Lue keskustelun säännöt.
Ysräväni tuli uskoon ja nyt hän kantaa syyllisyyttä kaikesta.
17.09.2014 |
Tarkoitukseni ei ole mollata tai arvostella hänen valintaansa, olen onnellinen hänen puolestaan koska hänkin vaikuttaa aidosti onnelliselta nykyisin. Yksi asia kuitenkin vaivaa ja se on se, että ystäväni kantaa syyllisyyttä ja kokee todella rajuja omantunnontuskia. Esim. jos hänen ajatuksensa harhailevat johonkin mieheen ja hän ajattelee miestä seksuaalisella tavalla, hänelle tulee tosi pahaolo ja hän tuntee tekevänsä syntiä.
(ystäväni on siis sinkku nainen) Olen yrittänyt sanoa ystävälleni, että ei tuommoisesta tarvitse syyllisyyttä kantaa, mutta ei hän kuuntele. Tuntuu pahalta katsoa vierestä kun kaveri kärvistelee ja pelkää omien ajatustensa takia joutuvansa helvetiin jne. Olisko kellään vinkkejä ja viisaita sanoja, joilla voisin helpottaa ystäväni oloa?
Kommentit (20)
Ystäväsi on tullut hulluksi, näin nätisti sanottuna.
Koita puhua järkeä mutta turhaahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 14. Kyllä sä löydät sen uskon. Tai oikeastaan se löytää sinut. Usko tulee sinuun.
Herra ei oo sua hetkeksikään hylännyt. Kiittele vaan Herraa uskosta ja pelastuksesta.
Raamattu kuvaa pelastusta muurina ja kiitosta porttina. Ei sun tarvi yrittää kelvata Jumalalle. Sä kelpaat ihan varmasti. Kiitä siitä Jeesusta.
Usko on luja luottamus. Se ei ole sitä, että sä yrität uskoa ja opiskelet ja jankkaat Jumalan Sanaa ja yrität väkisin uskoa, löytää jonkun kultajyvän itsestäsi.
Ei niin, vaan sä yksinkertaisesti vain hyväksyt Jumalan Sanan niin kuin se on, tuntui miltä tuntui. Jumala valitsi sut pelkästä armosta. Aivan samoin kaikki muutkin on ihan tasan tarkkaan samalla viivalla Jumalan edessä.
Kyllä sä kelpaat. Kerran seurakunnassa kysyttiin, että jos tässä olisi nyt kultaharkko ja kasa tomua, niin kumman Jumala valitsisi? Jumala valitsi tomun. Jumala valitsee aina sen, joka ei mitään ole.
Ja se, että et muka osaa rukoilla, on puppua. Kun sä rukoilet, niin rukoilet Jeesuksen nimessä, kiittäen. Silloin sun rukoukset menee kaikki ihan täydellisenä Isälle Jumalalle Jeesuksen kautta. Sun rukoukset on hunajaa kalliosta Isälle Jumalalle.
Muista, mitä tuhlaajapoika sai osakseen, kun palasi, voisko sanoa Isän kotiin.
Muista, että Jumala ei sua syytä. Se syyttäjä on vihollinen. Älä kuuntele sitä.
Jumalan Rakkaus ei voi hylätä. Jeesus on siitä tae. Jos Jumala hylkäsi sinut, niin hänen pitäisi hylätä myös oma Poikansa ja Raamattukin raukeaisi tyhjiin.
Ja Isä ei ole sulle mikään poliisi tai vanginvartija. Katoppa, kuinka kauniisti Isä sinulle sanoo Raamatussa Biblian oikein kääntämänä.
Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan sinun silmilläni.
Tervetuloa takaisin. Siunausta.
J-P
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 17:39"]
No 14. Kyllä sä löydät sen uskon. Tai oikeastaan se löytää sinut. Usko tulee sinuun.
Herra ei oo sua hetkeksikään hylännyt. Kiittele vaan Herraa uskosta ja pelastuksesta.
Raamattu kuvaa pelastusta muurina ja kiitosta porttina. Ei sun tarvi yrittää kelvata Jumalalle. Sä kelpaat ihan varmasti. Kiitä siitä Jeesusta.
Usko on luja luottamus. Se ei ole sitä, että sä yrität uskoa ja opiskelet ja jankkaat Jumalan Sanaa ja yrität väkisin uskoa, löytää jonkun kultajyvän itsestäsi.
Ei niin, vaan sä yksinkertaisesti vain hyväksyt Jumalan Sanan niin kuin se on, tuntui miltä tuntui. Jumala valitsi sut pelkästä armosta. Aivan samoin kaikki muutkin on ihan tasan tarkkaan samalla viivalla Jumalan edessä.
