Pelottava iltarukous

Minä en osannut pelätä kuolemaa vaan "Sialtaista" joka ehkä nousee..

Se oli pelottavaa :(

Mä taas luulin, että sijaltain oli sialtain. Tuntui ihan puutaheinältä koko loru, kun mietin vain, että mikä sika. 

Meillä se muutettiin muotoon "aamulla jos en nousisi", koska äiti ei halunnut hämmentää meitä sikajutuilla.

Useimmat ihmiset kuolevat yöllä, ja virressäkin sanotaan "illasta aamuun kanssamme on Herra" eikä "aamusta iltaan". Sikäli siis tuon iltarukouksen sanat ovat ihan passelit. En minäkään siitä kyllä ole koskaan tykännyt. Meillä oli pari muutakin iltarukousta, joita sitten useammin lausuttiin.

Minä taaas tykkäsin siitä. Äiti oikeastaan lauloi aina tuon rukouksen ja kuuntelin sitä sängyssä tai korva kiinni uruissa, joita soitti samaan aikaan. Sen sijaan pelkäsin kauheasti, kun lauloi Sinistä unta. Siinä kun on se kohta "ja sinistä jäätelönpalaa se pienillä hampaillaan syö" sekä myöhemmin ".. ja hyppää kaapin taa".

Kun makuuhuoneen ovi jäi raoleen ja eteisestä kajasti valo, odotin aina kauhuissani milloin se hyppää takaisin lattialle sieltä kaapin takaa ja tulee irvistelemään ja nakertamaan niillä terävillä, pienillä hampaillaan. Melkein näinkin koko ukon. Se oli sininen, alle metrin mittainen ja häijy virne naamalla. Olin alle 3v.

If I die before I wake
Pray the lord my soul to take...

Jos lapselle juttelee samalla rauhoittavasti, kun on lukenut tuon levolle lasken -rukouksen, ja selittää myös, mitä siinä tarkoitetaan, niin en usko, että kenellekään lapselle jää mitään pelkokuvia mieleen! Ei ainakaan niille, joiden kotona hengelliset asiat ovat arkipäivää! Päinvastoin, tulee rauhallinen ja levollinen olo, kun tietää, että Taivaan Isä pitää joka hetki hyvää huolta, ja kun sitten ajallaan kunkin vuoro tulee lähteä Taivaan Kotiin, niin se on vain ihana hetki saavuttaa se päämäärä, johon olemme uskovina menossa. Kun lapset kyseli, mites niille, jotka eivät usko, käy, selitin, että siksi meidän on hyvä kertoa heille Jeesuksesta, koska he eivät vielä tunne Häntä, eivätkä siksi tiedä, minne ovat menossa! Ei tarvinnut sen enempää selitellä (esim Helvetistä, mikä on se Taivaan vastakohta, jos joku ei halua Taivaaseen ...).

Näin sitä on kautta aikain satujutuilla lapsia peloteltu. Hyvä uskonnot!

Olen jostain kuullut että tuo rukous on ajalta jolloin lapsia kuoli kuin kärpäsiä. Kuolema oli läsnä pikkulasten elämässä, sisaruksia kuoli, lastentauteihin ei ollut lääkkeitä eikä rokotuksia. Ehkä se ei enää niin sovikaan nykylapsen rukoukseksi. Mutta toisaalta viisivuotiaskin saattaa pohtia kuolemaa ja teologisia kysymyksiä. 

Toisaalta kirkko on nykyään siivonnut jo ihan liikaakin kaikkea pelottavaa pois. Ennen taas se pelottava osuus oli se oleellisin. Mielestäni sitä pelottavaakin puolta saisi hieman olla sanomassa mukana, kun se kumminkin kristinuskon ja raamatun mukaan asiaan kuuluu.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 09:03"]

Onpa ihmiset vieraantuneet kuolemasta! Se on ihan luonnollinen osa elämää, eikä sitä tarvitse pelätä. Minua tuo rukous on lohduttanut jo lapsena: vaikka kävisi niin että yöllä kuolisin, pääsen taivaaseen. Ei siis ole sellaista tilannetta, missä en olisi turvassa. Kummastuttaa tämä nykyajan kasvatus, kun kuolemastakaan ei saisi puhua - ei ihme että lapset ahdistuvat siitä.

[/quote]

Useimmille ihmisille kuolema on vielä aikuisiälläkin abstrakti asia, jonka jälkeisten tapahtumien kulku voi olla vain uskomusten tasolla, varmaa tietoa ei ole kenelläkään. Miten siitä voi vieraantua, kun se alunpitäenkin on täysin vieras, tuntematon asia? 

