Lue keskustelun säännöt.
Nyt kysymys? Iloitsetko kun miehen lapset tulevat.
12.09.2014 |
Kun miehesi lapset tulevat teille isätapaamiselle, iloitsetko ja hypitkö kattoon ja olet vastassa heitä.
Näetkö tähtiä kun he tulevat taas! Kiukuttelemaan.
Vai onko sinulle ihan sama.
Itse valitsen viimeisen vaihtoehdon.
Kommentit (13)
Lapset on vain lapsi oli ne sitten omia tai miehen, ei herätä mitään elämään suurempia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joka toinen viikko. Ärsyttää,vituttaa. En jaksais kattella kotonani tota näsäviisasta miehen eksästä ulostautunutta äpärää.
No sanotaanko näin, että pärjäisin ilmankin. On täällä miehen vieraana, joten viihdytysvastuu on hänellä. Itsellä omia kiireitä just aina niinä viikonloppuina, kun lapsi kylässä käy. :)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:05"]
No sanotaanko näin, että pärjäisin ilmankin. On täällä miehen vieraana, joten viihdytysvastuu on hänellä. Itsellä omia kiireitä just aina niinä viikonloppuina, kun lapsi kylässä käy. :)
[/quote]
Meillä oli myös näin. Mieheni oletti, että pyöritän äidillisesti kotikuviota hänen lapsilleen ja hän voi ottaa (vapaaehtoisia) työvuoroja ym. Penan jeesauskeikkoja lapsiviikonlopuille ja mä olen kotona passaamassa hänen jälkikasvuaan ja kuuntelemassa näiden rahankerjuuta ja piilov....uilua. Kalenterin kanssa suunnittelin sitten viikonloput niin, että mulla oli aina menoa lasten tullessa meille ja mies joutui suunnittelemaan omat menonsa vapaaviikonlopuille ja hoitamaan jälkikasvuaan.
No eihän tuo sitä kovin kauaa jaksanut, sukset meni ristiin omien lastensa kanssa ja nämä varhaisteinit kieltäytyivät enää tulemasta meille. Aika rumbaa oli sen jälkeen miehen ja exvaimonsa välit, lähiäiti kun sai hepulin kun tajusi vapaaviikonloppujensa loppuneen.
Nyt lapset ovat aikuisia ja käyvät meillä välillä kylässä ja syömässä ja poistuvat koteihinsa sen jälkeen ja hyvä niin. Nyt voin kyllä ilomielin valmistaa aterioita ja seurustella heidän kanssaan kun ei tartte enää ottaa sitä päävastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys..vastauksia lukiessa voi jokainen tehdä omia päätelmiään. Miten monissa kodeissa voidaan viikonloppuna huonosti, lapset myös.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:16"]
Hyvä kysymys..vastauksia lukiessa voi jokainen tehdä omia päätelmiään. Miten monissa kodeissa voidaan viikonloppuna huonosti, lapset myös.
[/quote]
Ihan hyvin meillä voidaan vaikka sydämet ei ilmassa lentele. Syödään, pelataan, leikitään ja nukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä ainakin minä toivotan heidät oikeasti iloisena tervetulleiksi! Mahtavia naperoita. En voi ymmärtää sitä että joillekin tämä voi olla ongelma. Pulmia matkan varrella on tottakai ollut ja kasvuun liittyvää haastamista myös, mutta kaikesta selviää jos oma asenne on kohdallaan. Ja se oma asenne monesti on ainoa asia mihin todella voi vaikuttaa. Uskon siihen että kun itse hyväksyn tilanteen _aidosti_ ja kohtelen lapsia samalla tavoin kuin omiani, tämä heijastuu myös lasten suhtautumiseen minua kohtaan. Tehkää rakkaat naiset palvelus sekä itsellenne että lapsille, älkääkä hankkiutuko ehdoin tahdoin suhteeseen johon kuuluvat myös lapset entisistä liitoista. Jos ette pysty kohtelemaan heitä lämmöllä ja kunnioituksella, rikotte itsenne ja suhteenne lisäksi myös tilanteeseen viattomat lapset. Peace&love vaan :)
Miksi isäpuolet ei narise tällä tavalla? Omat lapseni ei käy isällään, syytä en tiedä varmaksi, mutta epäilen äitipuolen olevan vastaan. Isä soittelee välillä salaa töistään ja käy nopeasti piipahtamassa lasten luona.