Kyllä sä kelpaat. Kerran seurakunnassa kysyttiin, että jos tässä olisi nyt kultaharkko ja kasa tomua, niin kumman Jumala valitsisi? Jumala valitsi tomun. Jumala valitsee aina sen, joka ei mitään ole.
Ja se, että et muka osaa rukoilla, on puppua. Kun sä rukoilet, niin rukoilet Jeesuksen nimessä, kiittäen. Silloin sun rukoukset menee kaikki ihan täydellisenä Isälle Jumalalle Jeesuksen kautta. Sun rukoukset on hunajaa kalliosta Isälle Jumalalle.
Muista, mitä tuhlaajapoika sai osakseen, kun palasi, voisko sanoa Isän kotiin.
Muista, että Jumala ei sua syytä. Se syyttäjä on vihollinen. Älä kuuntele sitä.
Jumalan Rakkaus ei voi hylätä. Jeesus on siitä tae. Jos Jumala hylkäsi sinut, niin hänen pitäisi hylätä myös oma Poikansa ja Raamattukin raukeaisi tyhjiin.
Ja Isä ei ole sulle mikään poliisi tai vanginvartija. Katoppa, kuinka kauniisti Isä sinulle sanoo Raamatussa Biblian oikein kääntämänä.
Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan sinun silmilläni.
Tervetuloa takaisin. Siunausta.
J-P
[/quote]
Siis numerolle 13.
J-P
Anteeksi hyvää tarkoittaville uskoville, olen itsekin uskossa, mutta uskovaisten tarjoamat lohdun sanat ovat usein onttoja koska niissä käytetään niin paljon uskovien kuluneita puheenparsia ja tarjotaan rituaalinomaista toimintaa: "Isän rakkaus hoitaa, kun pyydät Jeesuksen nimessä niin saat, huuda Jumalan puoleen, huokaile rukouksin yläkertaan, Pyhä Henki koskettaa" no nuo nyt ovat jopa miedoimmasta päästä.
Nuo ovat kamalan abstrakteja neuvoja ja se miten Jumala sitten avun voi järjestää voi jäädä aivan epäselväksi. Se on vaan tyyliin: heittäydy Jumalan varaan niin jotain hyvää tapahtuu kuin taikaiskusta. Sitten ihminen rukoilee polvet ruvella ja huokailee Jumalan puoleen passiivisena vastausta odotellen ja mitään ei tapahdu.
Se mikä unohtuu usein on että sen "ruxausvastauxen" todellistumiseksi tarvitaan yleensä ihmisen itsensä ja/tai lähimmäisten konkreettista toimintaa ja jopa ponnistelua. Eli avun hakemista, antamista ja vastaanottamista.
Ei laupias samarialainenkaan pysähtynyt korusanoilla kertomaan ryövätylle miehelle, että huokaile hiljaa yläkertaan niin Isä järjestää jotain apua. Hän antoi itse sitä apua konkreettisesti ja oli ihminen ihmiselle, eikä mikään fraaseja hokeva huithapeli. Samoin Jeesus auttoi itse konkreettisesti. Jeesus ei panssaroinut itseään hurskaalla hymistelyllä saavuttamattomaksi.
Tärkeintä ei ole se jatkuva avun rukoilu vaan se että hakee apua ja ottaa sitä vastaan. Että saa, näin netissä kun ollaan ja täällä ei voi laastaroida ketään, vaikka yhdenkin konkreettisen neuvon mihin voi ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla "aidosti onnellinen" ja samanaikaisesti elää helvetinpelossa?
Tarkoitin, että hän on kyllä onnellinen ja äärettömän vapautueen oloinen, mutta pelkää, ettei ole tarpeeksi hyvä päästäkseen taivaaseen. Onhan tuo vähän ristiriitaista kieltämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystäväni tuli uskoon ja kaikki, mitä hänelle tapahtuu, on johdatusta. " Olin ajaa kolarin, mutta Jumala ohjasi autoni sivuun", "poikani oli pudota tikapuilta, mutta enkeli otti viime hetkellä kiinni ja ne vain kallistuivat". Tätä samaa joka asiaan. Kaikki keskustelunaiheet kulkeutuvat jollain lailla Jumalaan, Jeesukseen ja uskoon. Olimme tosi hyvät ystävät aiemmin, mutta nyt alkaa rasittaa, kun mistään ei voi jutella ilman jumalakorttia. Harmittaa vietävästi. Tuntuu, että olen menettänyt hänet. Emme ole bilettäneet tai mitään aiemminkaan, mutta nyt hartaus vie kaikesta voiton. Lenkillä käyminenkin on raskasta, kun puheenaiheet liikkuvat ihmisen pahuudessa ja Jumalan armossa. Minäkin kuulemma pääsen taivaaseen, kun hän on uskossa. Lähipiiri pääsee, vaikkei uskoisikaan.
