Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka yleistä/tyhmää/fiksua on jättää 2.lapsi näistä syistä tekemättä
23.09.2014 |
Haluaisin toisen lapsen, mies myös, mutta en tiedä uskallanko, sillä pelkään esim. seuraavia asioita (olen taipuvainen ylihuolehtimiseen ja murehtimiseen) :
- stressasin raskausaikana kaikkea mahdollista mikä voisi vahingoittaa sikiötä/aiheuttaa keskenmenon/vakavia vaurioita lapselle (esim. panikoin kun raskaana olin tietämättäni erään rokkoa sairastavan lapsen lähellä, itselläni ko. rokkoa ei ole ollut ja luin netistä että se saattaa aiheuttaa keskenmenon. No ei onneksi tapahtunut mitään, mutta pelko oli kamalan ahdistavaa)
- edelliseen liittyen nyt maailmalla esiintyvä Ebola aiheuttaa jo ajatuksena tuskaa, siis jos olisin taas raskaana niin pelkäisin varmaan koko ajan Ebolan rantautumista Suomeen...
- pelottaa ajatus siitä, että jos saisimme toisen lapsen, ja sitten minä vaikkapa kuolisin, miten mies pärjäisi (tiedän, että huonosti) varsinkin pienen lapsen/vauvan kanssa!?
- pelottaa kaikki mikä voi mennä pieleen, esim. kun taannoisessa elämä lapselle - konsertissa oli juttua perheestä, jossa oli kaksi lasta, ja sitten halusivat kolmannen ja tulikin kaksoset joista toinen vakavasti sairas, ja sairaalarumban yms. raskaan vuoksi esikoinen sairastui vakavaan masennukseen ja joutui psykiatriselle osastolle ala-asteikäisenä jne.. mietin itsekin, että vaikka esikoinen on terve ja kaikki on nyt hyvin, mitä jos tulisikin sairas lapsi ja sairastuttaisiin väsymyksestä ja huolesta koko perhe?!
- lähipiirissäkin ollut useampi keskenmeno, kohtukuolema ja vammainen lapsi...
Järki sanoo, että olen hölmö kun pelkään tällaisia, mutta sitten taas en kuitenkaan voi näille huolilleni mitään. Ja mietin, että kuinka hölmöä (vai viisasta?) olisikaan jättää se toinen lapsi tekemättä näiden syiden vuoksi, että siis lapsiluku jäisi yhteen vain omien "mitäjossitteluiden" ja kauhuskenaarioiden vuoksi? Toisaalta, kuinka katkeralta sitten tuntuisikaan, jos tekisi sen lapsen ja kauhuskenaariot toteutuisivat, ja tietäisi, että jos vaan olisi valinnut toisin, olisi välttynyt kaikelta siltä mitä sitten kävisi läpi jaksamisen äärirajoilla...
Kommentit (5)
Jotain järkevää sanottavaa kenelläkään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on itse päätettävä, kuinka järkeviä ja elämää rajoittavia nuo pelot ovat. Vain sinä tiedät, kumpi on kannattavampaa, pelätä noita ja jättää lapsi tekemättä tai tehdä lapsi ja ottaa riski, että pelot toteutuvat. Ymmärrät varmasti sanomattakin, miten pieni todennäköisyys on sillä, että nuo pelot toteutuvat.
Itse pelkäsin samankaltaisia asioita kuin sinä, kun koin keskenmenon ja muutin suruni siitä järjettömäksi peloksi. Kävin juttelemassa psykologilla ja jo pelkästään se auttoi siinä, etten enää pelännyt niin järjettömästi ja vähitellen unohdin pelätä kokonaan.
Pelkosi ovat siinä mielessä järjettömiä, että vaikka ne pohjautuvat täysin realistisiin mahdollisuuksiin, on niiden pelkäminen myös turhaa, koska todennäköisyys toteutumiseen on varsin pieni. Yhtä hyvin voisit pelätä lapsen koulunaloitusta. Tuolloin sinä et ole lastasi vahtimassa, opettajalla on 24 muuta oppilasta, lapsesi voi eksyä, häntä voidaan kiusata, hänet voidaan kidnapata, hän voi kaatua koulun portaissa tai tukehtua koulun ruokaan. Aivan varmasti löytyy lapsi, jolle jokin näistä on käynyt, mutta silti tiedämme, ettemme voi pitää lastamme pullossa ja estää hänen kasvuaan normaaliksi aikuiseksi.
Samalla tavalla et voi varoa elämästä, vaikka pahojakin asioita voi tapahtua. Mitä jos et kaiken pelon takia uskalla tehdä sitä toista lasta, ja se toinen lapsi olisi ollutkin mainio tyyppi, todella tärkeä ja merkittävä lapsellennekin?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 20:05"]
Samalla tavalla et voi varoa elämästä, vaikka pahojakin asioita voi tapahtua. Mitä jos et kaiken pelon takia uskalla tehdä sitä toista lasta, ja se toinen lapsi olisi ollutkin mainio tyyppi, todella tärkeä ja merkittävä lapsellennekin?
[/quote]
Kiitos kolmoselle. varsinkin tuo viimeinen lause antoi ajattelemisen aihetta. :)
ap
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ihan samanlaisia pelkoja samasta aiheesta! Mulla mahtui loppuraskauteen niin paljon kaikkea ikävää, että jäi traumat ja pelottaa, että sama toistuisi ensi kerralla. Ehkä vakavin näistä oli tulevan isän sairastuminen vakavaan masennukseen ja joutuminen suljetulle osastolle juuri, kun mä olin viimeisillään raskaana. Siihen päälle raskausmyrkytys ja yksi toinenkin sairaalaan vienyt tauti. Pelottaa että isän masennus puhkeaisi taas raskauden myötä.