MIKSI EN OLE SUOSITUMPI?

Otsikko on hieman rahlaava, mutta anyway...

Olen parikyt-jotain blondi nuori nainen, jolla on säännöllinen, kiva työ, ihan perushyvä koulutus alla ja kiva koti. En koe itseäni mitenkään superkauniina, mutta moni muu on minulle joskus niin sanonut ja kaduillakin katseet kääntyy aina, lähes poikkeuksetta. Pukeudun kivasti ja olen joidenkin mielestä varmaankin kaunis, joten olen ajatellut sen syyksi.

Työkokemusta on paljon, ja olen aina, poikkeuksetta tullut toimeen kaikkien työkavereideni kanssa, eri aloilla, ihmisestä riippumatta - jopa niiden kanssa, joiden kanssa moni muu ei ole tullut työpaikalla toimeen. Lähennyn ihmisten kanssa nopeasti ja sosiaalinen kanssakäynti on luontevaa minulle. Olen ystävällinen aina esimerkiksi kaupan kassalle, ja muille asiakaspalvelijoille, koska olenhan sellainen itsekin, ja muille tuntemattomille. 

Minulla on 6 luottoystävää, siis sellaista sydänystävää, jotka ovat kulkeneet matkassani vuosia. Heidän kanssaan olen tekemisissä päivittäin, enemmän tai vähemmän, ja tapaamme usein, kahdestaan, porukalla tai pienissä ryhmissä. Pari kaveriakin löytyy, mutta näiden parhaiden ystävieni kanssa vietän luonnollisesti eniten aikaani. Meillä on monta hauskaa matkaa ja muistoa takana päin. Nämä uudemmat kaveruudet ovat aina itse halunneet tutustua minuun ja rakentaa suhdetta kanssani, ja usein nämä ovat tulleet esim. työpaikoilta tai harrastuksista, eli itse harvemmin tyrkytän seuraani kellekkään, mutta toki ilmaisen mielelläni suostumuksen tutustua tähän uuteen ihmiseen, jos haluan sitä itsekin.

Kuitenkin... miksei minulla ole enempää kavereita? Siis hauskoja hyvänpäiväntuttuja ja bilefrendejä? Tuntuu, ettei ihmisiä kiinnosta ottaa minua kunnolla mukaan "uusiin" piireihin. Minulla ei mitään vihamiehiä ole, mutta tuntuu, että ihmissuhteeni ovat jämähtäneet paikoilleen - aina ne samat tyypit, ei koskaan muuta, muille en ole "mitään".

Facebookissa tiloistani ei todellakaan tykkää kovin moni, vaikka monilla kavereillani tykkää paljon enemmän paljon typerimmistä jutuista ja kaverinikin ovat usein sellaisia, jotka saattavat jakaa vahvoja mielipiteitä... itse olen "neutraalimpi", eli tulen kaikkien kanssa toimeen, enkä mielelläni inhoa ketään enkä tietenkään toivo että kukaan inhoaa minua.

Ahdistaa, koska en ole suosittu ja kaikkien tuntema, mutta eniten ahdistaa tämä naurettava ahdistus siitä, etten ole suosittu. Haluan vain olla tärkeä useammalle ihmiselle, ja sellainen, jonka jutut naurattaa muitakin kuin lähipiiriäni ja joka vain jollakin tavalla tunnetaan.

Tiedän, että tästä sataa varmaankin lokaa niskaan, mutta kaipailisin asiallista kommenttia ja vinkkejä!

Muuten olen onnellinen elämässäni, joten tämä ei ole suurin murhe, mutta on kyllä valehtelematta mielessä joka päivä, useasti.