Mikä oli pelottavin tilanne raskaudessasi?

Edellinen lapseni oli mennyt kesken 3 kuulla ja kun odotin tätä toista aloin vuotaa verta kolmannella kuulla. Pelkäsin niin että vapisin kauttaaltaan kunnes pääsin ultraan.

Kaikki oli hyvin onneksi ja nyt tuo lapsi on jo aikuinen upea mies.

Up

Kun joutui kovien mahakipujen takia sairaalaan rv21. Kyllä siinä pelkäsi että se oli nyt siinä ja elävää vauvaa ei tule. Onneksi näin ei asia ollut.

Kävin päivää ennen kun vauva synty sairaalassa, kun vauvan liikkeitä ei tuntunu (10liikettä tunnissa).Kaikki oli hyvin, mut synty hiukan sinisenä napanuora kaks kertaa kaulanympärillä.Mietin vain et jos ei olis viel syntyny olisko hirttäny itsensä kohtuun.Muistakaa siis liikelaskenta loppuraskaudessa se ei ole turhaa.

Jokaisessa raskaudessa on ollut hyvin pelottavia juttuja. Ekassa keskenmeno, viimeisessä kohtukuolema. Keskimmäinen raskaus päättyi synnytyksen käynnistämiseen vähän yli kaksi kuukautta etuajassa vauvan ahdingon vuoksi, joten sain kovasti jännätä, miten vauvalle käy. Hyvin kävi.

Rv 28 oli kiireinen työpäivä ja illalla synnytysvalmennus. Sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin. Oli jo ilta ja kotona alkoi kova kiristys mahassa. En pystynyt kävelemään. Olo sitten rauhottui ja neuvolassa seuraavana päivänä kaikki ok. Säikäytti kyllä. Vaikka olin ihan nuori niin tajusi että vähän pitää hiljentää kuitenkin.

Kun viikolla 28 havaitsin ylimääräisen "lumpun" kädellä kohdussa. Paljastui myöhemmin myoomaksi eli kohdun hyvänlaatuinen lihaskasvain

Vuodin runsaasti verta alkuraskaudesta. Jouduin äitiyspolille, mutta ihmeellistä kyllä raskaus jatkui. Saattoi olla että oli kaksoisraskaus ja toinen meni kesken. Tai jotain muuta. Sitten seerumiseula hälytti, ja jouduin tutkimuksiin sikiötutkimusyksikköön. Sairastuin myös usean virtsatulehduksen.Ja lopulta kun synnytys pysähtyi ponnistusvaiheeseen, kun lapsi oli juuttunut kiinni. 

Jossain raskausviikolla 8 mulla diagnosoitiin keskenmeno ja sain lähetteen äitiyspolille lääkkeelliseen tyhjennykseen. Aika oli seuraavalla viikolla jolloin kohdussa oli ihan normaali alkio ja raskaus vieläpä viikkoa pidemmällä kuin oli arvioitu. Viikolla 30 mulla oli ihan kamalia kipuja oikeassa kyljessä ja mahalla, ilmeisesti liitoskipuja ja loppuviikolla kivulias supistusepisodi, liikkuminen oli päiväkausia tosi hankalaa. Kivuissa pelotti lähinnä se, että jatkuisivat koko loppuraskauden.Veivät niin paljon voimia, että en ymmärrä miten olisi jäänyt energiaa synnytykseen. Samoihin aikoihin huomattiin, että verenpaineet olivat nousseet tosi korkealle ja sain aika vahvan lääkityksen, sekin oli aika hermostuttavaa. 

Ekassa synnytykseen päätyneessä  raskaudessa verenvuoto joskus viikolla 12, yksi keskenmeno takana ja pelkäsin että taas käy samoin. Toisessa raskaudessa pelkäsin kuollakseni synnytystä kun eka ei mennyt ihan putkeen. Pelkäsin synnytystä lähes viikolle 30 asti jolloin sain sektiopäätöksen ja pelko kyllä esti raskaudesta nauttimisen.

Kolmannen raskauden pelottavin hetki taisi olla se kun raskaustesti näytti positiivista.