Oletteko törmänneet lääkäreiden ikäviin asenteisiin?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:09"]

Olen kyllä törmännyt lääkärien ikäviltä tuntuviin asenteisiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että "lääkärien asenteissa" on kyse enemmästä kuin *vain* lääkärien asenteista. Myös potilaan asennen heijastuu vastaanotolla. Olen itse huomannut sen monta kertaa, tosin yleensä muissa asiakaspalvelutilanteissa. Jos menen vaikka valittamaan jostain viallisesta tuotteesta pipo kireällä, saan todennäköisemmin nuivahkoa palvelua kuin jos menen avoimella asenteella. Samoin ihan jokapäiväisissa kanssakäymistilanteissa esim. kassalla oma ystävällisyys peilautuu takaisin ystävällisempänä palveluna.

Kannattaa havainnoida myös omia asenteitaan ja tunnetilojaan, ja vaikuttaa niihin tarvittaessa. Vuorovaikutustilanteissa on ainakin kaksi osapuolta, ja molemmilla osaltaan vastuu tilanteen sujuvuudesta (joskin ei välttämättä yhtä suuri vastuu!). Tämän esiin tuomisesta huolimatta en mitenkään puolustele lääkärien tai minkään muunkaan ammattiryhmän törppöyksiä.

[/quote]

Olen syytellyt myös itseäni huonoista asenteista, mutta koen sen nykyään turhaksi.Se mitä papereihin on kirjattu vaikuttaa lääkärin käytökseen, jonka sain tuta HETI kun astuin ovesta sisään.Nyt menin vastaanotolle iloisin mielin, niinkuin yleensäkin mutta tulin ulos itkien. ap

[/quote]

Minusta on tärkeää tunnistaa oma ja toisen osuus vv-tilanteessa, mikä on eri asia kuin itsesyytökset.

Terv. 12

Mä kävin keskussairaalassa tarkistuksella noin vuosi Essure-toimenpiteen jälkeen koska alavatsaan ja kohdun seudulle oli tullut kovia kipuja säännöllisesti ennen kuukautisia muutaman kuukauden verran. Essure meni multa vähän pieleen alunperin ja päätyi siihen että toinen munajohdin poistettiin kokonaan, ja alavatsakipu oli hyvin samantyyppistä kuin mitä oli ennen munajohtimen poistoa.

En päässyt samalle lääkärille joka oli mua hoitanut, vaan toiselle kokeneelle naislääkärille. Sairaala toimii myös opetuskäytössä, joten paikalla oli pari harjoittelijaa, mikä lie sihteeri myös lääkärin lisäksi. 

Kun kerroin vaivani ja missä tuntuu ja koska, lääkäri kertoi ettei ole mahdollista että sattuu. Ja että ylipäätään mun Essure-toimenpiteessä kokema kipuni joka johti siihen leikkaukseen, oli naurettavaa koska mikään ei voi sattua niin paljon kun ei ollut edes munajohdin puhki. Vähän kipua pitäisi sietääkin, kyllähän sekin sattuu kun laitetaan kierukka.

Sanoin etten tiedä siitä mitään koska en kierukkaa koskaan halunnutkaan, eikä mua toisaalta pätkääkään kiinnosta kierukan asennuksen sattuminen enää koska Essure tehtynä. 

"toiset on sellaisia ettei mikään vaan saisi sattua mihinkään ja sitten kun vähän koskee niin valitetaan ja uikutetaan" jatkoi lääkäri, "mut katotaan nyt sitten kun oot tänne asti kerta päässyt." Ja kun tutki sisäkautta, "no täällä ei ole yhtään mitään vikaa missään, kyllä sun kannattaisi mennä juttelemaan jollekin toiselle lääkärille näistä luuloistasi". Muisti vielä mainita senkin että turhaan se munajohdin on poistettu kun ei mitään syytä ollut, vähän kipua.

Hän ei siis ollut edes paikalla silloin. Sen puolen Essure ei tahtonut ensin mennä paikoilleen, lääkäri vaihtoi asetinputken ja tuossa vaiheessa munajohdin jo "kramppasi" tms. ja laitto sattui muttei liikaa. Toinen puoli meni ihan ok. Sain heti toimenpiteessä vahvan kipulääkkeen ja neuvon odotella rauhassa, käydä vaikka läheisessä kanttiinissa ja tulla takaisin odotusaulaan vielä hetkeksi. Onneksi mulla oli mies mukana, koska jo menomatkalla kahvioon kipu yltyi niin että oli jalat lähteä alta, takaisin tullessa olin pyörtyä kivusta. Silmissä musteni ja päässä heitti, mies sai mut just talutettua odotusaulassa olevalle sängylle. 