Lapsen mieli on vielä vähemmän valmis käsittelemään kuolemaa, eikä minulla ainakaan ole mitään tarvetta muodostaa lapselle nukkumaan mennessä mieleen uhkakuvia siitä, että tämä elämäntaipale saattoi nyt sitten ihan yhtä hyvin olla tässä, kuolema saattaa koittaa yön aikana, aamulla ei ehkä ihan nähdäkään. Tietysti se on aina mahdollista, mutta ei nyt kuitenkaan todennäköistä, niin miksi pelotella suotta. En tarkoita, että kuolemasta ei saisi koskaan puhua tai kuolevaisuutta tiedostaa jo lapsena, mutta en itse näe mitään pakottavaa tarvetta -anteeksi anglismi- hieroa sitä kenenkään naamaan, varsinkaan silloin, kun lapsi on menossa nukkumaan ja tarkoitus olisi rauhoittua, ei pelätä. 

Ja ihan mahtavaa, että sinun uskosi on tasolla, jossa olet vakuuttunut, että sinulla on taivaspaikka odottamassa. Valitettavasti rationaalisuuteen taipuvaisella ihmisellä voi olla vaikea luottaa todisteettomiin uskomuksiin, oli aikuinen tai lapsi. Kyllä minäkin mielummin uskoisin siihen, että kuoleman jälkeen on jotkut autuaat ja ihanat jatkot, mutta valitettavasti pidän todennäköisempänä, että kuoleman jälkeen on samanlaista kuin ennen syntymää. Ei sekään sinänsä kamalalta kuulosta, mutta en minä ole vielä valmis luopumaan tästä elämästä, ja ymmärrän, että lapsi ei varsinkaan ole. 

Lukeeko joku muka jotain iltarukouksia? Miksi ihmeessä?

Oikeastaan ja alun perin se on "levolle laskeun", siis riimin takia lyhennetty muoto verbistä "laskeudun". Tuo uudempi muoto "levolle lasken" merkitsee aivan eri asiaa. Siinä rukoilijalla on luoja, jonka hän laskee levolle.

Uskontohan on pelkkää pelottelua. Kamala asia. Niistä tulee pyrkiä eroon ja pitäisi olla ehdottomasti K18.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 16:35"]

Oikeastaan ja alun perin se on "levolle laskeun", siis riimin takia lyhennetty muoto verbistä "laskeudun". Tuo uudempi muoto "levolle lasken" merkitsee aivan eri asiaa. Siinä rukoilijalla on luoja, jonka hän laskee levolle.

[/quote]

Ja taas on muutettu aikojen alun sanaa, samoin muutellaan kaikki oman mielen mukaiseksi, vähintään sen oman gurun näkemysten mukaisiksi. Miksi syöttää tuollaista soopaa lapselle nukkumaan mennessä?

Uskovaiset haöuavat opettaa lapset jo pienestä pitäen pelkäämään, hallitse pelolla, vältät yhteydenotot. Jos oma taivaspaikkasi on pedattuna niin luuletko lapsesi saavan sen jonkun iltapelottelun siivellä vai mikä se motiivi on lukea typeriä loruja?

Aha.

Kieltämättä ehkä lapsen kanssa voisi lausua jotakin vähän kepeämpää. Minusta Isä meidän on hyvä ja toimiva illallakin.

minä kanssa kammosin tuota 'levolle lasken..' rukousta. Joka ikinen ilta pistettiin miettimään, että mahdankohan kuolla ensi yönä. Voipi olla, että en enää ikinä herää. Sitten ihmeteltiin, että mikä on kun ei lapsi nukahda. Enhän minä nyt tuon jälkeen uskaltanut nukkumaan rueta vaan tein kaikkeni, että ei uni tule.

Musta se on aika rauhoittava, koska tiedän, että Jumala ottaa mut luokseen sitten kun aika tulee :) Mulla on paikka. Päämäärä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:33"]

If I die before I wake
Pray the lord my soul to take...

[/quote]

Hush, little baby, don't say a word
And never mind that noise you heard,
It's just the beasts under your bed,
In your closet, in your head.
Exit light!
Enter night!
Take my hand!
Off to Never-Never-Land.

Ei lapsi osaa ajatella tuota kirjaimellisesti kuolemana ellei sitä hänelle selitetä. Meillä on luettu tuo lasten kanssa illalla eikä kyllä ole pelottanut ketään heistä.