Suunnitellun sektion kokeneet!

Itse olin nukutuksessa. Kaikki meni hyvin ja kun pääsin heräämöstä sain vauvan viereeni.

Siisti homma. Paranin nopeasti.

1. Olin rentoutunut, mutta en sekava ainakaan ennen lapsen syntymää. Synnytyksen jälkeen sain ilmeisesti jotain kipulääkecocktailia, muistikuvat on hatarat ja taisin nukkua.

2. Puudutuksen laitto tuntui aluksi todella pelottavalta, olin varma että halvaannun kun paine selässä oli niin kova. Sitten pelkäsin että aine ei vaikuta ja tunnen puukonviillot. Mutta kun puudutus alkoi toimia, kaikki oli hyvin taas.

3. Pelotti ja jännitti, itkin vähäsen miehelle ja totesin että peruutusnappia ei ole, nyt eletään tämän kanssa.

Kivuliainta koko hommassa oli katetrin laittaminen. Toki vatsaankin sattui leikkauksen jälkeen, siitä ei jäänyt ikäviä muistoja. Katetrin laittanut hoitaja oli todella töykeä ja kovakourainen, tulevassa sektiossa se pelottaa eniten.

Olen kokenut sektion useamman kerran. Olisin toivonut että antaisivat ennen leikkausta jonkun rauhoittavan mutta ei kuulemma voi antaa koska vaikuttaa sikiöön myös. Olen ollut siis aina hermona.

Selkäydinpuudutus jännittää aina koska siinä pitää olla täysin liikkumatta ja itse tietää kuinka tärkeää on että lääkäri saa sen juuri oikeaan kohtaan. On onneksi nopeasti yleensä tehty. Se ei varsinaisesti satu mutta voi tuntua tosi oudolta ja epämiellyttävältä esim. voi selvästi tuntua pari "sähköiskun" tapaista selkäytimessä mikä on ihan normaalia. Puuduts vaikuttaa nopeasti ja tavallaan ei tunne kipua mutta kyllä tuntee esim. kovempaa kosketusta jonkin verran kun ommellaan tai vauvaa otetaan ulos mutta ei siis mitään kipua.

Itse sektion aikana on alkanut joskus väsyttämään hirveästi ja kerran torkahdinkin kun kesti pidempään kokoon parsiminen.

Se on ihan yksilöllistä kuinka nopeasti toipuu sektiosta. Yleensä sitä on heräämössä tokkurassa ja voi olla kylmänhorkka. Kipuja ei vielä pahemmin tunne koska lääkkeet vielä vaikuttavat. Se kuinka kipea leikkakaushaava on, on myös yksilöllistä. Yleensä sitten seuraavana päivänä on tosi kipeä ja varsinkin nouseminen sängystä viiltää inhottavasti. Mutta jos haava ei tulehdu niin pahimmat kivut on ohi yleensä parissa päivässä. Toki kipulääkettä annetaan leikkauksen jälkeenkin mutta vain buranaa ja panadolia.

Katetrin laittaminen ei taas ole tuntunut minusta yhtään pahalta.

Sen sijaan dreeniletkun poisvetäminen on hirveintä mitä tehdään. (otetaan siis pois yleensä vasta parin päivän jälkeen leikkauksesta ja mitään puudutusta tai buranaa kummenpaa kipulääkitystä siihen ei saa) Kuvainnollisesti se tuntuu juuri siltä miltä näyttää eli muovinen letku vedetään vatsasta vatsanpeitteiden läpi olevast reiästä. Mutta ei dreeniä edes kaikille laiteta sektiossa. Vain jos on ollut paljon vuotoja.

1. En muistaakseni ollut mitenkään sekava vaan ihan normaalissa tilassa.

2. En varmaan halunnutkaan liikuttaa itseäni mitenkään, vaan olla aloillani että pystyvät rauhassa leikkaamaan.

3. En pelännyt suunniteltua sektiota; se on ihan eri asia kuin joku sellainen sektio, johon joudutaan lopulta kun muutenkaan ei onnistuta.

Vaikutat kirjoituksesi perusteella hyvin pelokkaalta. Onhan se tietysti totta, että sektiossakin voi tulla ongelmia, mutta itselläni kaikki meni todella hyvin ja sinulla voi aivan hyvin käydä samoin. Sanon aina joskus lapselleni, että hän on syntynyt ilman minkäänlaisia kipuja:-). En tuntenut mitään kipua sektiossa enkä myöskään sen jälkeen, haava parani hyvin, ja kaikkinainen toipumiseni oli selvästi nopeampaa kuin osastolla samaan aikaan olleilla alatiesynnyttäjillä.

Vauvallakin lähti homma käyntiin oikein hyvin :-)

1. Rauhallinen ja ihan tolkuissa mutta lääkkeistä johtuen väsynyt.

2. Puudutus oli rintakehästä alespäin, Puudutuksen laitto toki tuntuu, muuta jos oikea kohta löytyy kerralla niin se on nopeasti ohi. Itsellä jouduttiin vähän hakemaan sitäpaikkaa.

3. Kyllähän sitä tietysti edeltävinä päivinä mielessä pyöritteli mutta toisaalta levollisin mielin kuitenkin toimenpiteeseen mentiin koska tiesi että se oli ainoa vaihtoehto meidän tapauksessa, koska lasta ei olisi luonnoliseati voinut synnyttää. Saat kuitenkin ottaa tukihenkilön/miehesi mukaan ja se ainakin minulla rauhoitti mieltä kun toinen höpötteli siinä vieressä toimenpiteen aikana.

Toipuminen lähti myös hyvin ja haava parani hienosti. Muistaa vain säännöllisen omahoidon sen haavan suhteen. Ekat päivät ovat ne vaikeimmat kun olotila ainakin itsellä oli tosi heikko mutta siitä sitten lähti.