olla. eikä täällä kukaan voi sinulle kertoa mistä tuo ahdistus voisi johtua. Ehdottomasti neuvolaan, kunnon lääkärastus, veriarvot, kilpirauhanen, sokeriarvot ja kaikki pitää tutkia, ettei pahan olon takana ole fyysistä syytä. ja sitten lastenpsykologin juttusille. eskarissa myös kunnon palaveri henkilökunnan kanssa, miten siellä pärjää ja miten sosiaaliset kuviot toimii.

meillä on samanlainen poika ja näin olen toiminut. apua on saatu. itse olen oppinit, että hellyys, läheisyys ja yhteinen aika, kiireettömyys ja yhteinen rauhallinen puuhailu on parasta lääkettä pahaan oloon. iltasatu äidin tai isän kainalossa, aito kiinnostus lapseen, ja se, että ei suutu kun lapsi purkaa pahaa oloaan. 

Millaisissa tilanteissa itku tulee? Itse itkin tuon ikäisenä kun mun pyyntöä tai sanoja ei kuunneltu. Esimerkiksi ruokapöydässä pyysin maitoa ja kukaan ei avustanut ja antanut maitotölkkiä lähemmäs niin purskahdin itkuun, kun tuli hylätty ja toivoton olo.
Myös yöllä nähty painajainen saattaa pelottaa ja olla mielessä koko päivän, eikä osaa silloin selittää unta ja oloaan, joten helpompi sanoa ettei mikään. Seuraavan itkun tapahtuessa voisi vaikka istua lapsen viereen tai kyykistyä viereen ja kysyä, onko vain sellainen olo mitä ei osaa selittää. Pyydä kuvailemaan oloa vaikka värein tai eläimin tai tapahtumin. Sanot että sinuun voi luottaa etkä suutu tai loukkaannu hänen olostaan. Olisi parasta että olette kahdestaan kun puhutte olosta, jottei häntä nolota että vaikka sisarukset kuulevat.

En lukenut koko ketjua niin en tiedä jos joku tätä on jo kysynyt... Oletko jutellut opettajan kanssa miten tytöllä koulussa menee ja kavereiden seurassa?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:31"]

Kun lapsi ei halua puhua sinulle, on hyvä katsoa peiliin.

Miksi lapsi ei luota sinuun sen vertaa, että haluaisi puhua mikä on?

[/quote]

Niin, minä ainakin olen katsonut peiliin monta kertaa. Siellä olen nähnyt itseni.

En kertonut vanhemmille huoliani, koska en uskonut kenenkään voivan auttaa. Ajattelin, että jos puhun vaikka pelkääväni vanhempieni kuolemaa, se toteutuu koska olen puhunut siitä. Ja niin edelleen.

40.

En halua säikytellä, mutta ei kai lapsi salaa mitään, vaikka että joku tekisi hänelle pahaa? Jos lasta on kielletty kertomasta. 

Toivottavasti kyse ei ole mistään tuollaisesta, mutta tuli mieleen että sekin kannattaa selvittää ettei kukaan satuta tyttöä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:48"]En halua säikytellä, mutta ei kai lapsi salaa mitään, vaikka että joku tekisi hänelle pahaa? Jos lasta on kielletty kertomasta. 

Toivottavasti kyse ei ole mistään tuollaisesta, mutta tuli mieleen että sekin kannattaa selvittää ettei kukaan satuta tyttöä.
[/quote]
Tämä kyllä mullekkin tulee kaikkein vahvimmin mieleen.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:50"]Olen ihan eri mieltä no:21:n kanssa. Tuo ei ole kiukuttelua, vaan oikeata hätää lapsella. Ja se paranee nimenomaan huomiolla. Jos olisin osannut sitä pyytää, olisin tahtonut äidiltä ja isältä enemmän syliä. Olisin tahtonut välillä nukkua heidän vieressään. Olisin toivonut silittelyä ja kuuntelemista, vaikka en löytänytkään sanoja. Varmaankin jonkinlaista henkistä kasvukipua leikkivän pikkulapsen ja koululaisen välimaastossa. 11

 
[/quote]

Todellakin samaa mieltä! Lapsesi ei osaa välttämättä sanoittaa mikä hätänä, tiedäthän on aikuisillakin (ainakin minulla) sellaisia päiviä että vaan itkettää kaikki. Näytä lapsellesi että olet läsnä ja saatavilla häntä varten. Halaa, ota syliin. Kuuntele häntä, älä tivaa vastauksia väkisin. Anna lapsesi tuntea että on sinulle tärkeä vaikka mitä tekisi ja kuinka kiukuttelisi.

Itse olen oppinut paljon kun yritän laittaa itseni lapsen asemaan. Jos joku asia rupee vituttamaan ja itkettää ja tekee mieli vaan huutaa karjua ja lyödä... Sillloin minä ainakin haluan että se rakas ihminen jonka yritän työntää pois tulisi vastoin käskyäni lähemmäksi ja ottaisi syliin.. Vakuuttaisi minut siitä ettei hylkää vaikka mikä olisi. Niin.. Luulen että sitä vakuuttelua se lapsesi kaipaa myös.

Vaikka tuon ikäisen kanssa keskutellaan jo normaalisti, niin on kuitenkin sen verran pieni, ettei monesti ajattelun kehitys ole edes edennyt sellaiselle asteelle, että osaisi välttämättä tunnistaa hankalia ahdistuksen tunteita tai kertoa niistä. Aikuisillekin ahdistuksen käsitteleminen on hankalaa, miksei sitten lapselle.

