Harrastaako täällä kenenkään lapsi taekwondoa?

Ei kai se taistelulaji mikään lasten harrastus ole. Miksi opettelisi taistelulajia?

Naapurin kalju ja yrmyn näkönen äijä sitä käy harrastamassa. Ei lapset.

Taekwondonsta en tiedä mutta mun tyttäreni käy judossa ja kovasti tykkää. Kyllähän se kehittää ketteryyttä, opettaa tapoja kaatua turvallisesti eikä kyvystä puolustaa itseään ole koskaan haittaa. Toinen harrastus on yleisurheilu ja lajit toimivat kyllä hyvin yhdessä.

Lapsille meno on sellaista yleisliikuntaa, pallopeleillä lämmitellään, hippaa, juoksuviestejä, kuperkeikkoja, tasapainoharjoituksia, venyttelyjä jne. perusliikuntaa. Sitten osa treenistä opetellaan ottelu- ja liikesarjaliikkumista, väistöjä ja hyökkäyksiä + lyöntejä ja potkuja ilmaan, jonka jälkeen samoja harjoitellaan läpsyihin ja sitten jossain vaiheessa laitetaan panssarit päälle ja mennään parin kanssa hippaa liikkuvaan kohteeseen. Jotkut tykkäävät enemmän rauhallisista liikesarjoista, toiset taas rymistelystä. Keskittymistä ohjeisiin, vartalonhallintaa ja yhdessä oloa. Siinäpä pähkinänkuoressa. Pidetään huolta turvallisuudesta, kunnon varusteet pitää olla, mutta siinä pääsee ottamaan kontaktiakin, jos siitä saa iloa. Toiset tykkää ja jatkaa pitkälle, toiset lopettaa ja kokeilee jotain muuta. Kuten kaikissa lajeissa.

Jotenkin tökkää, että ko lajissa kilpailuissa saa potkia vastustajaa päähän. Että ei sellaista liikuntaharrastuksen varjolla halua lapsensa edes "leikisti" harjoittelevan. Judo tai joku muu vähemmän väkivallaton itsepuolustuslaji ehkä mieluummin, kuin tappotekniikoiden treenausta. Murskausharjoitukset on tietysti vähän eri juttu, ne olisi ehkä ihan ok.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:44"]

Jotenkin tökkää, että ko lajissa kilpailuissa saa potkia vastustajaa päähän. Että ei sellaista liikuntaharrastuksen varjolla halua lapsensa edes "leikisti" harjoittelevan. Judo tai joku muu vähemmän väkivallaton itsepuolustuslaji ehkä mieluummin, kuin tappotekniikoiden treenausta. Murskausharjoitukset on tietysti vähän eri juttu, ne olisi ehkä ihan ok.

[/quote]

No köh, lipsahti sitten sanat niin, että merkitys meni päin vastoin, eli vähemmän väkivallaton, piti olla :D

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:44"]

Jotenkin tökkää, että ko lajissa kilpailuissa saa potkia vastustajaa päähän. Että ei sellaista liikuntaharrastuksen varjolla halua lapsensa edes "leikisti" harjoittelevan. Judo tai joku muu vähemmän väkivallaton itsepuolustuslaji ehkä mieluummin, kuin tappotekniikoiden treenausta. Murskausharjoitukset on tietysti vähän eri juttu, ne olisi ehkä ihan ok.

[/quote]

No köh, lipsahti sitten sanat niin, että merkitys meni päin vastoin, eli vähemmän väkivallaton, piti olla :D

[/quote]

Nyt ei onnistu millään...

Vähemmän väkivallaton piti olla: vahemmän väkivaltainen

Olen itse harrastanut seiskaluokalla ollessani Taekwondoa. Ennen treeniä lämmiteltiin ja tehtiin lihaskuntoharjoituksia. Opettelimme juurikin noita oikeanlaisia tapoja kaatua, kuinka vapautua otteesta, esim. jos toinen tarraa kädestä, kuinka torjua hyökkäyksiä, erilaisten liikkeiden oikeaoppista suorittamista ja liikesarjoja. Meillä ainakin meno oli aika rentoa ja ryhmässä oli paljon nuorempiakin mukana. Kunto pysyi hyvänä ja laji kehitti ketteryyttä ja nopeutta.

Joku Aikido olisi aatetaustaltaan enemmän omiin arvoihini sopiva, siinä ei pyritä vahingoittamaan vastustajaa, mutta liikunnallinen ja henkinen ym. hyöty varmasti Taekwondon tasoa.

Taekwondohan on hieno laji! Siinä yhdistyy vastustajan, opettajan ja salin kunnioitus urheiluun. Olen itse harrastanut lajia pitkään ja naisena osaan ottaa vastaan iskuja mutta silti säilyttää toimintakykyni. Uskon, että tässä maailmassa naisen on hyvä osata puolustautua!

Oma poikani käy TKD:ssa koska tykkää sähäkkyydestä, salikuri on vielä hieman onnahtavaa.. Poikani tulee kuitenkin oppineeksi ihmiskehosta mm. sen miten vastustaja tehdään toimintakyvyttömäksi pienillä jutuilla, satuttamatta. Hän oppii myös, että hankalistakin tilanteista voi päästä pakoon ja viime kädessä oppii puolustautumaan.

Minulla on ollut kunnia olla korealaisen mestarin opissa. Häneltä opin paljon taitoja joita syntyperäinen suomalainen ei ehkä olisi osannut opettaa. Riittikö tämä vastaukseksi?

Korjaus tuohon yhteen vastaukseen: tarkoituksena EI ole satuttaa vastustajaa. Tämän kaikki normaalit harrastajat ymmärtävät. Eri asia, jos lapsesi on joku hullu. Tällöin harrastus loppuu aika lyhyeen.