maalle muutosta

Up

Mulle kävi noin kymmenisen vuotta sitten. Olin elänyt ikäni kaupungissa, mutta haaveilin punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Toteutin sitten kolmekymppisenä haaveeni ja ostin syrjäiseltä paikalta semmoisen punaisen mummonmökin. Alkuun tuntuikin että mikä ihana rauha, ja nautin kaiken uuden sellaisessa talossa asumiseen liittyvän opettelusta: puutarhahommista, pikku remonteista, klapien tekeminenkin oli mulle ihan uusi kokemus jne. 

Mutta kun uutuudenviehätys meni ohi, alkoi pitkästyminen hiipiä mieleen. Ja ne hommat jotka oli tuntuneet kivoilta vastapainoilta aivotyölle alkoivatkin tuntua kaamealta raskaalta taakalta. Kuten se valtavan nurmikon leikkaaminen tai se että piti ehtiä lämmittää takka myös ennen töihinlähtöä jos oli oikein kylmä (ainoa lämmitys oli varaava takka) tai että joskus en päässyt töihin kuin puolenpäivän jälkeen koska tien päässä asuva isäntämies ei sitä ennen saanut aikaiseksi aurata taloni ohi menevää tietä ja yöllä oli satanut paljon lunta.

Pahempi kuin nuo käytännön jutut oli kuitenkin se että minulla vaan oli TYLSÄÄ. Olin kauhean yksinäinen ja ahdisti kun ei sieltä kaukaa oikein voinut tuosta vaan mihinkään lähteä, ei kahvilaan, ei baariin, ei harrastuksiin. Kaupunkiin oli 40 minuutin ajomatka. Otin sitten koiran seurakseni edes etten tule täysin mökkihöperöksi. Mutta silti oli vaan tylsää ja kaipasin kaupunkiin. 3 vuotta siellä tuli asuttua ja sitten muutin Helsinkiin. Talo ei meinannut mennä kaupaksi ja jouduin myymään sen 20 000 euroa halvemmalla kuin mitä olin ostanut. Mutta tyytyväinen olen ollut päätökseeni palata kaupunkielämään.

Mä asun miehen takia pienessä maalaiskylässä ja juuri se mua ahdistaa, että jos meinaat lähteä jonnekin viihteelle, niin aina pitää ajaa autolla vähintään 25 kilsaa. Bussi kulkee, mutta kouluaikojen mukaan. Aina pitää olla omalla autolla, joka tarkoittaa sitä, että edes sitä yhtä viinilasillista en voi ottaa. Taksia käytetään joskus, mutta se tulee tolkuttoman kalliiksi.

Ihmiset ovat myös maalla hirveän avoimia ja tervehtivät ja ovat iloisia ja sitten heidän toinen puoli on se, että juoruavat, ovat kateellisia ja kyttäävät koko ajan mitä naapurissa tapahtuu.

Mä niin muuttaisin jonnekin kaupunkiin, jos mies suostuisi lähtemään täältä junttilasta.