Lue keskustelun säännöt.
Kuolleiden näkeminen unessa
13.09.2014 |
Eilisiltaisesta aavekeskustelusta palautui mieleen kokemukseni viime syksyltä. Ystäväni kuoli noin vuosi sitten. Pari kuukautta kuoleman jälkeen näin unen, jossa hän yllättäen ilmestyi luokseni auttamaan eräässä pikku pulmassa, joka minulla oli unessa. Aloin itkeä ja sanoin, että minun on ollut niin ikävä häntä. Hän sanoi, että hänenkin on ollut ikävä minua ja kosketti olkapäätäni. Tuntui kuin olisin saanut sähköiskun. Heräsin ja olkapäätäni kihelmöi vielä pitkään. Jollain tavalla uni oli lohduttava, mutta toisaalta tuo kosketus tuntui pelottavalta. En ole tämän jälkeen nähnyt unta ystävästäni. Nyt kuoleman vuosipäivän lähestyessä olen taas ajatellut asiaa. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (34)
Joo älä rupee seurustelen kuolleiden kanssa..se tietää pahaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs hyvin tärkeä ihminen kuoli yllättäen useita vuosia sitten ja olin aivan järkyttynyt sen vuoksi. Näin pian sen jälkeen unta, jossa kyseinen henkilö oli televisiossa ja minä istuin lattialla katselemassa. Hän kertoi, kuinka on nyt saanut rauhan ja en saisi surra liikaa tapahtuneen vuoksi. Muistan, kuinka hyvä ja rauhallinen olo minulla oli, kun heräsin.
Every dream is just a dream after all.
Olen nähnht muutamia kertoja kuolleesta ystävästä unta ja aina on ollut tosi lohdullinen olo näissä unissa. Se jälleen näkemisen riemu on ollut todella vahvasti niissä läsnä. Jotkut unet on olleet todella surullisiakin ja niissä on ollut ihan selvä viesti omasta alitajunnastani, syyllisyys siitä että en pystynyt pelastamaan ystävääni tai osannut auttaa ajoissa
Pitää olla rehellinen itselleen. Onko jotain jäänyt selvittämättä? Sain tunteen että vaikka tapasit unessa ystäväsi, se pelotti. Miksi? Tavallaan tuo myös estää uudelleen näkemästä unta henkilöstä jos pelkäät tilannetta. Miksi se peloittaisi? Satuttiko hän sinua? Onko siihen syy?
Ehkä kannat jotain syyllisyyttä. Et pääse tuosta eroon ellet selvitä asioita, ota vastuu jostain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan satutti, koska kosketus teki kipeää. Koen syyllisyyttä siitä, että en tajunnut hänen tilansa nopeaa huononemista ja osannut olla riittävässä määrin avuksi. Viimeisessä tapaamisessa olin myös liian kiireinen. Asioita jäi sanomatta.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:55"]
Koen syyllisyyttä siitä, että en tajunnut hänen tilansa nopeaa huononemista ja osannut olla riittävässä määrin avuksi. Viimeisessä tapaamisessa olin myös liian kiireinen. Asioita jäi sanomatta.
[/quote]
Meillä kaikilla on jossakin vaiheessa syyllisyyttä joko laiminlyönneistä tai väärin tekemisestä. Ja usein - vaikka ei aina - syyllisyys on tervettä koska se osoittaa laiminlyöntini tai virheeni. Siksi se ei ole vain ikävä tunne, joka pitäisi lakaista maton alle. Mutta onnneksi on olemassa anteeksi saaminen ja rakkaus :) Ne voivat auttaa silloinkin, kun ei ole enää mahdollista itse korjata virheitään. Joku viisas onkin sanonut, että vain rakkaus ja anteeksi saaminen antavat aidon vapauden syyllisyydestä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sanoo, ettei vainajien saa antaa koskettaa unessa, koska he imevät eläviltä elinvoimaa. Onko kukaan muu kuullut tällaisesta?
