Lue keskustelun säännöt.
Milloin olet itkenyt viimeksi?
Kommentit (41)
Tänään. Kun kaverini kertoi saaneensa työn, jonka minä olisin halunnut. Ja jonka minä hänelle järjestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään. Ystävän elämässä suuri menetys ja itkimme yhdessä.
Olisko ollut joku viikko takaperin. Olen nainen.
Pyrin itkemään ainakin kerran kuussa, vaikke olisi suurempaa syytä, koska se on terve tapa purkaa fiiliksiä. Olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään kun katsoin 9 kuukautta sarjaa. Jostain syystä itken AINA kun näen vauvan syntymän.
Keväällä, kun sain kuulla, että työsuhdettani ei jatketa ja tilalleni palkataan minua nuorempi ja kokemattomampi. Tuntui epäreilulta, koska olin tehnyt työni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi viikkoa sitten. Mies sanoi pahasti.
Tänään. Sain loppuun kesken olleen kirjan Shadows of the Workhouse, joka on järjestyksessä toinen Jennifer Worthin (Hakekaa kätilö) muistelmista 1950-luvun Lontoon köyhälistöstä. Ne köyhäintalon lasten ja Jenniferin tapaaman vanhan sotilaan todelliset tarinat saivat minut itkemään myötätunnosta. Miten köyhää, kurjaa, likaista ja tautien kuormittamaa elämää joutuvatkaan jotkut elämään. Nämä tarinat olivat viime vuosisadan alusta sen puoleenvällin Englannissa, mutta samaa tapahtuu edelleen jatkuvasti kaikkialla. Miten paljon kärsimystä maailmaan mahtuukaan... Ja kuitenkin näihin ihmiskohtaloihin sisältyy myös rakkautta ja huolenpitoa. Kaikesta synkkyydestä huolimatta kirja oli hyvä, suosittelen luettavaksi. Ristiriitaista? Kyllä vain, mutta palkitsevaa.
Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntai-iltana, mutta sekin oli ilosta ja onnesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 17:56"]Sunnuntaina lapseni haudalla. Lapseni kuoli jo neljä vuotta sitten. Olen nainen.
[/quote] Mihin lapsesi kuoli ? :( otan osaa
Puolen tunnin sisällä. Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nyt. Ahdistaa. Olen tavannut liian paljon ihmisiä tänääm.
Minä itken joka kerta, kun jossain tv-ohjelmassa syntyy lapsi. Etenkin jos se on dokkari. Nostaa tunteet pintaan, jonkun herkän kohdan elämässäni. Mulla on kaksi lasta ja normisynnytykset.
Tänään kun kuulin että ystäväni vauva kuoli. Olen nainen. Niin ja tulen itkemään tätä vielä monet kerrat.
Tänään taas pariin kertaan. Voimat loppuu ja olen masentunut. Surua. Tekisi mieli luovuttaa.
Muutamaan päivään en ole kyennyt oikeastaan muuta kuin itkemään. Masennuslääkkeet lopussa ja resepti uusimatta, pistää näköjään mielialat sekaisin...
Myös parisuhdeongelmat, yksinäisyys ja pian alkavat menkat ovat lisänneet itkuherkkyyttä. Vaikeaa olla nainen :D
Eilen ensimmäisen ultran jälkeen itkin ihan kunnolla , vollotin oikein, onnesta ja helpotuksesta, kun kaikki oli hyvin ja sain nähdä vauvan :´)
Tämän ketjun kuolleet lapset myös saivat kyyneleet silmiin. Otan osaa!
En ole aikuisena itkenyt kertaakaan . On kyllä tapahtunut kaikenlaista ja olen surrut ,mutta en ole itkenyt. Ihmisethän käsittelee ja suree asioita eritavalla. Olen siis mies.