Nainen: Oletko koskaan jättänyt hyvää miestä?

Jätin äärimmäisen hyvän miehen 27-vuotiaana. Syystä, että olin ollut hänen kansssan 17-vuotiaasta asti, ja halusin vaihtelua. No, sen jäkeen en ole löytänyt ikinä enää ketään vakituista seurustelukumppania :(

No mikä on hyvä? Jätin "hyvän" miehen, joka on ilmeisesti unelmien täyttymys nyxälleen. Tällä palstallakin menis varmaan monelle hyvästä miehestä. Edustava, kunnollinen.En ottais takaisin mistään hinnasta, ihan kamala mulle, meni monta vuotta elämästä hukkaan. Ja no, pieni puute ihan noin yleisesti oli jatkuva, pieni valehtelu, ei itsekkään tiennyt miksi, Ihan tyhmistä asioista. Kunnes tuli isompia.

Olen jättänyt montakin hyvää miestä, en ole koskaan "huonon" miehen kanssa seurustellut mutta kylläkin itselleni epäsopivien. Enkä ole hetkeäkään katunut heidän jättämistään.

Olin 12 vuotta sellaisen kanssa, mutta vaihdoin vieläkin parempaan.

En ole jättänyt sellaista miestä joka olisi ollut pidemmän päälle oikea tai edes yleishyvä jota voisi kenellekään suositella. Jättämäni mies vaikutti ensialkuun jokaisen anopin unelmavävyltä ja jokaisen nuoren naisen päiväunelta, oli kohtelias, kävi töissä, vaikutti empaattiselta ym. Sitten lopetti työt ja jäi kotisohvalle köllöttelemään, alkoi osoittaa todella perverssejä taipumuksia ja harjoitti niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Narsisti ehkä, koska alkuun vaikutti vähän liian hyvältä ollakseen totta. Mutta olin nuori ja tyhmä.

Yleensähän se on nainen joka jättää miehen. Kuinka paljon on miehiä, joilla on ollut suhde, mutta ovat ihan kunnollisia miehiä? Väittäisin että melkein jokainen kunnollinenkin mies on jätetty vähintään kerran, jättäjiä on siis aika paljon.

Mä olen jättänyt. Mies oli muuten täydellinen mutta järkyttävän huono sängyssä.

nyt vähän vanhempana ja viisaana ymmärtää että pienellä koulutuksella olisi saanut oikein hyvän rakastajan eikä seksi muutenkaan ole kaikki kaikessa.

onneksi ko. Mies on nykyään onnellinen ja hyvässä suhteessa käsittääkseni, niin olen minäkin yhden kiltin kunnollisen kanssa :)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 18:22"]

Juu, joskus kolmekymppisenä. Komea mies, hyvä työpaikka ym. mutta hänellä oli lapsi.

[/quote]Siis ensin lapsi ei haitannut, ja seurusteli. Sitten alkoikin haittaamaan, ja jätit?

[/quote]

No alkuvaiheessa se ei haitannut, tapailtiin silloin tällöin mun luona, mutta myöhemmin kävi selväksi että mulle ei aikaa riitä - eli ei sitä edes voinut miksikään seurusteluksi sanoa.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 19:18"]

Kyllä 13 vuoden avioliiton jälkeen. Hän oli periaatteessa erinomainen aviomies ja isä: työteliäs, uskollinen, toi rahat kotiin, ei juonut eikä rellestänyt eikä raivonnut minulle tai lapsille. Eikä myöskään osannut arvostaa ja rakastaa minua.

Eipä kaduta, löysin miehen jossa toteutuu tuo kaikki:D Myös keskinäinen näkyvä rakkaus, arvostus ja intohimo

[/quote]

Ei hän ollut hyvä mies, jos ei edes arvostanut sinua.

Olen jättänyt, useammankin kerran. Minulla on ollut vain hyviä miehiä, ei ole ollut mitään isoja ongelmia (päihteitä, väkivaltaa, pettämistä, riitelyä, erilaisia elämänarvoja).

Ensimmäinen mies oli kiltti, kohtelias, korkeasti koulutettu ja muutenkin täydellistä ainesta aviomieheksi ja isäksi. Meillä oli kaikki hyvin, mutta minä olin nuori ja hölmö ja halusin maistaa vapautta. Pakkasin kamani ja muutin pois yhteisestä kodista. Miehellä kesti kauan toipua erosta. Vielä melkein kymmenen vuoden jälkeenkään ei ole ollut uudessa suhteessa :(

Toinen mies oli vähemmän koulutettu, mutta hyvässä työssä. Mukava seuramies, huomaavainen ja tyylikäs. Olimme todella samanlaisia ja nautimme samoista asioista, seksi oli taivaallista. Mies hemmotteli minut pilalle ja vei maailmalle. Sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi, kauniiksi naiseksi. Mies ei halunnut lapsia, joten jätin hänet ja sitä olen usein katunut. Miehellä ei ole ollut jälkeeni uutta suhdetta, mutta toivon hänen löytävän onnen.

Sitten oli maatilallinen. Oli iso, oma tila ja sinänsä turvattu toimeentulo. Olisin saanut ne haluamani hevoset ja lapset ja maalaiselämän. Mies oli kiltti, rauhallinen, seksi sujui. Halusi oikeasti sitoutua. Minä en kestänyt elämää maalla pidemmän päälle. Muutin pois. Mies löysi itselleen hyvän naisen ja tilalleen emännän. Olen onnellinen hänen puolestaan.

