Lue keskustelun säännöt.
Kuulutteko niihin vanhempiin, jotka vihaavat postista tunkevia lelukuvastoja?
30.11.2013 |
Jotka ahdistuvat siitä, että lapset haluavat kaikkea, joululahjalistat ovat kaksimetrisiä ja rahaa on ihan liian vähän? Jotka vihaavat markkinamiesten oveluutta ja kaupallisuuden tunkemista ovista ja ikkunoista?
Minä en. Kerään kaikki kuvastot lapsille pinoon, osan olen jopa päällystänyt kontaktimuovilla, että kestäävät loputonta selaamista ja haaveilua vaikka illalla viimeiseksi sängyssä. Lapset saavat haaveilla vaikka rekka-autollisesta paketteja, limua, karkkia, tonttujen taikaa tai lentämään oppimista. Haaveilua ja unelmointia mahtuu maailmaan.
Heille kuitenkin kerrotaan, että jää ihan yllätykseksi mitä joulupukki tuo. Ei varmaankaan läheskään kaikkea, mutta ihan varmasti jotakin tosi ihanaa.
Lisäksi se Markkinamies ei pistä väkisin ostamaan yli oman tarpeen. Eettiset valinnat tapahtuvat korvien välissä ja jokaisella perheellä on oma arvomaailmansa. Ei ole pakko ostaa yhtään mitään.
- Saavathan aikuisetkin haaveilla! Vuoden lomasta lämpimissä maissa, lottovoitosta, suuresta rakkaudesta, hoikasta vyötäröstä, laulutaidosta, ihanasta ystävästä tai vaikka terveydestä. Ei unelmointi "syö ihmistä", se lämmittää vain sydäntä.
Nih.
Kommentit (21)
Ei meille tule mitään kuvastoja eikä muutakaan roskapostia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai unelmointi ei syö ihmistä? Olet todella onnellinen tämän suhteen...
ei mulla muuta
Meillä on ovessa ei mainoksia-tarra, ja en edes muistanut että niitä lelukuvastoja tosiaan tulee postissa...
Olen kuten sinä ap, ne kuvastot on vaan kivoja, pysyy itsekin ajantasalla miltä lelut näyttää minäkin vuonna.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 20:01"]
Ai unelmointi ei syö ihmistä? Olet todella onnellinen tämän suhteen...
ei mulla muuta
[/quote]
Kiinostaisi kuulla miksi unelmointi on sinusta negatiivinen asia. Olen onnellinen, kun osaan unelmoida. Sellaisiin ajatuksiin on kiva jopa nukahtaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kait jokainen osaa nukahtaa unelmointiin, mutta alle 10 veellä se taito voi olla vielä vähän hakusessa.... Mutta laittakaa vaikka tauluiksi seinälle muistuttamaan niistä unelmista, mitä ei tänä jouluna voi saada.
Siinähän lapsi oppii mainoksista ja miten niihin suhtautua. Tuotteita on esillä, mutta kaikkea ei tarvitse saada. Osa lelukuvastojen sisällöstä on kyllä täyttä hömppää jonka voisi jättää lähettämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tykätään kuvastoista.
Nehän on erittäin hyvä keino opettaa lapselle jo pienestä pitäen, että maailmassa on kamalasti tavaraa, mutta kaikkea ei tarvitse saada.
Tänään selailtiin kuvastoja ja kirjoitettiin 3v. tyttären kanssa pukille kirje. Mietittiin pitkään mitkä oikeasti olisivat kivoja juttuja. Kirjeeseen tuli yhteensä 5 lelua!
Meillä on myös aina opetettu lapsille, että aina ei tarvitse ostaa. Koskaan ei ole tarvinnut leluosastolta lähteä kiukuttelevan lapsen kanssa. Tyttö tyytyy katselemaan.
Meillä ovat tervetullutta postia! Lapset (alle kouluikäiset) lukevat niitä innoissaan uudestaan ja uudestaan. Eivätkä pahemmin edes mangu sieltä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä osaa lapset unelmoida ilman krääsäkuvastoja. En mä itsekään unelmoi mistään tavarasta, vaan ihan muista asioista ja haluan opettaa lapsetkin siihen, ettei tavara ole unelmoimisen arvoinen asia.
Meillä on postilaatikossa kielto mainoksille ja ilmaisjakeluille, eipä ole tullu nimellä yhtään leluluetteloa viellä tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mukulat "luki" niitä kuvastoja pitkälle kevääseen, niin kauan kuin pysyivät kasassa :-). Ei kai ne edes tajunneet niitä mainoksiksi, katsoivat vaan kuvia.
En vihaa kuvastoja. Kyllä niitä saa selata. Ostin aina pari lelua/lapsi, lapsia kaksi ja muita leluja eivät saaneet. Mummot asuvat kaukana eivätkä muutenkaan anna kuin sukka/lapasosastoon täydennystä ja ehkä parikymppiä.
Kyllähän joskus niitä toiveita oli lähes joka sivulta jotain, mitä sillä on väliä. Voi sanoa että pukki tuo kaikille vähintään yhden toiveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 21:28"]
Meillä mukulat "luki" niitä kuvastoja pitkälle kevääseen, niin kauan kuin pysyivät kasassa :-). Ei kai ne edes tajunneet niitä mainoksiksi, katsoivat vaan kuvia.
[/quote]
Lisään vielä, että tottakai tuli toiveita välillä niistä mitkä olisi kivoja leluja. Ei se kuitenkaan sitä tarkoittanut, että olisivat kaikkea saaneet.
Kaksijakoista, kuvastot ovat ihan jee, ne mitään opeta, ei edes sitä haaveilua...
