Miten AHDISTUKSEN tunteesta eroon?

Mie kirjotin jo eilen tänne, mutta teen nyt vielä uuden avauksen, koska haluan ja en jaksa ehtiä sitä eilistä.

Mutta niin, ongelma on tämä...

Olen nuori nainen ja muutin vähän aikaa sitten uuteen kotiin. Tämä koti on oikein unelma koti, mukavassa paikassa, siisti, uusittu...

Mutta nyt muutamat asiat ovat kuitenkin ruvenneet vaivaamaan mua:

Asun 3 ravintolan/baarin/pubin yläpuolella ja etenkin tossa pubissa ramppaa mun mielestä inhottavan olosta sakkia..... :(

Joka päivä, aamusta ehtooseen, ne samat puli ukot ja akat, vissiin ovat aika alkoholisoitunutta porukkaa vai onko tämä Helsingissä jotenkin normaalia, että vietetään usein pubeissa aikaa????

Mutta joo... no niiden muiden pulejen kanssa oon päässy jotenkin "sinuiks" mut sit siinä on 2 sellasta hyvännäkösempää ukkoa, ehkä vähän nuorempaa mitä nämä muut pulit on tai sitten ovat muuten vaan nuoremman näkösiä, niin heitä kohtaan olen alkanut tuntemaan kamalaa ahdistusta.....! VAIKKA SIIS NÄMÄ MIEHET EIVÄT OLE TEHNEET MULLE YHTÄÄN MITÄÄN! :( sanoneet edes sanaakaan, kahtoneet kun vaan olen mennyt ohitse.... muut vanhemmat puliukot sit on kyllä joskus huudelleet jotain irstaita, hyi helvetti. :S vaikka mielestäni pukeudun aika tavallisesti, oikeasti.

Enkä tahdo päästä tästä tunteesta eroon.......... TÄÄ AHDISTUS ON PITÄNY MUSTA KIINNI JO VIIMESET 2KK!!!

Ennen oon saanu aina sen menemään jotenkin ohitse ajan kanssa, nyt ei tunnu menevän...

Mitä minä teen???? ;((

Mulla on kyllä avohoidon kontakti ja olen syönyt lääkkeitä, mutta kun ei tunnu auttavan. :(

Jotenkin minua oksettaa aina ikkunastakin kahtoa niitä puleja ja niiden elämistä tuossa, mutta kun ei mulla ollut muuta mahdollisuutta kun ottaa tämä kämppä ja en ajatellut sillon muuttaessani että noista pubeista ja baareista tulis mulle mikään ongelma, mut nyt on sit tullu... :(

Mietin et pitäskö mun ruveta kiertämään tuolta jostain hevontuutista että pääsen asioilleni...

MUTTA KUN EI SIINÄKÄÄN OLE MITÄÄN JÄRKEÄ!!! :|

Ja jos rupean niin tekemään..... Riittääkö keholleni sekään, keksiikö se pian taas jotain uutta turhaa mistä ahdistua vaikka kaiken pitäisi nyt olla hyvin.....!

V*ttu minä en jaksa enää elää. Tähän tulokseen oon nyt tullu.

Ja oikeesti keho menee mulla ihan sekasin tuosta pitkästä ahdistuksesta... on vatsat sekasin ja kaikki...

Kyllähän minä tiedän ettei tämä ole normaalia. :(

En minä jaksa enää.

Kiitos että sain avautua ja toivottavasti joku jaksaa lukea tämän viestin ja vastata jotain. :(

Miten tullaan takaisin normaaliksi ihmiseksi?

Mitä jos ahdistavien tunteiden käsittelykään, ei auta enää????

Itsemurhako vai taasko joku asioiden pakoilu ja karkuun juokseminen ja kenties muualle muutto, vaikka ei ole takuita sielläkään päässä paremmasta elämästä todellisuudessa ja ongelmat kun tuntuu myös enemmän olevan pään sisällä?

Olen huomannut nyt sen.

Ja minä tulen näistä ahdistuksen tunteista; tosi väsyneeksi, masentuneeksi ja ärtyisäksi. Olen aina siis niin pahalla tuulella, että voisin vaikka lyödä muita ihmisiä. ;(

Koen helpotusta siitä jos minä rupeaisin kiertämään ihan muita reittejä pitkin kaupoille ym. Mutta pelkään että kehoni keksisi taas jotain uutta ahdistuttavaa ja kohta olen niin sumpussa itseni ja ajatusteni kanssa, että en löydä enää pakoreittiä näistä tuntemuksista mistään. ;(

Kuuntelenko siis kehoani vai en? hyödyttääkö se? mitä teen?

Mitä minulle tapahtuu?

Mihin tämä "korkeampi voima" oikein ohjaa minua?

Avautuminen aina vähän helpottaa.