Lue keskustelun säännöt.
Kaverin lapsi on aistiyliherkkä. En jaksa sitä enää.
19.08.2014 |
Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta. Olen tarjoutunut hoitamaan kaverin lasta silloin tällöin, että pääsee vaikka kauppaan tai jumppaan. Neljä menee tässä ihan samalla vaivalla kuin kolmekin, en ole siis kokenut asiasta periaatteellisella tasolla mitään vaivaa.
Lapsella on nyt alkanut ilmaantua erilaisia ärsykeongelmia. Aistiyliherkkyyttä on epäilty jo pidemmän aikaa. Aiemmin nämä ärsykeongelmat ovat olleet hoidettavissa, kuten kiristämättömät vaatteet tai tietynlainen ruoka (ei kokkareita). Nyt alkaa kuitenkin olla jo sen verran hankalaa tämä elämä, etten enää oikeasti jaksaisi ottaa sitä meille. Lapsi alkaa itkeä pienimmästäkin äänestä. Keskimmäinen lapseni, 3v, puhuu kovalla äänellä ja tämä kaverin lapsi alkaa itkeä tavallisesta puheestakin. Puhumattakaan siis kovemmista äänistä.
Tänään alkoi itkeä, kun alkoi sataa. Peltikatosta tuli kova ääni. Alkoi itkeä, kun 1v alkoi itkeä. Oksensi ruokaa, kun perunamuusiin olikin jäänyt puolen kynnen kokoinen muussaamaton peruna. Riisuu jatkuvasti kaikki vaatteet, myös vaipan, pois, koska ei kestä mitään kiristävää, puristavaa tai hankaavaa ihoa vasten.
Ymmärrys ja empatiakyky alkaa jo murentua, kun näistä hyvää hyvyyttäni tarjoamista päivistä alkaa tulla painajaismaisia ja uuvuttavia. Voisin hyvin tietenkin sanoa, etten enää jaksa, mutta taustalla painaa yksinhuoltajan oma aika..
ÄH!
Kommentit (194)
Hoidat "silloin tällöin"..Ajattele sen kaverin elämää, se on jatkuvasti tota..Pieni hetki yksin kaupassa tai jumpassa saattaa olla se ainoa henkireikä, jolloin voi olla itsekseen. Mieti sitä! Nimimerkillä add+aistiyliherkkyys 24/7-yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ongelmasi. Mikset vain sanoisi ystävällesi, ettei energiasi enää riitä lapsen hoitoon? Kyllä ystäväsi pitäisi ymmärtää se, koska hänen lapsensa tarvitsee hoitoa paljon tavallista enemmän.
Meillä on aistiyliherkkä lapsi. Arki ei ole ollut helppoa, mutta on ajan kanssa helpottanut.
Yritä muistaa, että äänet ja itkut sun muut kuulostaa ja tuntuu todella kamalalta aistiherkältä.
Ja millaista se on, kun ruokailu ei suju, kuten normaalilla lapsella. Yritä asettua tuon lapsen asemaan. Ei hänelläkään ole mukava olla. Mut muutakaan ei voi.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:44"]
Hoidat "silloin tällöin"..Ajattele sen kaverin elämää, se on jatkuvasti tota..Pieni hetki yksin kaupassa tai jumpassa saattaa olla se ainoa henkireikä, jolloin voi olla itsekseen. Mieti sitä! Nimimerkillä add+aistiyliherkkyys 24/7-yh
[/quote]
Aivan, Ne pienet henkireiät. Meitä on kaksi aikuista, mutta ei tukiverkkoa läjipiirissä. Tukiperhe on meidän perheen pelastus. Kerran kuukaudessa se yksi viikonloppu lataamista.
t. AD/HD+ Asperger+Tourette+ aistiyliherkkyys+migreeni
Voi vittu mikä tyyppi olet, ihan suoraan sanoen. Varsinainen ystävä joo. Toivottavasti et ikinä saa itse aistiyliherkkää tai muuten erityislasta, eihän sulla jumankauta kestäisi hermot viikkoakaan kun satunnainen kaverin lapsen hoitaminenkin jo noin koville ottaa. T: ADHD- ja aistiyliherkän lapsen yksinhuoltajaäiti 24/7 täälläkin. Ja joo, mielummin olisin ilman apua kuin ottaisin sinulta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]
Ei jumankauta näitä helvetin 'ystäviä' täällä palstalla valittamassa..