Kipu yltyi, minua hoitanut lääkäri kävi toisten potilaiden välissä katsomassa vointiani, sain kipulääkkeitä suun kautta ja piikkeinä. Kun lääkäri vapautui, mut vietiin ultran kautta päiväosastolle, lääkäri itse epäili puhkaisseensa munajohtimen. Siitä mut vietiin heti kun leikkaussali vapautui, leikkuriin jossa tosiaan se munajohdin poistettiin kokonaan, ehjänä. Ja kipu oli poissa. Hoitanut lääkäri suhtautui hyvin, oli huolissaan ja hoitoni oli asiallista. 

Ja sitten tulee vuoden päästä tällainen Kaikkitietävä Lääkärisnainen joka olematta paikalla "tiesi" mun olevan joku yliherkkä ja päävikainen liioittelija jonka pitäisi hakea apua luulotauteihin...

Jumalauta että mä olin vihainen kun lähdin lääkäristä. Hyvä tietty oli ettei mikään vikaa löytynyt, jäljellä oleva Essure on paikoillaan, mutta toi asenne mikä lääkärillä oli... Ja kipua on muuten edelleen ennen kuukautisia. 

Up

En ole törmännyt. Käyn lähes aina yksityislääkäreillä, mutta myös yliopistollisessa keskussairaalassa saamani hoito oli sekä hoitajien että lääkäreiden suhteen erinomaista. Tavallisimmin käyn ihan yleislääkärillä ja sama lääkäri onkin hoitanut minua jo 8 vuotta. Hän sitten lähettää erikoislääkärille, jos on tarvetta. Meillä on oikein hyvä lääkäri-potilas -suhde ja itse arvostan sitä, ettei minun tarvitse joka kerta kertoa sairaushistoriaani (joka vaikuttaa mm siihen, mitä lääkkeitä minulle voi määrätä). Yksityislääkäreissä on se hyvä puoli, että potilashan ei tule samalle lääkärille toista kertaa, jos lääkäri on töykeä, tympeä tai osaamaton. 

Olen oikeakätinen. Oikea käsi sohjona, lääkärin mielestä ei ollut aihetta sairauslomalle tai jatkotutkimukselle tai yhtään millekkään, koska vasen käsi toimii. Ratkaisu: käytän loppuelämän pelkästään vasenta kättä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:09"]

Olen kyllä törmännyt lääkärien ikäviltä tuntuviin asenteisiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että "lääkärien asenteissa" on kyse enemmästä kuin *vain* lääkärien asenteista. Myös potilaan asennen heijastuu vastaanotolla. Olen itse huomannut sen monta kertaa, tosin yleensä muissa asiakaspalvelutilanteissa. Jos menen vaikka valittamaan jostain viallisesta tuotteesta pipo kireällä, saan todennäköisemmin nuivahkoa palvelua kuin jos menen avoimella asenteella. Samoin ihan jokapäiväisissa kanssakäymistilanteissa esim. kassalla oma ystävällisyys peilautuu takaisin ystävällisempänä palveluna.

Kannattaa havainnoida myös omia asenteitaan ja tunnetilojaan, ja vaikuttaa niihin tarvittaessa. Vuorovaikutustilanteissa on ainakin kaksi osapuolta, ja molemmilla osaltaan vastuu tilanteen sujuvuudesta (joskin ei välttämättä yhtä suuri vastuu!). Tämän esiin tuomisesta huolimatta en mitenkään puolustele lääkärien tai minkään muunkaan ammattiryhmän törppöyksiä.

[/quote]

Olen syytellyt myös itseäni huonoista asenteista, mutta koen sen nykyään turhaksi.Se mitä papereihin on kirjattu vaikuttaa lääkärin käytökseen, jonka sain tuta HETI kun astuin ovesta sisään.Nyt menin vastaanotolle iloisin mielin, niinkuin yleensäkin mutta tulin ulos itkien. ap

[/quote]

Minusta on tärkeää tunnistaa oma ja toisen osuus vv-tilanteessa, mikä on eri asia kuin itsesyytökset.