En ollut kuullut, mutta sairastuin vakavasti viime talvena. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti sanoi aina että tietää huonoa jos lähdet unessa vainajan mukaan = tulee noutamaan sinua.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:16"]
Eilisiltaisesta aavekeskustelusta palautui mieleen kokemukseni viime syksyltä. Ystäväni kuoli noin vuosi sitten. Pari kuukautta kuoleman jälkeen näin unen, jossa hän yllättäen ilmestyi luokseni auttamaan eräässä pikku pulmassa, joka minulla oli unessa. Aloin itkeä ja sanoin, että minun on ollut niin ikävä häntä. Hän sanoi, että hänenkin on ollut ikävä minua ja kosketti olkapäätäni. Tuntui kuin olisin saanut sähköiskun. Heräsin ja olkapäätäni kihelmöi vielä pitkään. Jollain tavalla uni oli lohduttava, mutta toisaalta tuo kosketus tuntui pelottavalta. En ole tämän jälkeen nähnyt unta ystävästäni. Nyt kuoleman vuosipäivän lähestyessä olen taas ajatellut asiaa. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
[/quote] Olen usein nähnyt kuolleita unessani, erään vanhan koulukaverin ja mummoni. Usein joudun heille muistuttamaan, että he ovat kuolleita. Eivät tosin koskaan ole kommentoineet tuohon mitään, kuhan hymyilevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hevosen paskaa kaikki uskomukset. Näet unta asioista, jotka sinulla ovat olleet mielessä. Ei se huominen esitelmä tai jännä päivä huvipuistossakaan nouda sinua mihinkään sen enempää kuin edesmennyt kaverisi.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 15:20"]
En ollut kuullut, mutta sairastuin vakavasti viime talvena. -Ap
[/quote]
Hei
Hei - voimia, terveyttä ja toivoa sinulle! Lämpimästi rohkaisen sinua pyytämään rukousta puolestasi: sinun EI tarvitse olla kristitty tai "uskis" voidaksesi pyytää ja saada inhimillistä, turvallista ja empaattista rukousta tilanteesi puolesta :) Toivoa on, ja joskus se voi tulla rukouksen kautta. http://www.rukouspalvelu.fi/rukoustilaisuudet/3 http://www.healingrooms.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt. Ne ovat selvästi olleet toiveita, että läheiseni olisi elossa.
Ne kosketukset voivat kuuma patteri tai hyttysen pisto.
Kerran näin nts, että olin pissalla pöntöllä kunnes housut alkoi kastua...heräsin ja kiiruhdin vessaan.
....siis näin unta pöntöllä istumisesta..
Olen nähnyt paljon unia edesmenneistä läheisistäni. Pikkuveljestä, isovanhemmista ja parista ystävästä. Kaikki unet ovat olleet kauniita, mutta herätessä tulee niin tyhjä olo. Monesti olen itkenyt pitkin päivää sitä, kun olen veljestäni unia nähnyt. Se on samalla lohduttavaa, mutta samalla niin tuskaa, kun tietää sen vain olleen unta. :(
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 15:43"]
....siis näin unta pöntöllä istumisesta..
[/quote] Eli se mistä näkee unta, se oikeasti tapahtuu. Kenties kuolleet juurikin kommunikoivat tuolla tavalla, kosketuksilla kun toinen nukkuu ja jonka tuntee sitten herättyään.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 15:19"]
Mieheni sanoo, ettei vainajien saa antaa koskettaa unessa, koska he imevät eläviltä elinvoimaa. Onko kukaan muu kuullut tällaisesta?
[/quote]
No ilmankos olen ollut jo monta vuotta ihan naatti... Näin pitkään unia, joissa tapasin edesmennyttä mummoani. Itkin näissä unissa mummolleni sitä, kuinka häntä rakastin ja halasin häntä. Lopulta näin unen, jossa mummo sanoi, että jo riittää, tiedetään. Sen jälkeen en ole mummosta unta nähnyt.
Viime yönä näin unta 9.5.14 kuolleesta isästäni. Hän oli vahva ja täynnä elämää. Hän otti minua kädestä kiini, hänen ote oli vahva kun kuljumme yhdessä käsikkäin. Puhuin hänelle mutten muista mistä. En muista, että hän olisi astannut minulle. Nyt olen hämmästynyt miksi hän tuli nyt uneeni?
Mieheni kanssa oli eilen erimielisyyksiä. Mainitsin siinä yhteydessä myös edesmenneen isäni, miten koin silloin kun hän eläessään teki tiettyjä asioita. Nyt meillä on mykkäkoulua. En tietenkään ole tästä unesta miehelleni puhunut. Tällä hetkellä olen toipumassa syvälaskimotukoksesta vas.jalassa.
Toisaalta oli varsin lämmin kokemus kuinka edesmennyt isäni tarttui lujasti käteeni. Hänellä oli vaalea takki ja hän oli niin vahva ja ote luja. Ihmettelen vaan miksi hän tuli uneeni ja oliko hänellä minulle jokin sanoma tai jokin tarkoitus tulla nyt uneeni.