Joka päivä, joku on valittamassa muiden 'kakaroista', säälittäviä tapauksia.
Karma is a bitch, toivottavasti sinäkään et enää hädän hetkellä saa keneltäkään apua.
[/quote]
Noh. Kun minulla on jo 1v, 3v ja 4v omasta takaa, niin tekemistä riittää muutenkin. Tuon kaverin 3v:n olen ottanut tähän syssyyn mukaan hyvää hyvyyttäni, koska omista hetkistä on ollut kaverille apua. Aiemmin tästä lapsesta ei ole ollut mitään vaivaa, koska on mennyt siinä sivussa, samoilla syöttämisillä ja päiväunilla. Muiden joukossa.
Nyt vaan kaikki energia menee tuon lapsen kanssa, kun mitään ei voi tehdä normaalisti. En voi tehdä ruokaa (tulee kova ääni), en voi pestä pyykkiä (kova ääni), en voi imuroida (kova ääni). Pitää juosta perässä pukemassa vaatteita päälle, koska riisuu ne koko ajan (myös ulkona!). Syöminen on todella hankalaa, koska kaiken pitää olla lähes juotavassa muodossa lihapullista lähtien. Lapsi saattaa herätä kesken päiväunien johonkin ääneen ja alkaa sitten kiljua suoraa huutoa niin, että herättää kaikki muut lapset.
Ei kai tämä nyt niinkään voi mennä, että kun kerran olen tähän lähtenyt, minulla on tämä nakki lopun ikäni? Niin ja siis tämä ei ole mitenkään vastavuoroista, kaverille ei mahdu meidän kolmea lasta oman lisäksi, eikä omien sanojensa mukaan jaksa tai edes osaisi olla neljän lapsen kanssa samaan aikaan.
ap
Miten usein olet tätä lasta hoitanut? Ymmärrän hyvin, että vaakakupeissa on toisaalta oma jaksamisesi ja toisaalta halua auttaa ystävää?
Mitä jos hoitaisit lasta harvemmin kuin nyt? Voit sanoa ystävälle, että lapsen hoitaminen ja hänen erityistarpeiden huomioiminen tuntuu hankalalta kolmen oman pienen lisäksi. Jos nyt oot hoitanut vaikkapa kerran viikossa, niin ota jatkossa vaikkapa kerran kuussa. Riittävän harvoin jaksanet varmaan sitten sen yhden päivän tai muutaman tunnin vaikka seisoa päälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulla ole mitään velvollisuutta ottaa noin pientä erityislasta hoitoon, jos et jaksa. Sullahan on jo kolme pientä omaakin! Mä en jaksaisi edes niitä, vaikka olisivat ihan "normaaleja".
Varsinkaan kun kaveri ei voi vastavuoroisesti auttaa sua lasten kanssa millään tavalla.
Ihme negatiivisia kommentteja sulle on tullut. Jaksamista!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:58"]
Miten usein olet tätä lasta hoitanut? Ymmärrän hyvin, että vaakakupeissa on toisaalta oma jaksamisesi ja toisaalta halua auttaa ystävää?
Mitä jos hoitaisit lasta harvemmin kuin nyt? Voit sanoa ystävälle, että lapsen hoitaminen ja hänen erityistarpeiden huomioiminen tuntuu hankalalta kolmen oman pienen lisäksi. Jos nyt oot hoitanut vaikkapa kerran viikossa, niin ota jatkossa vaikkapa kerran kuussa. Riittävän harvoin jaksanet varmaan sitten sen yhden päivän tai muutaman tunnin vaikka seisoa päälläsi.
[/quote]
Kerran, kaksi viikossa. Kerran säännöllisesti äidin jumpan aikana ja toisen kerran ehkä kahden viikon välein kampaajan, kaupan tai jonkun muun menon takia. Eikä kyse nyt kuitenkaan ole parista tunnista, vaan tuo lapsen pitkäksi ajaksi tänne, 6-8 tunniksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan tuo lapsi on teillä hoidossa kerrallaan? Jos kyse on tunnista-kahdesta, voisi sen ehkä suunnitella niin ettei esim. tarvitse sitä ruokaa laittaa silloin. Onko kuulosuojaimia kokeiltu? Mä ymmärrän hyvin että kolmen oman lapsen kanssa riittää puuhaa ilman muita ongelmia. itsellani siis on ääniyliherkkä lapsi eikä se aina niin helppoa ole. Oikeasti hatunnosto jos jaksat ystävääsi auttaa (onko lapsi missään tutkimuksissa käynyt saadakseen apua), mutta koita rajata hoitoaika lyhyisiin pätkiin jos pidempi aika tuntuu raskaalta.
