Pääsin yliopistoon ensimmäisten joukossa mutta pelkään etten pärjää
Minulla oli valintakokeessa ainoana täydet pisteet mutta pelkään silti etten voi pärjätä opinnoissa. Kaikki on niin vaikeaa.
Kommentit (15)
Kyllä se siitä kunhan opintosi pääsevät kunnolla käyntiin.
Hanki keskusteluapua, jos pelkosi on oikea. Jos vain vähän jännität, ja kaipaat tsemppausta, niin onnea, kyllä se hyvin menee.
Alku vain on hankalaa:) Kyllä se siitä, ensi vuonna tähän aikaan mietit, että mikähän niin pelotti:)
Taidat kärsiä ns. huijarisyndroomasta. Tulet pärjäämään todella hienosti opinnoissasi, mutta ota heti alkuun yhteyttä opintopsykologiin noiden ongelmiesi ratkomiseksi! Sun vaikeus ei ole oppimisessa :)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 19:37"]
Minulla oli valintakokeessa ainoana täydet pisteet mutta pelkään silti etten voi pärjätä opinnoissa. Kaikki on niin vaikeaa.
[/quote]
Kyllä sä pärjäät, kun minäkin pärjäsin. Tuutori auttaa alkuongelmissa. Älä vetäydy omiin oloihisi kurssiporukassa, vaan juttele ja ystävysty muiden kanssa heti alussa. Huomaat, ettet ole ainoa epävarma. Parhaiten tukea saa muutamalta läheisimmältä opiskelukeverilta, joten ala etsiä samanhenkistä seuraa.
Onnea hyvästä tuloksestasi! Hyvin sinä pärjäät. :) Keskustelusta ammattiauttajan kanssa on varmasti hyötyä.
Tuo on ihan tavallista. Ja yleistä se on juuri meille koulussa hyvin pärjänneille, jotka koulussa tottuivat siihen, että kaiken ymmärsi aina heti ja mitään ei tarvinnut miettiä pidempään. Yliopistossa onkin sitten aluksi hankalaa, kun vaatimustaso nousee ja pitää ihan oikeasti opetella ymmärtämään vaikeita asioita. Mutta usko pois: siihenkin kyllä oppii, kun tarpeeksi yrittää. Ota joku hankalalta tuntuva juttu, ja lue se moneen kertaan ajatuksen kanssa. Parasta olisi, jos saisit jonkun opiskelukaverisi pohtimaan kanssasi samaa asiaa. Kyllä se vähitellen selkenee, vaikka aluksi tuntuu mahdottomalta.
Ja usko pois: opiskelijakaverisi (tai ainakin 90 % heistä) ovat yhtä pihalla kuin sinäkin. Kysypä varovaisesti vieruskaverilta, onko hänellä vaikeuksia ymmärtää.
Mitä opiskelet? Erityisen yleisiä nämä vaikeudet ovat matemaattis-luonnontieteellisen tai tekniikan alan opiskelijoilla.
Terv. yliopistonlehtori, joka vielä muistaa omien opintojensa alkutunnelmat 30 vuoden takaa
Se pelko helpottaa varmasti muutaman kuukauden päästä, kun olet selvittänyt ensimmäiset tenttisi :)
mikä ala on kyseessä?
monessa aineessa pärjää jo maalaisjärjellä aika pitkälle (ainakin siinä alkuvaiheessa), luonnontieteet ja tekniikka ehkä poikkeus
Mua naurattaa kun täällä käsketään ap:n hakea ammattiapua :D Eiköhän kaikki fuksit oo samoissa fiiliksissä, minäkin oon, ja pääsykokeista tuli tosi hyvät pisteet, ehkä jopa parhaimmmat.
Mulla on ihan sama ongelma, aloitin viime vuonna opiskelut ja piti jättää monta kurssia kesken kun en vaan mielestäni osannut. Pari tenttiä, joihin menin ajatuksella että mennään nyt sitten reputtamaan kun en tajua mitään, sain täydet pisteet. Kärsin huijarisyndroomasta, nyt otan opiskelujen kanssa rauhallisemmin ja koitan pitää mielessä että en todellakaan ole yliopiston tyhmin ihminen vaikken välkyin olisikaan. Opiskelemaan sinne on menty, ja ne asiat pitää vaan itse opiskella kun ei enää väännetä kaikkea rautalangasta. Suosittelen kyllä keskusteluapua.
Kannatti kai siis olla sellainen, joka menee pääsykokeisiin lähes valmistautumatta, pääsee sisään rimaa hipoen. Ei koskaan tullut mieleenkään panikoida sitä, ettei pärjäisi. Miksi ihmeessä ei pärjäisi? Kyllä niistä tenteistä aina pääsee läpi ja olennaisempaa kuin tentit on se, mitä oikeasti niiden vuosien aikana oppii. Usein ne opitut asiat ei kyllä liity siihen opiskeltavaan aineeseen.
(niin, ja tällä asenteella silti ne oli niitä nelosia ja vitosia. Jostain tuli kakkonen, kun ei yhtään se juttu kiinnostanut. Mitä väliä?)
Voi kun menin pääsykokeisiin lähes valmistautumatta. Lukiokursseihin panostin vastaavasti täysillä.
Jos alussa pärjääminen ja ekat tentit jännittää, se kuuluu asiaan. Jos kutenkin jännittäminen ja pelko jatkuvat hyvistä tuloksista huolimatta, tarvitset keskusteluapua ammattiosaajalta. Hyvä vinkki stressin ja suorituspaineiden poistoon on myös juuri tuo muihin opiskelijoihin tutustuminen ja yhdessä opiskelu.
Totta on myös sekin, että opiskelutaitosi kehittyvät koko ajan, ja on helpompi omaksua yhä suurempia ja vaikeampia kokonaisuuksia. Alku on aina vaikein.
Itse pääsin opiskelemaan teknillistä fysiikkaa 2. sijalta. Poikaystäväni huolestui, kun vielä fuksivuodenkin jälkeen stressasin ja pelkäsin kuollakseni reputtavani, vaikka vetelin vitosia kursseista. Kävin juttelemassa sitten psykologille, ja jo pari keskustelukertaa ja poikaystäväni tuki auttoivat.
Onko sinussa kenties perfektionistin vikaa? Minussa on, ja opin hallitsemaan sitä. Nyt menee hienosti, ja pystyn nauttimaan kiinnostavan alan opiskelusta ilman jatkuvaa stressiä.
Voimia, ap!
Mitähän tuo "pärjääminen" tarkoittaa, voisitko avata? Mitä tai ketä varten pitää "pärjätä"? Missä pelkäät epäonnistuvasi ja miten?