On hyvä, että kyselet mikä on ja yrität auttaa. Ehkä kuitenkin häneltä luontuisi kertominen paremmin jonkinlaisen toiminnan keinoin? Ei välttämättä edes tarvitse mitään terapiakäyntejä, googlettele erilaisia leikkiterapian muotoja. Pyydä vaikka piirtämään, ei tarvitse ensin korostaa että ahdistavista aiheista, mutta voit johdatella siihen suuntaan vaikka uniteemalla tms. Erilaisilla roolileikeillä lapsi voi tuoda esille sellaisia kokemuksiaan, joille ei oikein löydä sanoja.

Joka tapauksessa voimia! Toivottavasti ei ole vakavasta kyse.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:50"]

Olen ihan eri mieltä no:21:n kanssa. Tuo ei ole kiukuttelua, vaan oikeata hätää lapsella. Ja se paranee nimenomaan huomiolla. Jos olisin osannut sitä pyytää, olisin tahtonut äidiltä ja isältä enemmän syliä. Olisin tahtonut välillä nukkua heidän vieressään. Olisin toivonut silittelyä ja kuuntelemista, vaikka en löytänytkään sanoja. Varmaankin jonkinlaista henkistä kasvukipua leikkivän pikkulapsen ja koululaisen välimaastossa. 11

Ja vaikka olisikin kiukuttelua, niin mitään hyvää ei pidemmällä tähtäimellä seuraa siitä, että jättäisi lapsen huomiotta, eikä reagoisi tunteenpurkauksiin mitenkään. Ei kuusi vuotias pärjää vielä yksin tunteidensa kanssa, vaan tarvitsee edelleen siihen aikuisen huomiota ja sanoittamista. Huh, ja se oli vieläpä ihan ystävyydellä kirjoitettu lastenkasvatusohje. Ei ihme, että maassamme on niin monta mielenterveysongelmaista aikuista, tällähän tavalla sitä on kasvatettu jälkipolvea sodista lähtien -osa on katkaissut sukupolvien kierteen, osa ei.

[/quote]

Yritä jutella lapsen kanssa kun on hyvällä päällä. Älä painosta. Vaikka useamman kerran hyvällä päällä ollessaan sanot että toivoisit että murheista voisi jutella ja että itseänikin auttaa jos on paha mieli ja voi kertoa siitä jollekin. Anna tytön miettiä asiaa rauhassa, jonkin ajan kuluttua saattaa avautua. Jos ja kun kertoo jotain, ole kannustava, olipa asia mikä tahansa, ja kehu tyttöä siitä miten rohkea oli kuin kertoi.
Hakisin myös ammattiapua, vaikkapa sulle pelkästään keskusteluapua miten jaksat tilanteessa ja miten voisit tyttöä auttaa. Joku hätä hänellä on ja tarvii sua ja tukeasi, pieni on vielä.

Lue Kirja Alle kouluikäisen lapsen maailma, kirjoittajan pirkko jarasto ja nina sinervo, tässä kirjassa on lueteltuina eri ikäkaudet, tässä pieni pätkä kirjasta: 6-7 vuotias, edellisen ikävaiheen tasaisuus voi yllättävän vauhdiikkaasti muuttua rosoiseksi itsenäistymis vaiheeksi jolloin lapsi muistuttaa itseään 2-3 vuotiaana. Tätä ikää kutsutaan pikkumurrosiäksi. Lapsen tähän asti ihannoimat aikuiset putoavat jalustalta ja lapsen tunteet vaihtelevat suuresta rakkaudesta suureen halveksuntaan.Lapsi voi olla myös myrsyisän onnellinen tai pohjattoman onneton, viisivuotiaan taipuisuun on hävinnyt ja hön tahtoo olla välillä pieni ja välillä iso. Vastustus lapsen tahdon uhmaaminen voi aiheuttaa voimakkaan raivon purkauksen, syy on usein mitätön. Juuri ne vanttuut on märkänä aamulla ja lihapullat ovat täysin inhottavia...tämän ikäisen kanssa kannattaa pyrkiä neuvottelemaan mahdollisimman paljon.

Lainaa kirja kirjastosta, selventää paljon asioita ja on helpompi hyväksyä ja tukea lasta tämän vaikeissa oloissa.

Jotakin on vialla, vaihtuuko poikaystäväsi tiuhaan? Kuuleeko naintiääniä? Ryyppätkö? Jos vastaukset ovat ei ja en..niin huolestu. Kannattaa nyt viikonloppuna pyhittää aika hänelle ja mennä yhdessä vaikka pulkkamäkeen , luistelemaan, hiihtämään ja sitten eväät tai jonnekin atrerialle, kokeile, saatat hämmästyä.

Täytyy tutustua tuohon kirjaan. Juttelen myös eskarin open kanssa. Nyt illan tyttö oli tosi hyväntuulinen ja meni pitkästä aikaa ilman taisteluja nukkumaan. Jos kerrankin yö menisi nyt putkeen ilman heräilyjä ja tyttö heräisi pirteänä.

Perheneuvolaan otan kyllä yhteyttä. Kiitos vinkeistä.

Ap

Älä raivostu vaan huolestu.
Pyydä lähete jonneki blastenpsykiatrille.

Mitäs teit lapsen.

Ahdistunut. Ja kun lapsi on, ei osaa antaa sille tunteelle nimeä.

Eikös 6v. Kuulu vielä neuvolan piiriin? ( en muista enää), niin voisiko sieltä kysyä neuvoa? Oletko ollut jo eskariin yhteydessä? Onko siellö tapahtunut jotain?

Mistä voisi johtua tuo ahdistus? Lapsi ei suostu puhumaan ja kun puhuu, niin mikään ei muka vaivaa. Ei kai kukaan lapsi huvikseen itke koko ajan? Kun puhuisi ja kertoisi. Osaisin auttaa. Nyt vain tuo huutokonsertti kaikesta raivostuttaa :(

Ap