Ehkä olen poikkeus, mutta minä ymmärrän. Itselläni on haastava erityislapsi, jolla kolme diagnoosia, yksi juurikin aistiyli/aliherkkyydet.
Mielestäni olisi reilua, että sanoisit kaverillesi, ettet jaksa tuota lasta enää. Kun väsyt hänen kanssaan, se heijastuu välttämättä käytökseesi ja lapsi tajuaa sen = tulee entistä säikymmäksi ja ärsyttävämmäksi.
Olisiko teidän mahdollista tavata niin, että otat omat lapsesi mukaan vaikka kaverisi luokse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap. Sinuna puhuisin ystäväsi kanssa ja lopettaisin tuon lapsen hoitamisen. Ihan vain siksi, että olen varma, ettei tuo lapsi saa sinulta enää minkäänlaista ymmärrystä, empatiaa tai apua. Parempi lapsen olisi jonkun muun hoidossa.
Itselläni on lievästä aistiyliherkkyydestä kärsivä lapsi ja sekin rajoittaa jo hirveästi; ei mene kokkareet eikä liian löllö ruoka. Grillimakkara tuntuu kurkussa kiemurtelevalta madolta ja maito maistuu kuravedeltä. Pumpuliin koskeminen oksettaa fyysisesti ja vaatteiden sovitus onkin oikea tapahtuma. Puhtaat petivaatteet tuntuvat niin pahalta ihoa vasten, että lapsi nukkuu jalkaterät ja kädet sängyn ulkopuolella, pari viikkoa vanhat petivaatteet tuntuvat jo hyviltä.
Sohvalle kipuaa koskematta siihen, karvalankamatolle ei voi astua ollenkaan. Kiitän luojaani, että kuulo- ja näköärsykkeet eivät tuota lapselle ongelmia.
Onpa kärkkäitä vastauksia. Ap sentään on yrittänyt olla avuksi, mutta ei minustakaan tuo mikään loppuelämän nakki tarvitse olla, jos nyt toisinaan jaksaakin (tarkoitan että on itsellä voimavaroja oman 3 lapsen lisäksi, enkä että "kattoo ny jos jaksaa vaivautua") tuota. Vielä kun ei ole oma, niin ehkä sitä rakkautta ja sitä myötä empatiaa ei ihan yhtä ylitsevuotavaa määrää ole, kuin näillä tämän ketjun superäideillä... Ja jos mitään vastavuoroisuutta ei ole, ei sillä että ystävyydestä tai ystävällisyydestä palkkaa kuuluisikaan maksaa, mutta sympatiseeraan kyllä ja ymmärrän, että voi olla jaksaminen tiukilla. Eikö hän voi hakea mitään virallista tukiperhettä? Ei olisi suotavaa että teidänkään ystävyytenne tuon takia kuihtuisi, jos koitat asiasta puhua, ja äidin mielestä on suorastaan velvollisuutesi ystävänä hoitaa hänen vaikeaa lastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkiä aikoja hoidat kerrallaan? Ota vaan tunniksi tai pariksi. Siinä ajassa ystäväsi ehtii käydä jumpassa, nukkua, ostoksilla tai mitä hyvänsä. Etkä sinä näänny taakkasi alle :D
Aiemmista viesteistäsi saa käsityksen, että hoidat lasta monta tuntia putkeen kun ulkona ja päiväunilla ja ruokapöydässäkin ehtii sinua vaivaamaan olemassaolollaan.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:00"]Eikä kyse nyt kuitenkaan ole parista tunnista, vaan tuo lapsen pitkäksi ajaksi tänne, 6-8 tunniksi. [/quote]
Olisiko mahdollista sopia lyhyempi aika? Itselläni on pieniä lapsia joista yhdellä erityistarpeita, ja kaverin lapsia jaksan ottaa silloin tällöin _vähäksi_aikaa_, tunnin-pari jaksaa venyä ystävän vuoksi, mutta kokonaiseen päivään suostun vain jos on joku "oikea" tarve.
Kannattaa puhua kaverin kanssa ihan avoimesti, miltä susta tuntuu. Varsinkin kun hän ei vastavuoroisesti anna sulle hoitoapua.
