Laihduttaneet lihavat sankareita - hoikat eivät

On takuuvarmasti vaikeampaa laihduttaa isosta ylipainosta normaaliin painoon ja pitää se, kuin se ettei ole koskaan lihava ollutkaan.

En tiiä, mutta elä tuhlaa aikaas turhien miettimiseen.

Jos haluat samoille kuuluisuusapajoilel lihos sinäkin. Sitten vpi laihduttaa ja olla sankari.

Kuulostat ihan lappilaisen ilmaisjakelulehden yleisönosastokirjoittelijalta. Kyllä siinä niin mielensä pahoittaa, kun lihaviakin jo kiitellään.

En itse ainakaan minään sankareina koe niitä, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoa. Olen toki iloinen jokaisen puolesta, koska itse olen myös yksi niitä, jotka yrittävät saada painoa normaalimpaan lukemaan. Vaikeaa se on niin kauan, kun pääkoppa ei ole tarpeeksi motivoitunut painon pudottamiseen. Suuri osa isoista ihmisistä kasvaa perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmista on isoja. Lapsesta asti opetettu syömään väärin ja vääränlaista ruokaa, joten onhan se sinänsä urotyö oppia syömään oikein! Mutta ei se tee kenestäkään sankaria. Ehkä näistä laihdutuksista kerrotaan niin mahtipontisesti, jotta muut ylipainoiset saisivat kannustinta yrittää itsekin.

Ole iloinen, jos itse olet ollut aina normaalipainoinen ja välttänyt ylipainon itsekurilla ja oikeilla valinnoilla. Ja jos haluat kokea julkista sankaruutta pudottamalla painoa, niin lihota itsesi ja ala laihduttamaan. Siinähän huomaat kuinka helppoa se on.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 16:39"]

Jos haluat samoille kuuluisuusapajoilel lihos sinäkin. Sitten vpi laihduttaa ja olla sankari.

Kuulostat ihan lappilaisen ilmaisjakelulehden yleisönosastokirjoittelijalta. Kyllä siinä niin mielensä pahoittaa, kun lihaviakin jo kiitellään.

[/quote]

Missä kohtaa ilmaisin, että en ole itse lihava?

Ja 2: miksi ihminen päästää itsensä lihomaan isoon ylipainoon? Koska on vaikeampaa rajoittaa omat syömisensä järkeviin määriin ja saada itsensä liikkumaan kuin elää terveellisesti. Siksi. 

ap

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 16:38"]On takuuvarmasti vaikeampaa laihduttaa isosta ylipainosta normaaliin painoon ja pitää se, kuin se ettei ole koskaan lihava ollutkaan.

[/quote]No jaa. Minä olen laihduttanut elämäni aikana satoja kiloja, tosin kilon pari kerrallaan eli olen pysynyt hoikkana ilman sankarikruunua.

Läskejä ei saa ikinä kunnioittaa. Kerran läski, aina läski vaikka laihduttaisikin. Laihuus on  jumalallista ja muiden tulisi ylistää laihoja joka päivä.

Nyt vähän järjenkäyttöä, sehän on joka asiassa ihan perus, että sitä ns. näkymätöntä työtä on usein hirveän vaikea edes huomata.

Itse tunnen monia ihmisiä, jotka eivät himoitse herkkuja ja syövät luonnostaan vähän. Toiset taas joutuvat kamppailemaan itsensä kanssa päivittäin moneen kertaan siitä, mitä syö ja miten paljon. Joten kyllä minä jossain määrin enemmän nostan hattua niille entisille reilusti ylipainoisille.

Ei ole. Toisaalta idioottimaiset tupakoijat saattavat saada jostain kisasta matkapalkintoja, jos pääsevät eroon typerästä ja moraalittomasta tavastaan. Kirotut saastuttajat. Juoppoja kiitetään, jos kittaaminen loppuu (edes hetkeksi). Kirotut loppasuut. Narkkarit ovat sankareita, jos nappien niittaaminen päättyy. Kirotut hörhöt. Niin maailma makaa. Valitettavasti.

Onneksi me olemme täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä. Tai no, minä olen. Sinusta en tietenkään tiedä.

