Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun en mennyt lukioon ja opiskellut.
17.06.2014 |
Ala asteella voitin kirjoituskilpailun, oli jotenkin
sisältöä ja hauskuutta kirjoituksessani. Äidinkielessä olen muuten huono ja en jaksanut koulussa opiskella. Nyt kaduttaa, niin kovasti. Jos olisin opiskellut ja mennyt lukioon. Enään myöhäistä.
Kommentit (10)
Jos olet valmistunut ammattiin, niin Se myös antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden yliopistoa myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tosiaan ole myöhäistä! Ellet ole eläkkeellä, eikä se silloinkaan ole ennenkuulumatonta! Sinne Aikuislukioon vaan jos on motii!
Oon kolmekymppinen. Lapsia ja ammatti on. Ihailen/kadehdin niitä jotka opiskelleet. Olkaa ylpeitä:)
Kerkeet hyvin suorittaa vielä lukion ja yliopistotutkinnon enne 40 kymppiä ja Sitte jää Viel aikaa paiskia töitä 25 vuotta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suotta. Itse olen alunperin dippainssi ja teen nyt kauppatieteissä väitöstä. Töitä ei ole ollut n. 10 vuoteen, eikö takuulla löydy väikkärin jälkeenkään, vaikka koko ajan haenkin. Ei se apuraha niin suuri ole, hyvä tosin, että sen edes sain. Jatko-opinnotkin oli jumalaton riski, kun ei tiennyt, miten ne rahoittaa ja tuossa vaiheessa työttömyyskorvauskin loppuu.
Huvittavaa sinänsä, että aiemmin työeämässä ylenin ennätystahtia ison yksikön johtoon ja nyt en jostain syystä (pitkä työttömuus) kelpaa edes kaupan kassalle.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:20"]
Kerkeet hyvin suorittaa vielä lukion ja yliopistotutkinnon enne 40 kymppiä ja Sitte jää Viel aikaa paiskia töitä 25 vuotta:)
[/quote]
Tämä on totta. Itse funtsin samaa 35 vuotiaana. Tajusin, että jos en tee asialle mitään, on edessä ainakin 30 vuotta työssä, jossa en koe olevan riittävästi haastetta.
Ap: harmistuksen tunnistaminen on ensimmäinen askel muutoksen toteuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:22"]
Älä suotta. Itse olen alunperin dippainssi ja teen nyt kauppatieteissä väitöstä. Töitä ei ole ollut n. 10 vuoteen, eikö takuulla löydy väikkärin jälkeenkään, vaikka koko ajan haenkin. Ei se apuraha niin suuri ole, hyvä tosin, että sen edes sain. Jatko-opinnotkin oli jumalaton riski, kun ei tiennyt, miten ne rahoittaa ja tuossa vaiheessa työttömyyskorvauskin loppuu.
Huvittavaa sinänsä, että aiemmin työeämässä ylenin ennätystahtia ison yksikön johtoon ja nyt en jostain syystä (pitkä työttömuus) kelpaa edes kaupan kassalle.
[/quote]
Ei kun osaaminen, koulutus ja kokemus ratkaisee ja joka muuta väittää on pölhöpopulisti
Kokeile lukea jotain lukion kirjaa ja jos ei tulee "tylsää" oloa mene opiskelemaan jotain. Luetko ja tutkitko aioita nyt vaan pidätkö vain hauskaa?
Et sinä tarvitse lukioa ja ylioppilaslakkia mihinkään.
Jos yliopistoon havittelet, niin voit aloittaa opintosi jo tänään etsimällä sopivia avoimen yliopiston kursseja. Sinulla on kaksi mahdollista tapaa, eli varsinainen avoimen väylä tai pääsykokeella, jos sinulla on 3-vuotinen ammattikoulutus tai vastaava tutkinto.
Mullakaan ei ollut muuta kuin vanha opistotutkinto (ei yo) ja 3 lasta vielä 35-vuotiaana, 45-vuotiaana jo maisterintutkinto. Kadehtimisen sijaan ryhdyin opiskelemaan.