En ansaitse sitä, kun tänne kirjoittelen tällaista. :(
Kerran menin avautumaan uskovaiselle kaverilleni ongelmistani, ja hän alkoi sitten oikein urakalla käännyttää minua uskoon... Tuli jotenkin outo olo, kerroin kuitenkin asioita, jotka olivat minulle vaikeita, ja kaverini vain paasaa siitä, että jumala auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans yks ystävä tuli uskoon ja nyt kaikki on johdatusta Jumalalta, ihan sama mitä tapahtuu, niin sen oli tarkoitus mennnä näin jne jne. Aina keskusteluihin vedetään uskonasiat mukaan ja aina pyydetään tapahtumiin, vaikka olen sanonut, etten ole kiinnostunut. Rasittavaa.
Minulla on ystävä, joka on ollut uskossa (ev.lut.) koko aikuisikänsä. Olemme keski-ikäisiä, minä olen ateisti, kirkkoonkuulumaton ja ystävyytemme on kestänyt lähes 30 vuotta.
Koskaan ei hän ole yrittänyt minua käännyttää, koskaan hänen puheissaan ei ole kuulunut mitään uskontoon tai Jumalaan viittaavaakaan.
Minulla on ihana ja viisas ystävä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sinun olla OIKEA ystävä ja toimittaa hänet kiireellisesti psykiatriseen hoitoon?
Psykoosissa ihmisellä on esim. 11 kertainen riski kuolla, kuin normaalisti.
Kaikki harhat tulee ottaa vakavasti, oli ne sitten enkeleitä, jeesuksia tai muita näkymättömiä mörököllejä.
Turhaan hyssytellä psykiatrista ongelmaa "uskolla"
Nyt on kyllä ihan pakko tulla puolustamaan sen verran, että ainakin kun itse tulin uskoon ja annoin elämäni Jeesukselle, niin kaikki kirkastui ja olen ollut siitä lähtien (tästä yli 3v aikaa) aivan äärettömän onnellinen.
Painin pahan masennuksen ja uupumuksen kanssa, mutta kaikki se hävisi ja olen ollut ilman terapiaa ja lääkkeitä jo tämän yli 3-vuotta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, rakastan Jumalaamme joka minut nosti tuolta suosta ylös <3 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla psyyke oireilee uskon kautta. Siis jos eivät olisi uskossa niin sitten se oireilisi jotain muuta kautta. Se on harmi kun näiden seurakuntien sielunhoitajat eivät aina välttämättä osaa tunnistaa että kuka siellä on oikeasti vipsahtanut ja uskossa, mutta järjissään. Kyllä vain sellaisiakin on olemassa :). Tasapainottomalle voi käydä niin että avun hakeminen seurakunnasta vain pahentaa ihmisen oireilua ja maallista apua ei suostuta edes harkitsemaan.
Tärkeää olisi että myös kirkot ja srk:t ohjaisivat ihmisiä hakemaan apua mielenterveysongelmiin.
Kaverillesi voisit sanoa, jos uskallat uskosta puhua, että kristinuskon ydin on siinä että Jeesus sovitti jokaisen synnin ristinkuole mallaan. Myös tulevaisuuden synnit. Kristinuskon mukaan hän otti ne päälleen ja kärsi rangaistuksen ihmisten puolesta. Toinen keskeinen asia on, että kukaan ei ole synnitön. On täysin turha ruoskia itseään ajatusten takia, eivät ajatukset ole tekoja. Ajatuksen tasolla oleva synti on määritelty aika epämääräisesi Raamatussa, joten hän voisi nyt unohtaa sen oman pahuutensa tarkkailun ja keskittyä välillä vaikka siihen mitä hyvää itsessä ja muissa ihmisissä on.
Tuskin tuo mitään auttaa mutta ainahan voit yrittää.
Ohoh, korjaan viestiä 10: siis sielunhoitajat eivät aina tunnista kuka siellä on oikesti vipsahtanut ja KUKA uskossa, mutta järjissään.
