Lue keskustelun säännöt.
Yläasteen liikunta luo voittajia ja luusereita
20.08.2014 |
Lapseni koulussa on omituinen käytäntö liikuntatunneilla. Kun pelataan joukkuepelejä, hävinnyt joukkue laitetaan tekemään punnerruksia rangaistukseksi. Aina on niitäkin oppilaita, joilta ei futis, pesis ja muut lajit suju niin hyvin kuin ketterämmiltä tovereiltaan. Joukkueen huonoimmasta tehdään syntipukki "sun takias me hävittiin" ja häviötä korostaa vielä opettajan määräämä fyysinen rangaistus.
Ja kuinkas sitten jatkossa tulee käymään? Se kaikista huonoin valitaan viimeiseksi joukkueisiin vastentahtoisesti ja inho liikuntaa kohtaan alkaa nostaa päätään.
Jos tällä palstalla pyörii kasvatusalan ammattilaisia tai ehkä jopa liikunnan opettajia, haluaisin kuulla mielelläni perusteet tällaiselle häviäjien häpäisylle.
Kommentit (5)
Sitten kun pärjää jossain yksilölajissa, aletaan epäillä kelloa, huijaamista ja ties mitä, terkuin joukkuepeleissä huono, yleisurheilussa kohtalainen ja lyhyessä ratajuoksussa hyvä. Kun tulin kerran hiihtokilpailussa kolmanneksi, kaikki puhuivat, että ajanotossa oli vikaa...mutta mulla vaan oli silloin hyvä kunto sekä loistavat sukset ja tunsin itsekin, että nyt kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 22:58"]
Ei ne futiksesta kiinnostumattomat mitään häviäjiä ole. Urheilussa kyse on vain sairaalloisten perheiden sairaista lapsista, eli niistä jotka ovat niitä liikunnantunnilla loistavia, koulukiusaavia pikku vittupäitä, joista kasvaa sitten isona niitä työpaikkakiusaavia pikkupomoja valtionhallintoon. Ne ketkä ovat koulussa niitä jotka valitaan viimeisenä johonkin vitun pallopeliin ovat niitä suurimpia sankareita ja selviytyjiä. Heillä on edessään pelkästään onnellisuutta ja mahtava elämä.
Eli selkeämmin sanankääntein: lapsi on terve kun se vähät nakkaa joidenkin "suosikkien" suosiosta ja joukkueurheilusta ylipäätään.
[/quote]
Näin. Samat mammat vaahtoaa, miten meidän eelis on niin urheilullinen ja ekstrovertti ja vittupäätä ei ole koskaan kiusattu, koska se on niin hyvä tyyppi. ja urheilullisia ei kiusata. Ja kun tosiasia se, että vittupää on ollut vittupää niin kauan kuin alkoi havainnoida maailmaa, ja on itse kiusaaja. Kuten wallinheimonkin naamasta näkee, missä mennään. Huomasi tanssii tähtien kanssa että normaalit inhosi sitä, koska oli manipuloiva vittupää, kuten 99% joukkueuhreilijoista.
En ole koskaan saanut itselleni mitään iloa tai nautintoa joukkueurheilusta. Minulta puuttuu täysin kyky eläytyä joukkueurheiluun ja sen "jännittäviin" pelitilanteisiin. Muistan nähneeni monia vuosia sitten tv:n Urheiluruutu-ohjelmassa tamperelaisen jääkiekkovalmentajan, joka kyynelehti vuolaasti, kun hänen luotsaamansa joukkue oli hävinnyt ratkaisevan ottelun. Tuo näky tuntui minusta täysin oudolta ja absurdilta. Arvostan enemmän yksilölajeja urheilussa.
Sitten ette kuitenkaan osaa samaistua niihin jotka ei tajua koulutunneilla mitään.
Samanlaista paskaa se heillekin on.
Ei ne futiksesta kiinnostumattomat mitään häviäjiä ole. Urheilussa kyse on vain sairaalloisten perheiden sairaista lapsista, eli niistä jotka ovat niitä liikunnantunnilla loistavia, koulukiusaavia pikku vittupäitä, joista kasvaa sitten isona niitä työpaikkakiusaavia pikkupomoja valtionhallintoon. Ne ketkä ovat koulussa niitä jotka valitaan viimeisenä johonkin vitun pallopeliin ovat niitä suurimpia sankareita ja selviytyjiä. Heillä on edessään pelkästään onnellisuutta ja mahtava elämä.
Eli selkeämmin sanankääntein: lapsi on terve kun se vähät nakkaa joidenkin "suosikkien" suosiosta ja joukkueurheilusta ylipäätään.