Elämäni on aivan toivottoman tuntuista

Oli nyt miehen kanssa puhetta siitä, että taidamme erota. Hän sanoi, että en enää saa tulla mukaan kotiin, kun lähdemme anoppilasta ensi viikolla. En vain tiedä, miten toimin lastemme osalta. Mieheni aiemmin sanoi, että haluaisi, että hänen äitinsä hoitaisi lapsiamme ainakin niin kauan, kunnes minulla olisi oma riittävän iso ja tasokas asunto. Mies itse jää asumaan tietenkin omistusasuntoonsa. Mietityttää sekin, että meillä on auto puoliksi ja mies on sanonut, että ei aio maksaa mulle osuuttaan siitä, jos eroamme. :/

#6 on siis ap

Ala liikkumaan itseäsi kuntoon, mene johonkin kuntoryhmään vaikka, sieltä saat kavereita ja itsetuntoa.

Kun itsetuntosi on kohdillaan, alkaa myös kanssaihmiset tuntumaan ihan jees tyypeiltä kun niihin uskaltaa edes yrittää tutustua.

Ravistelet sitä junttia ajattelemaan ja keskustelemaan. Juttelet, avaat itseäsi ja pääkoppaasi. Ilmoittaudut johonkin jumppaan ja saat sieltä uusia tuttavuuksia. Vaikka johonkin perhejumppaan, saat mammakavereita ja lapsetkin tutustuu muihin.

Teet asioille jotain.

Vaikka kuntoilisin ja ruskettaisin kroppaani, niin vatsani on niin pahassa kunnossa raskauksien jäljiltä, että se ei tulisi kuntoon ilman kirurgin veistä. Kroppani on niin kamala, että en voisi löytää ketään muuta miestä, joten joudun tyytymään inhottavaan ja kuvottavaan mieheeni.

Mieheni on itsekäs, sovinistinen ja huonokäytöksinen kotidespootti, joka haluaa mennä lomilla vain vanhempiensa luokse emmekä pääse siis ulkomaanmatkoille. Itse pidän matkustelusta ja uusien paikkojen näkemisestä sekä museokierroksista ja nähtävyyksistä. Niiden sijaan joudun homehtumaan jossain hänen sukulaistensa luona.

Työpaikkani on tavallaan ok, mutta töissä on pari ilkeää tyyppiä, jotka työpaikkakiusaavat muita ja tekevät ilmapiirin ahdistavaksi. En myöskään pääse etenemään, vaikka olenkin töissä ahkera ja asiallinen. Olen niin hissukka, että en tule ikinä valituksi mihinkään vaativampaan hommaan.

Kotona mieheni päättää kaikesta olennaisesta, joten en pysty tekemään mitään omia juttuja tai projekteja. En voi esim. alkaa sijoittaa rahaa osakkeisiin ilman hänen lupaansa tai perustaa omaa firmaa tai edes hakea johonkin koulutukseen ilman hänen hyväksyntäänsä.

Olen ihan kypsynyt mun elämääni enkä tiedä, miten etenisin. :( Onneksi miehen vanhemmat voivat ottaa lapsemme hoidettavaksi, jos mulle sattuisi jotain. Joskus toivon, että joutuisin johonkin onnettomuuteen, että pääsisin hengestäni.

Oi voi!! Kannattaa oikeasti hakea ammattilaiselta apua tuohon tilanteeseen!