1-2 kokonaista hoitopäivää viikossa on aika paljon. Eikö tuo ystävä voisi ajatella vaikkapa osa-aikaista hoitoa päiväkodissa, jos kuitenkin yh:na tarvitsee aikaa asioiden hoitamiselle? Minusta tuo sinun hoitaminen menee jo yli normaalista ystäväavusta, jos se on säännöllistä. Tarkoita, että ei voi enää kohtuudella odottaa sinun hoitavan noin paljon. Tottakai on hienoa, kun jaksat auttaa.
Jos lapsi tulee äidin kaupassa käynnin tai kampaajan tai jumpan takia teille, niin miksi on sitten noin pitkän päivän? Eikö riittäisi se, että äiti hoitaa asiansa ja tulee sitten hakemaan lapsen. Ymmärrän kyllä, että asiasta on vaikea sanoa, kun se on tuohon tilanteeseen mennyt ja jos äiti pitää sinun hoitoa jo päivänselvänä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:01"]
Ehkä olen poikkeus, mutta minä ymmärrän. Itselläni on haastava erityislapsi, jolla kolme diagnoosia, yksi juurikin aistiyli/aliherkkyydet.
Mielestäni olisi reilua, että sanoisit kaverillesi, ettet jaksa tuota lasta enää. Kun väsyt hänen kanssaan, se heijastuu välttämättä käytökseesi ja lapsi tajuaa sen = tulee entistä säikymmäksi ja ärsyttävämmäksi.
Olisiko teidän mahdollista tavata niin, että otat omat lapsesi mukaan vaikka kaverisi luokse?
[/quote]
Tapaamme kyllä muutenkin muualla, yleensä meillä. Heille ei mahdu, koska asuvat ihan pienenpienessä yksiössä. Kyse ei ole siitä, missä voimme nähdä toisiamme, vaan etten jaksa enää yksin hoitaa tuota lasta. Jos hoito olisi ilta-aikaan, jolloin mieskin on kotona, tilanne voisi olla toinen. Nyt olen yksin neljän kanssa ja lapsimäärä tuntuu kahdeltakymmeneltä neljän sijasta.
Nukahtivat juuri päiväunille ja aamu oli kyllä niin vaikea, että olin jo vähällä soittaa kaverin hakemaan lapsensa pois. Jos olisi kyseessä oma lapsi, olisi vain pakko jaksaa. Mutta kun ei ole, ei oikein jaksa.
ap
Ap!! Oletko saanut puhuttua asiasta??
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:15"]
Olen itse aistiyliherkkä aikuinen, joten väkisinkin tunnen suurta sääliä ja empatiaa ennen kaikkea tuo lasta kohtaan. Tiedän kuinka hankalaa on nukkua, kun hyvää asentoa ei meinaa löytyä, kun tuntuu aina hankaumia/painaumia. Tiedän millaista on, kun vähäinenkin lapsen itku tms. saa pään suunnilleen räjähtämään. Nukkua ei voi, jos sataa vettä, koska meteli tuntuu liian isolta js korvatulppia ei voi käyttää, koska ne tuntuvat hankalalta. Inhottaa kun pitää aikuisena ihmisenä tutkia tarkkaan ruuat, jos niitä ei ole itse tehnyt, ettei vahingossa söisi maultaa tai koostumukseltaan sellaista, mikä saa oksentamaan.
Varmasti on siis lapsen ja äidin elämä hankalaa.
[/quote]
Täällä toinen aistiherkkä aikuinen. Aikuinen pystyy onneksi jo vähän itse säätelemään ympäristöään ja tunnereaktioitaan. Itse teen työtkin suurimmaksi osaksi kotona (onneksi tämä on mahdollista!), koska äänet, hajut yms. rasittavat minua kovasti. Harva "ongelmastani" tietää edes, olen saanut hienovaraisesti säädeltyä elämääni itselleni sopivaksi. Mutta kauan siinä meni. Omassa lapsuudessani tällaista ei tunnettu ja ympäristön ymmärtämättömyydestä toipumiseen meni kyllä aikaa. Kaikki empatiani tälle lapselle!
Ei jumankauta näitä helvetin 'ystäviä' täällä palstalla valittamassa..
Joka päivä, joku on valittamassa muiden 'kakaroista', säälittäviä tapauksia.
Karma is a bitch, toivottavasti sinäkään et enää hädän hetkellä saa keneltäkään apua.