Oma mies rakastaa lapsiani aidosti, kuin omiaan. Välillä tappelevat, välillä sylittelevät, ihan kuin ydinperheessä. Onko vain miehillä kyky ottaa vieraat lapset omakseen? Ja ei, en syyllistä nyt teitä äitipuolia tunteistanne, kunhan ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:27"]No kyllä ainakin minä toivotan heidät oikeasti iloisena tervetulleiksi! Mahtavia naperoita. En voi ymmärtää sitä että joillekin tämä voi olla ongelma. Pulmia matkan varrella on tottakai ollut ja kasvuun liittyvää haastamista myös, mutta kaikesta selviää jos oma asenne on kohdallaan. Ja se oma asenne monesti on ainoa asia mihin todella voi vaikuttaa. Uskon siihen että kun itse hyväksyn tilanteen _aidosti_ ja kohtelen lapsia samalla tavoin kuin omiani, tämä heijastuu myös lasten suhtautumiseen minua kohtaan. Tehkää rakkaat naiset palvelus sekä itsellenne että lapsille, älkääkä hankkiutuko ehdoin tahdoin suhteeseen johon kuuluvat myös lapset entisistä liitoista. Jos ette pysty kohtelemaan heitä lämmöllä ja kunnioituksella, rikotte itsenne ja suhteenne lisäksi myös tilanteeseen viattomat lapset. Peace&love vaan :)
[/quote]
Amen...hieno kirjoitus. Miten surullista kuinka moni inhoaa suorastaan puolisonsa lapsia. . Miksi lähdette tällaisiin suhteisiin? Tehkää palvelus ja etsikää lapseton mies, voitte itsekin paremmin.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:28"]
Miksi isäpuolet ei narise tällä tavalla? Omat lapseni ei käy isällään, syytä en tiedä varmaksi, mutta epäilen äitipuolen olevan vastaan. Isä soittelee välillä salaa töistään ja käy nopeasti piipahtamassa lasten luona. Oma mies rakastaa lapsiani aidosti, kuin omiaan. Välillä tappelevat, välillä sylittelevät, ihan kuin ydinperheessä. Onko vain miehillä kyky ottaa vieraat lapset omakseen? Ja ei, en syyllistä nyt teitä äitipuolia tunteistanne, kunhan ihmettelen.
[/quote]
Miehet nyt vaan ovat auttamatta supersankareita, jos ovat hoivaavia ja osallistuvia. Oli ne lapset sitten omia tai puolison. Mitali pitäisi postissa lähettetää heille kaikille!
Naiset sitten taas ovat kaiken pahan alku jne, jos eivät sitten taas ole luonnostaan hoivaavia ja osallistuvia tai tee lapsista numeroa ja kaiken keskipistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat vuoroviikot isällään. Itse en ole mikään lapsien suuri rakastaja, joka palvoo niitä ja saa niistä jotain suurta rikkautta ja sisältöä elämäänsä. Oikeastaan en voi sietää lapsia. Vihaan niiden ääniä. Vihaan sitä kuinka alhainen hygienia käsitys heillä on. Minua ällöttää heidän vanhempansa, jotka palvelevat heitä alistuneina ja pomppivat heidän pillinsä mukaan. Tavallaan säälin lapsia. Ei se ole heidän vikansa, jos heidän vanhemmillaan on ollut täysin epärealistiset kuvitelmat, siitä millaista on Ihmisen valmistamisen hauskuuden jälkeinen ikuinen krapula. Herääminen todellisuuteen, että se ei olekkaan vain hauska nukke, jota voi ohjelmoida nappia painamalla.
Tiedän itse että lapset ovat ihmisiä, siksi en sellaisia ikinä menisi perseestäni väkisin tikistämään. Ne ovat eläviä olentoja, jotka vaativat tekijöiltään ohjausta ja jatkuvaa, jatkuvaa, kokoaikaista huomiota ja vahtimista. Ne ovat yhtä kykeneviä tuntemaan kuin täysikasvuisetkin. Ja ennenkaikkea helvetin uuvuttavia ja rasittavia. Minussa ei herää heidän vinkuääniä kuunnellessani mitään hoivaamishalua tai tarvetta antaa heille rakkautta. Minussa herää kauhu. Ahdistus. Suunnaton tarve suojata itseni heiltä.
Mieheni on aivan liian ihana. Sydämeni särkyy, kun e voi pakottaa itseäni lapsirakkaaksi lässyttäjäksi. Todennäköisesti joudun jättämään maailman ihanimman miehen, sen takia kun eksänsä on halunnut väen vängälle puskea ne paskalla sotkevat äpärät maailmaan, vaikka ei ole kykenevä heitä tai eläimiään hoitamaan tai kasvattamaan ,siten että hoidokeistaan ei olisi toisille riesaa, tai ne saisivat edes elää terveellistä elämää.
Kivoja lapsia ja tykkään kun ne käy.