Terv. 12

[/quote]

En ollut edes avannut suutani (no ok, sanoin terve ja kättelin), kun lääkäri rupesi puhumaan heti ovella ikävään sävyyn jotain hoitooni liittymätöntä.Ja tietenkin mietin, jos kuka vaan käyttäyttyy epäasiallisesti että johtuisiko se sittenkin minusta? Olisihan se helpottavaa jos pystyisi omalla asenteellaan vaikuttamaan lääkäreiden käytökseen, omalla kohdallani näin ei ole vielä käynyt. ap

Olin nuorempana sairalaassa mielenterveyspotilaana. Kesken hoitojakson jouduin tikattavaksi ensiapupolille. Suhtautuminen minuun oli kaikkea muuta kuin ystävällistä. Asenteella ''oma vika''.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:09"]

Olen kyllä törmännyt lääkärien ikäviltä tuntuviin asenteisiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että "lääkärien asenteissa" on kyse enemmästä kuin *vain* lääkärien asenteista. Myös potilaan asennen heijastuu vastaanotolla. Olen itse huomannut sen monta kertaa, tosin yleensä muissa asiakaspalvelutilanteissa. Jos menen vaikka valittamaan jostain viallisesta tuotteesta pipo kireällä, saan todennäköisemmin nuivahkoa palvelua kuin jos menen avoimella asenteella. Samoin ihan jokapäiväisissa kanssakäymistilanteissa esim. kassalla oma ystävällisyys peilautuu takaisin ystävällisempänä palveluna.

Kannattaa havainnoida myös omia asenteitaan ja tunnetilojaan, ja vaikuttaa niihin tarvittaessa. Vuorovaikutustilanteissa on ainakin kaksi osapuolta, ja molemmilla osaltaan vastuu tilanteen sujuvuudesta (joskin ei välttämättä yhtä suuri vastuu!). Tämän esiin tuomisesta huolimatta en mitenkään puolustele lääkärien tai minkään muunkaan ammattiryhmän törppöyksiä.

[/quote]

Lääkärissä käyntiä ei mielestäni voi rinnastaa muihin asiakaspalvelutilanteisiin. Ei sitä jaksa olla iloinen ja mukava muuten vaan lääkärille, jos on kovissa kivuissa, peloissaan ja joutunut palloteltavaksi lääkäriltä toiselle kuukausiksi. Lääkärin pitäisi tämä todellakin tajuta.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 09:23"]

Ja lääkärille on kyllä kiva mennä kun 90% ajasta ei kuuntele minua vaan näpyttelee konettaan ja katsoo mitä sinne on kirjoitettu minusta aiemmin. Istun nykyään siellä hiljaa ja vastaan yhdellä tai kahdella sanalla kun minun henkilökohtaisella mielipiteelläni omasta voinnistani ei ole mitään väliä.

[/quote]

Käyn mielenterveyspuolella jo X:ttä vuotta, ja psykiatri kirjoittaa sinne minusta tietoja. Menin lääkärille emätintulehduksen vuoksi, ja tämä luki siellä tietojani monta minuuttia kun istuin siinä odottamassa. Eikö se tajua, että minä huomaan ja tiedän sen että hän vain tirkistelee tietojani ja päivittelee mielessään että taas yksi hullu. En ole joutunut käymään ns. normilääkärillä kuin muutaman kerran aikuisiällä, joten mitään aiempaa tietoa siellä ei ollut. Ärsyttää kun joka ikinen terkka ja lekuri näkee nuo mielenterveyspuolen selitykset vaikka niillä ei todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa jos murtuu luita tai tulee tulehdus. Lääkitys tottakai pitää tietää mutta ei se emätin minun hulluudestani tulehtunut!

Lievästi ylipainoisena synnyttäjänä sain kuulla eräältä epiduraalia laittavalta herra sir ylipäällikkölääkäriltä itseltään, miten vaikeaa se on, kun selässäni on liikaa rasvaa... :D Juuh, ei ollut mulle uutinen eikä tietenkään kiva kuulla siinä kesken supistusten. Ja ei se amatööri sitä saanut onnistumaan.

Oon nyt kohta 7 vuotta yrittänyt hakea apua lääkäreiltä jumalattomiin hartia-kipuihin, jotka vaikeittaa jokapäiväistä elämää, aiheuttaen migreeniä ja tuota jumalatonta kipua niskassa.

Vielä kun olin töissä ja aamulla lasta hoitoon viedessä pelästyin ihan hemmetisti, kun se jumalaton särky alkoi ja en päässyt yrityksistä huolimatta käveleen edes suoraan vaan tahtomatta valuin aina kävelytieltä autotielle.. Sain, kun sainkin raahattua itseni tk:hon hakemaan sairaslomaa, sillä töihin en siinä kunnossa olisi voinut mennä. Odottelin siellä sitten pari tuntia ja kun vihdoin pääsin lääkärille ja käytiin läpitte sitä, millä tätä on yritetty hoitaa aikaisemmin lääkäri rupesi nauramaan mulle päin naamaa ja totesi vain, että ei noista lääkkeistä oo sulle mitään apua, kun niin nuorena on ongelmat alkaneet... Kirjotti 2 päivää sairaslomaa ja jatkoi nauramista ja syyllistämistä siittä, kun olen mennyt erilaisia lääkkeitä vaivaani kokeilemaan. Tuntu ihan saatanan pahalta. Ihmetteli lääkäri kyllä, että eikö kukaan oo koskaan suostunut tutkimaan suo tarkemmin. No ei ole ei, vaikka lääkäreillä on ravattu siinä toivossa, että joskus vielä pystyisi elämään edes pari päivää kivutonta elämää kerralla ja saisi selvitystä siihen mikä mussa on vikana... No eipä tämäkään lääkäri muuta apua mulle suostunut tarjoamaan. On se varmaan niin helvetin huvittavaa nauraa toiselle ääneen ja päin naamaa, kun toinen on tuskissaan/peloissaan.Ja ne lääkkeet oli ainoa konsti minun edes selviytyä työpäivistä, niistä kun sai sen parin tunnin avun..