Jos on vasta tullut uskoon niin odottele ihan rauhassa, eiköhän se tuosta tasaannu. Tai jos on psykoosiin esim tulosaa, huomaat kyllä siitä että jutut pahenee vain. Silloin yhteys lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:37"]
Nyt on kyllä ihan pakko tulla puolustamaan sen verran, että ainakin kun itse tulin uskoon ja annoin elämäni Jeesukselle, niin kaikki kirkastui ja olen ollut siitä lähtien (tästä yli 3v aikaa) aivan äärettömän onnellinen.
Painin pahan masennuksen ja uupumuksen kanssa, mutta kaikki se hävisi ja olen ollut ilman terapiaa ja lääkkeitä jo tämän yli 3-vuotta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, rakastan Jumalaamme joka minut nosti tuolta suosta ylös <3 :)
[/quote]
Voitko rukoilla minun puolesta? Minut Jumala myös "pelastanut" jo kerran, omien huonojen valintojen takia olen taas riippuvuuden ja masennuksen suossa. Yritän rukoilla, tuntuu etten enää osaa :( Uskon kyllä, en vaan löydä sitä uskoa enää :( Ja kaipaan niin.
Pyydän, että uskovaiset tällä palstallakin voisi rukoilla puolestani :(
Toi on ihan normaalia juuri uskoon tulleelle. Omatunto herkistyy huomaamaan synnit ja virheet mutta kyllä se siitä tasaantuu ajan kanssa. Sinänsä minusta ei ole niin huono asia, että on herkkä omatunto. Moni paaduttaa ja kovettaa itsensä niin, ettei meinaa millään kuulla varoituksia synnistä.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:37"]
Nyt on kyllä ihan pakko tulla puolustamaan sen verran, että ainakin kun itse tulin uskoon ja annoin elämäni Jeesukselle, niin kaikki kirkastui ja olen ollut siitä lähtien (tästä yli 3v aikaa) aivan äärettömän onnellinen.
Painin pahan masennuksen ja uupumuksen kanssa, mutta kaikki se hävisi ja olen ollut ilman terapiaa ja lääkkeitä jo tämän yli 3-vuotta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, rakastan Jumalaamme joka minut nosti tuolta suosta ylös <3 :)
[/quote]
Voitko rukoilla minun puolesta? Minut Jumala myös "pelastanut" jo kerran, omien huonojen valintojen takia olen taas riippuvuuden ja masennuksen suossa. Yritän rukoilla, tuntuu etten enää osaa :( Uskon kyllä, en vaan löydä sitä uskoa enää :( Ja kaipaan niin.
Pyydän, että uskovaiset tällä palstallakin voisi rukoilla puolestani :(
[/quote]
Ihan hyvä pyyntö, mutta yritä kuitenkin itse saada läheinen kosketus Jumalaan. Kukaan ei voi puolestasi sitä tehdä, eikä olla välittäjänä sinun ja Jumalan välillä. Uskovaiset liian usein liikaa nöyrtyy muiden ihmisten edessä pitäen heitä parempina, sellaisina uskovaisina, joita Jumala kuuntelee ja joiden rukouksiin vastaa, sinun ei. Ajattele nyt itsekin, miten nurinkurista se on, mitä oikeastaan pyydät! Että "rakas Jumala, kun tuolla on tuo Maija, joka kaipaa eheytymistä ja läheisyyttäsi, voisitko auttaa?" Entä jos sinä, Maija, sanot sen Jumalalle ihan itse. Sitähän Jumala juuri meiltä haluaakin! Jos sinulle ei ole sanoja, rukoile sanaton rukous ts. ole vain Jumalan lähellä. Sano vaikka, ettei ole sanoja mutta on paha olla, saanko olla lähelläsi, nojata Sinuun? Rohkaisen sinua menemään Jumalan eteen juuri sellaisena vajavaisena, "huonona uskovaisena" jne., koska Jumala ei odota meiltä mitään täydellistä suoritusta!
Synnintunto on hyvä asia, se johtaa katumukseen ja anteeksiannon vastaanottamiseen Jeesuksessa, mutta joskus ihminen saattaa jäädä vellomaan erilaisiin tunteisiin. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ensimmäinen johtaa rauhaan ja iloon, toinen taas ei mihinkään.
Ystävääsi kehoittaisin kääntymään Jeesuksen puoleen aina kun tuntee syyllisyyttä, rukouksessa, Raamatun lukemisella tm. Olisi myös hyvä jos ystävälläsi olisi muita uskovia ympärillä, myös seurakunnan papin kanssa juttelu voisi tukea ystävääsi uskontiellään.
nro.13 rukoilin sun puolesta :) Jumala kuulee hiljaisimmatkin rukoukset, pienimmätkin sydämen huokaukset.