Stressi ja raskaaksi tulon vaikeus

Mulla ainakin raskaaksitulo onnistui vasta pitkällä joululomalla kun stressi hiukan helpotti ja vittumainen pomo jäi eläkkeelle. Siihen astikin olin tikuttanut ovikset ihan samalla tavalla eikä seksiä ollut sen enempää. Samoja oireita oli stressistä kuin sullakin. Itse tulkitsen että stressin vähentyminen oli avain onnistumiseen. Tsemppiä yrityksiin ja toivotaan että pian tärppää <3

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:37"]

Mulla ainakin raskaaksitulo onnistui vasta pitkällä joululomalla kun stressi hiukan helpotti ja vittumainen pomo jäi eläkkeelle. Siihen astikin olin tikuttanut ovikset ihan samalla tavalla eikä seksiä ollut sen enempää. Samoja oireita oli stressistä kuin sullakin. Itse tulkitsen että stressin vähentyminen oli avain onnistumiseen. Tsemppiä yrityksiin ja toivotaan että pian tärppää <3

[/quote]

Kiitos :)

Meilläkin on kyllä tikkujen perustella LH- hormonin kohoamista havaittu, mutta sehän ei kerro täysin varmana sitä, että ovulaatiota tapahtuisi. Viime kuussa tosin tuli komea ovulaatioplussa kipuineen päivineen, olin juuri niihin aikoihin saanut kuulla että pääsen pois nykyisestä työstäni, joka siis on ollut minulle se iso stressin aiheuttaja. Jos nyt sitten tästä kierrosta tulisi kaksi komeaa plussatestia, ovis- ja raskausplussa.

Liikuntaakin nykyään harrastan säännöllisemmin, niin saa endorfiinit aivoissa liikkeelle ja edesauttaa stressin poispitämistä.

Mulla ei taida olla ihan oikeasta asiasta kokemusta, mutta kirjoitan silti :) Olen yrittänyt miehen kanssa saada lasta alulle n. 8 kk ajan ilman tulosta ja olen ihan hermorauniona sen ja muiden asioiden takia (ei mitään tosi vakavaa mutta monia asioita jotka stressaa). Kuukautiset tullu tänä vuonna kahdesti.

Nyt olen pari viikkoa ollut aika hyvällä mielellä, koska ens viikolla pääsen vihdoin ultraan, jossa tutkitaan munasarjani. Melkein toivon, että löytyisi monirakkulaiset munasarjat tms, että olisi edes joku selitys kuukautisten puuttumiselle. Aion mennä myöhemmin yksityiselle gynelle, jos ei ole ihan hirveän kallista. Haluaisin, että minusta otettaisiin kunnolla kaikki verikokeet varmuuden vuoksi. Myöskin mies aikoo mennä testauttamaan spermansa jossakin vaiheessa. Mun mielestä lääkärillä saa käydä, jos jokin asia vaivaa, vaikka se ei henkeä uhkaisikaan.

Mutta jo tää 8 kk on ollut mulle tosi raskasta ja toivon todellakin, että olen pikku hiljaa oppimassa parempaa stressinhallintaa ja itsetuntoa. Tätä lapsentekoyritystähän saattaa jatkua vaikka kuinka kauan, eikä mistään tule mitään, jos pääasialliset kiinnostuksen kohteet on itkeminen, tiuskiminen ja nukkuminen. No toi oli ehkä vähän liioteltua, mut pointtini oli, että lapsettomuus jo yksistään voi olla tosi stressaavaa.

Et ole todellakaan ainoa, joka kärsii stressistä ja lapsettomuudesta. Täytyy vain jotenkin oppia elämään asian kanssa, niin että pystyy odottamaan niin kauan kuin on tarpeen. Yritä tehdä mukavia asioita: käydä lenkillä, jutella kavereiden kanssa, katsoa leffoja miehesi kanssa tai mikä ikinä vaan saakaan sinut hyvälle mielelle. Itse yritän puuhailla kaikkea kivaa ja psyykata itseni ajattelemaan, että olen arvokas, vaikka en tienaakaan tarpeeksi elättääkseni itseni täysin, en saa gradua etenemään edes 1/3 sivun päivävauhtia enkä pamahda paksuksi heti ensi yrittämällä :) Loppujen lopuksi jo se on syy olla onnellinen, että on ruokaa ja katto pään päällä, sekä läheisiä ihmisiä, joiden seurasta voi nauttia. Ja onneksi ei ole mitään isoa ongelmaa, joka estäisi kokonaan raskaaksi tulemisen. Olisi kauheaa, jos vaikka kohtu olisi jouduttu poistamaan.

4: Niin siis en ole stressanut lapsettomuutta, vaan stressi oli jo olemassa ennenkuin jätettiin ehkäisy pois. Normaaleja tuntemuksia lapsettomuudesta tietysti on tullut, mutta se ei stressaa samalla tavalla kuin työpaikkani. Kun kohtaa päivittäin suuren stressinaiheuttajan, joka aiheutuu kun säästetään väärästä päästä ja tehdään päätöksiä työntekijöiden mielenterveyden kustannuksella, niin siinä ei hirveästi psyykkailut, juttelut ja leffaillat auta. Vasta kun sain tietää pääseväni pois, niin iso kivi otettiin harteilta ja olen ollut aivan eri ihminen. Siksi tulikin sitten mieleen, että uskaltaisiko vähäsen jo toivoa, että tämä vaikuttaisi positiivisesti "vauvaprojektiin".

Varmasti voi vaikuttaa positiivisesti. Onneksi olet päässyt vähemmän stressaaviin töihin ja paljon onnea vauvaprojektiinne, toivottavasti pian onnistuu!

Vanha ketju, ikuinen aihe...

Meillä molemmat stressaa. Minä käsittelen stressiä huonommin, ja uskon että lapsettomuus on varmasti tästä kiinni. Tutkimusten mukaan molemmilla kaikki toimii. Lapsi vaan antaa odotella. Olemme yrittäneet 3 vuotta. En halua kemiallisia apuja tähän, en usko että alkio tarttuisi tässä stressissä edes lääkärin toimesta...

Olen päättänyt jäädä töistä pois silläkin riskillä, että työllistyminen venyy. En voi uhrata tätä unelmaa työstressille, työlle joka ei palkitse mitenkään.

nyt olen päättänyt uskoa siihen, että hyvää on tulossa... Heh, kaikki keinot sallitaan, jopa psyykkaus:)

Nostan vanhaa ketjua.. Kuten sanottu, ikuinen aihe. Meillä lasta yritetty vasta 2 kiertoa, mutta koska edellisen kumppanin kanssa vauvanteko ei onnistunut (miehestä johtuvista syistä), niin päähän on jäänyt ajatus, että eihän se onnistu nytkään. Meillä miehellä simpat erinomaista priimaa, samoin minulla kaikki kunnossa, mutta pelkään, että pilaan mahdollisuutemme musertavalla stressillä. Toinen lähde sanoo, että stressi ei vaikuta, että tuleehan naiset sodankin keskellä raskaaksi, toiset taas sanovat tulleensa juuri stressittömällö lomalla raskaaksi. Stressi kasvaa, kun syyllistän itseäni stressistä ja ajattelen, että on omaa syytäni, kun vauvaa ei kuulu. Tämähän on ihan typerää, kun yritystäkään ei vielä ole juuri takana...