Ovatko vanhempasi ruvenneet "avautumaan" vanhemmalla iällä?

Ovat, ja se on muuttanut meidän suhdettamme paljon (parempaan). Esimerkiksi isäni on aina ollut hyvin vaitonainen omasta lapsuudestaan (joka oli karmea, sen sain kuulla isän siskolta. He jäivät siis orvoiksi ja kasvoivat kamalissa olosuhteissa kasvatteina).  Nyt isäni on aina välillä puhunut lapsuudestaan, jotain hyvin pieniä asioita, ja ne ovat niin kamalia että enempää en kerralla kestäisikään kuulla. Mut ymmärrän nyt isääni paljon paremmin, ja arvostan sitä, että niinkin isojen asioiden jälkeen hänestä on kasvanut kuitenkin niinkin normaali ihminen, sen eteen hän on tehnyt aika paljon töitä. Tajuan nyt, että isäni omat omituisuudet ovat traumatisoituneen ja väkivaltaa kokeneen ihmisen tapa selvitä tässä maailmassa. 

Äitini sairastui jokin aika sitten vakavasti, ja myös hän on puhunut paljon asioista joista ei ole ennen puhuttu. Olemme nyt enemmän tasavertaisia, kuin äiti ja tytär. Edessä on aivan selkeästi ajat, jolloin me lapset alamme pitämään huolta vanhemmistamme, ja se voi tapahtua yhdessä yössä, jos esimerkiksi sairauskohtaus tulee vakavana. Meillä on nykyään yhdessä myös tosi mukavaa, koska elämä on rajallista ja siitä pitää ottaa ilo irti.

Joo. Isän kanssa keskustellaan paljon ja nykyään se on jopa joskus väärässä. Ennen minä olin aina joka asiassa väärässä mutta nyt kelpaa minunkin mielipiteeni. Tosin nuorena minulla olisi ollut vielä enemmän mielipiteitä jaettavana.

up

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 18:22"]Ovat, ja se on muuttanut meidän suhdettamme paljon (parempaan). Esimerkiksi isäni on aina ollut hyvin vaitonainen omasta lapsuudestaan (joka oli karmea, sen sain kuulla isän siskolta. He jäivät siis orvoiksi ja kasvoivat kamalissa olosuhteissa kasvatteina).  Nyt isäni on aina välillä puhunut lapsuudestaan, jotain hyvin pieniä asioita, ja ne ovat niin kamalia että enempää en kerralla kestäisikään kuulla. Mut ymmärrän nyt isääni paljon paremmin, ja arvostan sitä, että niinkin isojen asioiden jälkeen hänestä on kasvanut kuitenkin niinkin normaali ihminen, sen eteen hän on tehnyt aika paljon töitä. Tajuan nyt, että isäni omat omituisuudet ovat traumatisoituneen ja väkivaltaa kokeneen ihmisen tapa selvitä tässä maailmassa. 

Äitini sairastui jokin aika sitten vakavasti, ja myös hän on puhunut paljon asioista joista ei ole ennen puhuttu. Olemme nyt enemmän tasavertaisia, kuin äiti ja tytär. Edessä on aivan selkeästi ajat, jolloin me lapset alamme pitämään huolta vanhemmistamme, ja se voi tapahtua yhdessä yössä, jos esimerkiksi sairauskohtaus tulee vakavana. Meillä on nykyään yhdessä myös tosi mukavaa, koska elämä on rajallista ja siitä pitää ottaa ilo irti.
[/quote] Miten tämä viesti liittyy aiheeseen? Olen iloinen puolestasi mutta minusta vanhemman avautuminen tarkoittaa vittuilua eikä elämänsä jakamista kanssasi. Oma äiti keljuilee: milloin meidän koti on kylmä ja lapsi siksi aivastelee (vauvakin joka pärskii lapsivettä synnytyksen jälkeen on saanut vetoa), häissäni tarjosin ruokaa josta Hän ei pitänyt, jos pihassa jotain tekemättä niin äitini sanoo lapselleni vieressäni että ette ole kerinnyt laittaa sitä tai tota ja uskokaa se tulee arvostellen.

No eihän avautuminen mitään vittuilua tarkoita. Vaan sitä.että avoimemmin puhuu asioista, avaa niitä ajatuksiaan....keskustelee, tai puhuu ja olettaa että muut kuuntelee.