Lue keskustelun säännöt.
Sain eilen selville että olen tappajan kanssa naimisissa
02.01.2007 |
En tiedä mitä oikein pitäisi ajatella, olen aivan sekaisin. En olisi miehestä koskaan voinut uskoa että hän on tappanut ihmisen. Aikaa tästä on jo lähes parikymmentä vuotta ja tuomio kärsitty. Olen tässä miettinyt koko yön tätä asiaa, pitäisikö lapsille kertoa, entä jos mies pimahtaa ja tappaa uudestaan jne.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan eri asia jos joku tappaa esim. itsepuolustuksekseen, tai esim. siskonsa raiskaajan kostoksi, vaanii puistossa ja tappaa ensimmäisen ohikulkijan tai jos vaikka töytäisee jonkun ja tämä lyö päänsä johonkin jne.
Riippuu varmaan siitä, minkälaisissa olosuhteissa se tappo on tehty, että onko riskiä. Yksi ystäväni on tappanut, mutta en usko että hän sitä koskaan enää tekee uudelleen.
On tietysti karmivaa, että tuollaisen kuulee jälkikäteen, mutta minua kyllä vaivaisi suuresti myös se kertomattomuus.
Isäni olisi siis tappaja, jos olisi kaveri siihen kuollut. Kuulin tämän omalta isältäni, kun olin 15v, se oli tosi iso juttu mulle sulattaa, mutta toisaalta isä on aina isä, vaikka olisikin istunut puukotuksesta ja mulle oli tärkeää, että isä ite sen mulle kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sait selville asian, jos mies kertoi ota se luottamuksen osoituksena ja ole luottamuksen arvoinen! Mies päättää haluaako kertoa lapsille, se ei ole sinun asiasi. Älä höyryä tyhjää, elämä on joskus yllättävää jopa ihmiselle itselleenkin ja voi toimia typerästikin vaikka jälkeenpäin kaduttaisi. Jos mies on muuten luotettava, ei turhan arvaamaton eikä äkkipikainen tai muuten häilyvä, unohda koko juttu ja eläkää elämäänne parhaanne mukaan!
ei toki voi tulla vaikka p*skahätä,kun hänhän kirjoitti JUST av:lle... eikä vauva voi herätä,lapset tulla koulusta jne jne
Minustakin kuka tahansa voi syyllistyä tappoon,murha onkin sitten jo erijuttu.
Onhan näitä,autolla yli ajoja,tönäisyjä,humala lyöntejä jotka osuikin väärin jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se on tehty viinapäissään tai huumeissa ja on nyt raitis ja katuu tekoaan, niin luulisin että voisit sulattaa asian.
Minun mummoni veli, eli äitini eno, jonka kanssa olimme aika paljon tekemisissä ja josta ei olisi ikinä uskonut moista tekoa, alkoholisoitui vuosien varrella. Eräänä kesäiltana ampui juoppohulluuskohtauksessa parhaan kaverinsa. Mitään riitaa ei ollut ollut. Tähtäsi ensin omaa poikaansa, mutta kun poika kysyi että " mitä sinä isä nyt minua osoittelet" käänsi pyssyn kaveriinsa ja ampui. Istui siitä Vaasassa jonkun vuoden. Tuli uskoon ja raitistui. Vaimo pysyi vierellä koko ajan, mutta sanoi että olisi lähtenyt, jos viinapullon korkki olisi taas auennut.
Siskoni taas kertoi, että hänen kaverinsa ukkinsa oli tunnustanut tyttärentyttärelleen istuneensa linnassa raiskauksesta, jonka teki 18-vuotiaana humalassa. Ja katui sitä tekoa kovasti. (En tiedä mikä sai ukin tuollaisen tunnustuksen tekemään) Siskoni kaveri oli aika järkyttynyt ja yritti sulatella asiaa. Päätti sitten kuitenkin että koska ukki oli ollut hänen 30-vuotisen elämänsä ajan SE ukki jonka hän tuntee, niin ei käännä selkäänsä eikä syyllistä asiasta, jonka ukki itse on katunut jo miljoona kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on merkittävän asian pimittänyt ja toisaalta sen ymmärtää ei liene kenellekään suositus parisuhteeseen.
Jos teillä on suhde kunnossa ja olette olleet pitkään yhdessä ilman ongelmia niin ei liene estettä jatkaa. Jos on kehissä päihteitä, väkivaltaa tms. niin lähde ennen kuin on liian myöhäistä.
Lasten iästä riippuu tuo kertominen, kertoisin sitten kun ovat aikuisia.
Voimia sinulle joka tapauksessa mihin ratkaisuun päätynetkin.
Ihminen tekee heikoimmillaan sellaista, johon ei voisi kuvitellakaan pystyvänsä. Ei se silti tee ihmisestä läpeensä pahaa tai tarkoita sitä, että hän normaalioloissa tekisi koskaan sellaista uudelleen.
Tiedätkö ap, millainen miehesi surmatyö on ollut?
Ei edes oma vaimo. :( Mutta eipä ole minun asiani kertoa!