Nyt olen kiltin miehen vaimo. Mies on työteliäs, antelias ja tekee vuokseni mitä vaan. Sukulaiset tykkää hänestä ja elämämme on hyvää. Emme riitele, kunnioitamme toisiamme ja kaikki on mutkatonta ja helppoa, paitsi seksi. Seksi ei ole huonoa, mutta tylsää. En kuitenkaan uskalla enää jättää hyvää miestä, kun olen jättänyt niin monta. Ei kai niitä hyviä miehiä loputtomiin osu kohdalle. Ehkä seuraava mies olisi jo se huono mies ja sitä en halua..

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 18:22"]

Juu, joskus kolmekymppisenä. Komea mies, hyvä työpaikka ym. mutta hänellä oli lapsi.

[/quote]Siis ensin lapsi ei haitannut, ja seurusteli. Sitten alkoikin haittaamaan, ja jätit?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 18:22"]

Juu, joskus kolmekymppisenä. Komea mies, hyvä työpaikka ym. mutta hänellä oli lapsi.

[/quote]Siis ensin lapsi ei haitannut, ja seurusteli. Sitten alkoikin haittaamaan, ja jätit?

[/quote]Noinhan miehetkin kohtelee yh-äitejä. Ihan oikein maistattaa omaa läälkettään niille!!!!!

Olen jättänyt hyvän miehen.

Hän oli kiltti, kunnollinen, huomaavainen, ja aivan hulluna minuun.

Liiankin hulluna minuun. Oli kovasti sitä mieltä että vaikka mitä tekisin niin hän ei ikinä hylkäisi. Vaikka hairahtuisin pettämään, niin hän antaisi anteeksi ja jatkettaisiin yhdessä. Ei vaatinut minulta mitään.

En kestänyt sitä, vaan pidin häntä liian hyvänä itselleni, en pystynyt olemaan sellaisella jalustalla "palvonnan kohteena". Ja toivon todella että hän löytää täydellisen naisen jostakin.

Jätin hieman yli parikymppisenä silloisen poikaystävän, jonka kanssa tuli seurusteltua yli 3 vuotta ja asuttua pari vuotta. Hän oli valtavan mukava (ystävät ja sukulaiset tykkäsivät), hyväkäytöksinen, komea, koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä, seksielämä oli hyvää ym. Jotenkin vain ns. kyllästyin, halusin elämältä jotain muuta. Viimeiset 15 vuotta on tullut tavattua jos jonkinlaisia miehiä ja on koko kirjo toinen toisiaan huonompia miehiä (väkivaltaisia, impotentteja, itsekeskeisiä ym). Kaduttaako, että jätin hyvän miehen? No kyllä. Olin nuori ja tyhmä, minulla oli kokemusta vain yhdestä miehestä ja kuvittelin kaikkien muidenkin olevan "yhtä hyviä".

Juu, joskus kolmekymppisenä. Komea mies, hyvä työpaikka ym. mutta hänellä oli lapsi.

vähän samaa kuin aplla jätin hyvän miehen koska kärsin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja persoonallisuushäiriöstä. Hän löysi vasta uuden naisen ekaa kertaa eromme jälkeen. Erosimme 2009. Olen todella onnellinen hänen puolestaan nyt! itse jatkan terapiaa ja toivon hänelle kaikkea hyvää hänen ei olisi pitänyt kokea kaikkea sitä mitä tein hänelle :'( <3 hän antoi aina anteeksi, mutta itse en ole pystynyt itselleni anteeksi antamaan

Tapailen miestä joka on täydellinen; komea, mukava, koulutettu, hyväkäytöksinen, urheilullinen, kaikin puolin hyvin kasvatettu, seksi on upeaa, meillä on hauskaa jne. Jostain syystä haikailen ensirakkauden perään. MIKSI? Hän ei ollut läheskään yhtä hyvä, huuma vaan oli jotain sanoinkuvaamatonta ja se kesti koko tuon kolmivuotisen ensimmäisen suhteen ajan ja vielä jälkeenkin.
En uskalla sitoutua tähän unelmamiekkoseen kun itseni "markkinoilta" poisvetäminen pelottaa. Välitän miehestä jota tapailen valtavasti, mutta jättäminen liikkuu jatkuvasti mielessä, sillä en tunne itseäni tämän haikailun takia kyseisen miehen arvoiseksi..

On kyllä samanlainen fiilis. Ei noin rajuissa sfääreissä kylläkään. Itseäni vain nyppi oma oikkuiluni, mistään mustasukkaisuudesta ei ollut kysymys, lähinnä miehen pompottelusta. Mies tosiaan antoi anteeksi ja olisi ollut valmis jatkamaan, mutta itse en voinut anteeksiantaa itselleni ja koin että parempi päästää mies menemään. Nyt hän on tosiaan hyvässä parisuhteessa ja olen äärettömän onnellinen hänen puolestaan, on löytänyt upean naisen joka kohtelee häntä niinkuin pitääkin.

ap

Olen jättänyt. Oli liiankin pedantti/moralisti mun makuun. Alkoi ahdistaa että vaatisi multakin liian "normaaleja" käytöstapoja ja ajatuksenkulkua + että hänellä oli 4 alle kouluikäistä lasta (huh). Ei polttanut, ja joi kuulemma vain kerran vuodessa pari kaljaa, josta sai hirveen morkkiksen...  Oli vakityöpaikka, omakotitalo, ja uus iso auto...komea ulkonäkökin.   Liian täydellistä mulle, jopa niin että alkoi epäilyttää onko totta.

7 jatkaa... Olen usein miettinyt 6 vuoden aikana, että teinkö pahankin virheen kun pelkäsin liian puhtoista ja kiillotettua pintaa ja millaista elämäni voisi olla. Olen törmännyt sitemmiten vain sikarenttuihin.