Mutta no, tuon käynnin jälkeen päätin, että pakko vain yrittää elää elämäänsä näiden kipujen kanssa ja kärsiä tätä päivittäistä helvettiä, mutta apua en mene enään lääkäreiltä pyytämään!

Ei nyt varsinaisesti ikävä asenne, mutta yksi lääkäri oli aivan ihmeissään siitä, ettei minulla ole (kodin ulkopuolisia) harrastuksia, vaikka piti olla selvää, että minulla on sosiaalinen fobia. Saman tyyppisiä on ollut muitakin. Luulisi, että lääkärit ja psykiatrit tapaisivat niin paljon erilaista porukkaa, ettei mikään ihmetyttäisi.

Phimpia natsilääkäreitä ovat terkkarilääkärit. Etenkin vastavalmistuneet lääketieteen kandit. Eikä ole eroa, onko kyseessä mies vai nainen.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 15:18"]

Ei nyt varsinaisesti ikävä asenne, mutta yksi lääkäri oli aivan ihmeissään siitä, ettei minulla ole (kodin ulkopuolisia) harrastuksia, vaikka piti olla selvää, että minulla on sosiaalinen fobia. Saman tyyppisiä on ollut muitakin. Luulisi, että lääkärit ja psykiatrit tapaisivat niin paljon erilaista porukkaa, ettei mikään ihmetyttäisi.

[/quote]

Joo :D Tää on tosi hassua. Mä harrastan kaikenlaista, leipomista, seksiä, lukemista...ja kaikkea KOTONA. :D

Lääkärin mielestä en voi sairastaa syömishäiriötä koska minulla on keskikokoiset rinnat. Toisen lääkärin mielestä vuosia kestänyt masennukseni johtui mustista vaatteistani. Tk-lääkäri jolle menin vatsakipujen vuoksi huikkasi jo ovelta että ei sitten ole tottunut hoitamaan moniogelmaisia. En ole hankala tai sekava potilas eli siitä ei ole kiinni.

Ja lääkärille on kyllä kiva mennä kun 90% ajasta ei kuuntele minua vaan näpyttelee konettaan ja katsoo mitä sinne on kirjoitettu minusta aiemmin. Istun nykyään siellä hiljaa ja vastaan yhdellä tai kahdella sanalla kun minun henkilökohtaisella mielipiteelläni omasta voinnistani ei ole mitään väliä.

Joo, olen. Ja syömishäiriöstä kyse. En olisi ikinä parantunut näin hyvään kuntoon syömishäiriöstä, ellen olisi hyvätuloinen aikuinen, jolla on varaa yksityiseen terapiaan. Se on tosi surullista ja pelottavaa.

Kuvittelenko, vai onko tylyjä lääkäreitä enemmän tiheämmän asutuksen keskuksissa (kaupungit) kuin maalaistaajamissa? Itse olen asunut usealla paikkakunnalla molemman tyyppisissä keskittymissä, ja tuntuu että maalaislääkärit ovat lempeämpiä..

Mikään muu ammattiryhmä ei pysty vähättelemään ja nöyryyttämään asiakastaan ilman seuraamuksia, kuin lääkärit.En pidä omien mielipiteiden esittämistä potilaalle mitenkään asiallisena, varsinkaan jos mielipiteellä ei ole mitään merkitystä varsinaisen hoidon kannalta.Olen vihainen. ap

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 09:44"]

Kuvittelenko, vai onko tylyjä lääkäreitä enemmän tiheämmän asutuksen keskuksissa (kaupungit) kuin maalaistaajamissa? Itse olen asunut usealla paikkakunnalla molemman tyyppisissä keskittymissä, ja tuntuu että maalaislääkärit ovat lempeämpiä..

[/quote]

Isojen kaupunkien lääkäreillä on varmaan enemmän asiakkaita ja stressiä?