Toisesta ääripäästä ovat entiset syömishäiriöiset etenkin anorektikot; kuinka he ovat päässeet takaisin normaalipainoisiksi ja kerrotaan kauhujuttuja vuosikymmentenkin takaisista kamppailuistaan kuinka painonsa oli alle 40kg... (okei, tiedän että sh:t ovat vakavia sairauksia, mutta rajansa siinäkin pätemisellä). Ja pahimpia ovat unohtuneet julkkikset, etenkin naiset, jotka ovat julkisuudelta piilossa lihottaneen itsensä ja sitten sankareina muikistellaan -100kg kevyempänä uudistuneena turhakkeena lehdissä.

Jospa paljon painoaan pudottaneita mediassa hehekutetaan siksi, että muutkin lihavat saisivat heistä kimmokkeen ja motivaatiota alkaa itsekin laihduttamaan? Jos ylipaino kerran alkaa olla jo kansanterveydellinen ongelma, eikö ole aika tärkeää pyrkiä motivoimaan ylipainoisia laihduttamaan? Ja tuollaisista onnistumistarinoista saa paljon enemmän inspistä kuin sellaisten ihmisten tarinoista, jotka ovat aina olleetkin normaalipainossa. Eihän niillä ikänsä hoikkana pysytelleillä kuitenkaan ole kokemusta siitä urakasta, mikä lihavalla laihduttajalla on edessään.

Saahan sitä tietenkin ihmetellä, että miksi kukaan päästää itseään lihomaan, mutta kovin hyödytön sellainen kysymys on lihavalle, jonka pitäisi laihduttaa. Ei siinä urakassa ainakaan ihmettelyt, kauhistelut, syyllistämiset ja moitteet auta, vaan enemmän tarvitaan inspiraatiota, motivaatiota ja konkreettista esimerkkiä siitä, että laihtuminen on realistisesti mahdollista. Tällaista tarjoaa entisten pullukoiden onnistumistarinat.

Jos nyt ajatellaan, että laihdutettavaa olisi vaikka 30 kiloa tai enemmän, niin se alkaa tuntumaan jo niin masentavan suurelta kilomäärältä pudotettavaksi, että helposti ihminen epäilee mahdollisuuksiaan edes onnistua. Sitten kun lukee lehdestä, kuinka joku muu on onnistuneesti pudottanut juuri saman kilomäärän, ja kuinka hän siinä onnistui, ihmiselle konkretisoituu se, että urakka ei olekaan lainkaan mahdoton. Ja se tsemppaa aloittamaan, ja myös jatkamaan, jos/kun vaikeuksia tulee ja toivottomuus uhkaa nostaa päätään kesken urakan.

Olen itse pudottanut 35 kiloa vuosikymmen sitten. Siitä tiedän, että on ihan eri asia laihduttaa suuria kilomääriä, kuin pysytellä normaalipainossa. Molemmissa on tietenkin haasteensa, mutta ne ovat erilaiset. Ja siinä vaiheessa kun laihdutus on vasta edessä, on kaikki pienetkin positiiviset motivaationkipinät pelkästään hyväksi.

ehdota lehdistölle , että tekevät jutun jostain aina laihanapysyneestä varttuneemmasta rouvasta :)

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 16:58"]

Itse tunnen monia ihmisiä, jotka eivät himoitse herkkuja ja syövät luonnostaan vähän. Toiset taas joutuvat kamppailemaan itsensä kanssa päivittäin moneen kertaan siitä, mitä syö ja miten paljon. Joten kyllä minä jossain määrin enemmän nostan hattua niille entisille reilusti ylipainoisille.

[/quote]

Moni varmaan ajattelee minustakin näin. Eli että en himoitse herkkuja jne. Mutta oikeasti minä vain tiedostankin koko ajan, että herkkuja ei voi ja pidä syödä hirveitä määriä ja ruokailussa täytyy pyrkiä terveellisyyteen. En halua vahingoittaa itseäni ja terveyttäni.

Voisin kyllä heittäytyä illoiksi makaamaan sohvalle epäterveellisten syöminkien kanssa (sipsejä, pullaa, kaakaota, siideriä, karkkeja jne) ja maata siinä mässäten, mutta jostain kumpuaa tietoisuus siitä, että elimistö ei pidä siitä, ja toisaalta halu pysyä reippaassa kunnossa. Siispä valitsen itsekurin.

Valintoja pääasiassa, ja toisaalta hirvittävän lihavilla on monilla jollain lailla sairas suhde erityisesti ns. lohtusyömiseen, eli suussa pitää koko ajan olla jotain ja sillä parannetaan elämän kolhuja - koko ajan mahdollisesti.