Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En pääse eron jälkeen eteenpäin, auttakaa!

Vierailija
08.09.2014 |

Olen 39-v. nainen, ja erosin 3,5 vuotta sitten. Meillä ei ollut lapsia, ja oltiin yhdessä reilut 6 vuotta. Koen, että exäni pilasi elämäni: vei parhaat vuoteni ja lapsentekovuoteni, vaikka ei aikonutkaan mun kanssa vanheta. Hänhän voi edelleen jatkaa elämäänsä kuin mitään ei ois tapahtunut. Miten pääsen tästä katkeruudesta eroon? Tiedän, että se myrkyttää mieleni eikä johda mihinkään - sitä ei tarvitse mulle sanoa. Edelleen näen vähän väliä unia exästä. Haluaisin vain jatkaa elämää, jotenkin edes, mutta miten?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

UP

Vierailija
2/6 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkeruus menee kyllä itsestään ohi kun sitä väsyy tuntemaan. Minut jätti mies kun olin 32. Nyt olen jo 40 enkä ole löytänyt ketään toista. Olihan siinä jossain vaiheessa noita tunteita, että minulta riistettiin mahdollisuus lapsiin ja perheeseen, mutta väsyin lopulta olemaan katkera exälle tai elämälle kun ei se mitään hyödytä. Nykyisin elän ihan tyytyväisenä sinkkuelämääni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei exäsi vienyt sinulta mitään. Ihan omasta tahdosta sinä olit hänen kanssaan. Voihan tietysti olla että sinulla oli väärät odotukset jne mutta nuokin asiat selviävät avoimella keskustelulla. Tarkoitukseni ei ole syyllistää sinua vaan saada sinut tajuamaan että exällesi on turha olla katkera. Voit jatkaa nyt elämääsi ajatellen että teit virheen kun olit yhdessä hänen kanssan, mutta sellaista se elämä on. Nyt katse eteenpäin->

Vierailija
4/6 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ettekö exäsi kanssa koskaan keskustelleet lasten hankkimisesta jos se oli sinulle tärkeää? Varmasti oletkin pettynyt ja surullinen, se on varsin ymmärrettävää. Haaveiletko vielä perhe-elämästä jonkun toisen miehen kanssa? Jokaisen onni on lähtöisin sisältä päin, joten olet itse kaikin puolin vastuussa siitä, miten tätä asiaa käsittelet.

Olisiko esimerkiksi joistain elämäntapaoppaista hyötyä? Tai alkaisit tutustua ihmisyyteen syvemmin ja löytäisit omasta elämästäsi uudenlaisen merkityksen niin, että kokisit olosi arvokkaaksi ja tärkeäksi yksinkin?

Tai ehkä kohdallasi auttaisi vain ajatusten vieminen muualle ja seuraavaan elämänvaiheeseen siirtyminen: nauti, että saat joka päivä valita mitä teet. Lähde mukaan spontaaneihin reissuihin, ota yhteyttä kauempiin ystäviisi, etsi muista miehistä seuraa kaverimielessä (harrastuksen kautta...?), lue kirjoja, joita olet aina halunnut lukea, opettele piirtämään, mitä ikinä. Kehitä itseäsi. Auta sitten muita. Osallistu vaikka johonkin toimintaan, missä vapaaehtoisesti käydään auttamassa muita ihmisiä, pidetään seuraa vanhemmille, hoidetaan muiden lapsia jne.

Vierailija
5/6 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskusteltiin lasten hankkimisesta, ja tarkoitus oli hankkia lapsia yhdessä. Taidan ajaa rekan alle tai lopettaa syömisen.

Vierailija
6/6 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

UP