Miksi tarvitsen aina "velihahmon"?
Olen huomannut, että käydessäni läpi kriisejä, hankin rinnalleni "velihahmon", miespuolisen ystävän (aviomies on, en hae mitään seksuaalista suhdetta heistä). JOtenkin käsittelen elämääni heistä peilaten. En voi käsitellä yksin itsessäni. Tai voin, mutta mielikuvituksessani jatkan heidän kanssaan dialogia ja kertaan heiltä saamiani neuvoja. Kuvioon kuuluu, että ko. velihahmot ovat aina yläpuolellani, opastamassa. He ovat aina jotenkin "menestyneempiä" tai pitemmällä elämässä kuin minä. Mutta silti siirrän heihin jotain huolehtimista. Ollessani syvällä kriisissä minulla täytyy olla joku toinen ihminen, jonka asioista huolehtia.
Kuulostaa oudolta, mutta näin mieleni toimii uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (11)
Millainen suhde ap:lla on isäänsä? Villi veikkaus, että tässä haetaan isähahmoa.
t. mies 43v
Minulla taas on aina joku velihahmo jolla on vaikeampaa kuin minulla.
Minäkin tykkäsin nuorempana aina avautua itseäni 10v vanhemmille miehille, ehkä mäkin tarvitsin jonkun isovelihahmon, kun ei mulla sellaista oo, on vaan nuorempia veljiä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 18:54"]
Minulla taas on aina joku velihahmo jolla on vaikeampaa kuin minulla.
[/quote]
Juuri näin yritän kuvitella, että velihahmo on se joka tarvitsee apua, vaikka se avuttomin on peilissä..
Esim. olin identiteettikriisissä ja parisuhdekriisissä itse, mutta siirsin katseeni ystävään joka kävi eroa läpi. Hän oli 'pikkuveljeni' tuolloin. Ja samalla isoveli, joka tietää kaiken ja joka on pidemmällä elämässä.
Olin haastavassa tilanteessa työpaikalla, mutta aloin huolehtia työkaverista joka irtisanottiin, osa energiastani meni hänen suuntaan vaikka olin burnoutin partaalla itse.
Käyn nyt läpi elämääni laajemmin (joku 30-kriisi), ja yritän samalla kaitsea toista samojen kysymysten kanssa painivaa nuorempaa miestä. Mutta silti hän on työelämässä menestyneempi, vakaampi perhe-elämä, kuvittelen hänen olevan henkisesti pidemmällä prosessissaan.
Ap.lla on ristiriitainen velisuhde oikeaan pikkuveljeen.
Toisaalta kateellinen vanhempien huomiosta ja puolueellisuudesta. Toisaalta kilpaileva. Toisaalta ylihuolehtiva (esim. huolehtinut aikuisen veljen alkoholinkäytöstä ym.), kuin vastuu hänestä ja hänen tunne-elämästään olisi edelleen minun.
välttelet itseäsi
jumissa lapsuudenperheen roolissa
Luepa Jungin varjo-teoriasta
Anima ja animus
kuvittelet tarvitsevasi
velihahmo on jo sinussa
olet se itse