Pienet lapset usein tyytyy siihen pläräilyyn ja toivomiseen, lopulta siinä kirjeessä voi olla se kolme asiaa. Mutta ns köyhässä perheessä ne oppii, ettei edes kannata toivoa, kun ei voi saadakaan. Kiva, että haaveet ovat muita kuin tavaraa tms, mutta sekin on monille vaikeaa toteuttaa.
Mainokset ovat jees, niitä voi näyttää tai olla näyttämättä, niille pienille. Isommat oppivat haaveilemaan ja toivomaan ilman kuvastojakin. Niille ei aina se nukahtaminen olekaan ihan niin kivaa.
En ahdistu lelulehdistä.
Meillä molemmat lapset ovat pienenä "keränneet" lelulehtiä ja haaveilleet kaikesta ihanasta mutta eivät ole koskaan luulleet että saavat kaikki mitä haluavat.
Niinhän me aikuisetkin selaamme ties mitä sisustus/matka/harrastuslehtiä ja emme osta kaikkea mitä näemme.
Hyvä opettaa jo pienestä pitäen että maailma on täynnä kaikkea ihanaa mutta kaikkea ei saa.
Olen ottanut kaikkien kolmen lapseni syntymävuosina tulleet lelukuvastot talteen, niitä voi olla ihan kiva selata sitten vaikka omien lasten kanssa ja katsoa minkälaisia leluja silloin oli kaupoissa. Pienempänä lapset lukivat kuvastoja paljonkin ja löysivätkin niistä muutaman ihan kivan jutun toivelistalleen.
Nyt kun lapset ovat kaikki koulussa, kuvastot lukaistaan, mutta kovin suurta meteliä niiden tavaroista ei tule. Meillä lapset ovat tietäneet jo pienestä pitäen, että kaikkea haluamaansa ei saa, ei edes sitä vuosia toivottua tavaraa välttämättä saa.
Meilläkin lelukuvastoja luetaan kuin muitakin kirjoja, katsellaan kuvia. Joskus haaveillaan. Joskus katsellaan yhdessä, mikä kenestäkin olisi miltäkin aukeamalta kivoin juttu ja paljon se maksaa. Tietävät (2 ja 4v), että eivät tietenkään saa kaikkea. Osasta kuvastoista eivät löydä mitään kivaa, toiset ovat suosikkeja. Vielä ei ole tullut kiukkua, kun lahjapaketista ei ole löytynytkään mitään kuvaston juttua, vaan jotain muuta kenties joskus toivottua. Eli kuvastot on ihan jees.
Minäkin olen ajatellut, että lapsi lukekoon niitä kuvastoja pienestä asti ja minäkin kerron niistä mainoksista ja siitä miten niitä katsellessa tulee halu saada kaikki. Kaikkea ei kuitenkaan osteta, eikä halutakaan ostaa vaikka voitaisikin, koska ei ne sitten enää tuntuisi miltään eikä niillä ehtisi edes leikkiä. Ja meidän lapsi ainakin siis tietää ja huomaa itsekin, että lelumainosten tarkoitus on saada lapset haluamaan niitä myyjien leluja ja vanhemmat ostamaan niitä, vaikka lapset eivät olisi osanneet niitä leluja ilman mainoksia edes kuvitella. Mutta pääasiassa huumorilla suhtaudutaan noihin, lapsi tykkää niistä, selailee niitä usein ja on tarkka että ne kuvastot ei mene kierrätykseen.
Muistan itse miten kiva niitä kuvastoja oli katsella ja haaveilla. Joululahjatoivelistat tehtiin ajoissa ja niissä oli varmaan jokainen kuvaston lelu, ei se sitä tarkoittanut että ne kaikki olisi pitänyt saada tai olisi enää aattona edes muistanut mitä oli toivonut. Saattaa olla että vanhemmat silti kokivat, että leluja pitää olla paljon, koska paljon meillä niitä paketteja aina oli... Mutta en omalle lapselle osta kuin muutaman hartaimmin toivotun, ja kerron isovanhemmillekin, että kohtuudessa pysyvät koska muuten niitä lahjoja tulee niin paljon kun on paljon ostajia. Ainakin toistaiseksi lapsi on osannut (on vasta pieni kuitenkin) lelukaupassakin kiertää ihastelemassa joka hyllyn lelut, mutta valkannut niistä sitten omilla lahjarahoilla ostettavaksi vain muutaman tarkkaan harkitun, ja silloinkin on saattanut sanoa että nyt riittää, vaikka rahaa olisi vielä johonkin pieneen.
Samalla tavalla muuten saatan itse lukea vaikka jotain huonekalukuvastoa, tai vaikka niitä Stockan joulukuvastoja tai jotain harrastuksiin liittyvää, ja huvitella ajattelemalla että toi ja toi ja toi ja toi tässä ja tässä värissä ja sitten tietty tää ja tää ja tää... Enkä silti mene ostamaan niistä yhtään, vaan luettuani panen kuvaston kiinni ja siinä se.
Meillä luetaan postissa tulevat ja (koska on 3 lasta) haetaan vielä kaupasta muutama lisää :D
Nähdään mitä on olemassa ja tiedetään pärjäävämme ilman suurinta osaa. Ainoat mainokset, jotka boikotoin on ne, joissa kerrotaan kummalle sukupuolelle lelut/vaatteet on tarkoitettu. Lapsetkin tietävät tämän ja huomauttavat itsekin, jos huomaavat jossain sellaista. Pohjanoteeraus oli aikanaan kauppa, joka myi lasten lumikolaa siten, että "punainen tytöille ja sininen pojille". Ostettiin kola toisesta liikkeestä, jottei saada väripoliisia peräämme.