Mikä on sinun tähänastisen elämäsi tragedia?

Perheenjäsenen kuolema

Nyt se on onneksi jo takanapäin ja kaikki on kunnossa. Myös sairaudet ovat parantuneet.



Toinen paha kolahdus oli, kun esikoisemme menetti näkönsä toisesta silmästään. Ensin lupailtiin melko hyvää paranemistulosta ja lopuksi ei sitten parantunut näkö pätkääkään onnettomuuspäivästä.

omat väkivaltaiset vanhemmat

Itse en ole edes miehelleni kertonut omasta väkivaltaa paljon sisältäneestä lapsuudenkodistani.

kaikki tämä vuoden sisällä....

Millaisia psyykkisiä ajatuksia/käytöstä aiheutti? esim. ala-aste ikäisenä

Edes väkivaltainen alkoholisti-isä, pikkuveljen kuolema ja oma vakava loukkaantuminen ole olleet näin pahoja. Luulin jo oikeasti, että tässä oli minun kärsimykseni. Mutta oli väärässä. Niin se elämä jaksaa yllättää aina vittumaisuudellaan.

mutta muiden viestejä lukiessani tajuan, kuinka hyvä elämä minulla loppujen lopuksi on! Pieniä vastoinkäymisiä jne mutta ei mitään suurta tragediaa. Ehkä ukkini kuolema on pahin, mutta emme ihan kauhean läheisiä olleet, kävin kyllä loppuajasta ukkini luona viikottain. Siitäkin on jo niin monta vuotta, ettei tunnu enää niin pahalta. On minulla ollut edellisessä suhteessa väkivaltaa jne, mutta vaikka silloin olikin kauheaa, niin en osaa nyt ajatella että se olisi jotenkin traagista. Lapseni on terve, itse olen saamassa työpaikan ja elämä luistaa. Lapsuus oli hyvä jne.

Kerron kyllä avoimesti siitä edelleenkin jos tulee puheeksi mutta ei se ihan joka tutulle kuulu. Yllättävän monella on ollut sama kohtalo.

5