Anoppikaan ei ole pitkään aikaan sanonut pojallemme olevansa hänen äitinsä.
Joskus kun poika oli pieni hän sanoi vahingossa esim että odotas kun äiti tekee tämän jutun ja sitten tulee sinun tykösi yms nyt ei ole ehkä n.2v enää niin sanonut. Lapsi nyt 5v.
Kommentit (9)
Voin hyvin kuvitella, että teen vahingossa tuon virheen muutaman vuoden päästä, jos minusta tulee silloin isoäiti. Jo nyt sekoitan välissä pikkuveljeni ja nuorimman poikani nimet heitä puhutellessani, jos he ovat kotonani yhtä aikaa. Ei se kerro minusta mitään muuta kuin että olen hajamielinen.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:36"]
Se on oppinut, että hän on mummo.
[/quote]
Joo niin on oppinut ja on kyllä aika hajamielinen tapaus.
Isoäitini usein kutsui minua vahingossa äitini nimellä. Joskus koulussa sekoitettiin johonkin muuhun oppilaaseen.
Ehkä kyse tosiaan on vain hajamielisyydestä, mutta pienestä lapsesta tuntui aika pahalta, kuin kukaan ei pitäisi tarpeeksi tärkeänä edes muistaakseen nimeä.
Mun dementoitunut isoäitini kutsuu mua nuorimman sisarensa nimellä. Ja kamala huoli siitä mihin sisko meni, jos mä käyn toisessa huoneessa eli poistun valvovan silmän alta. ;)
Voisin luvitella tekeväni ajatuksissani noin ihan vaan vaikka kaverin tai veljen lapselle, saati sitten aikanaan lapsenlapselle. Saatan myös ajatuksissani vastata että niin? kun kuulen vaikkapa julkisella paikalla ihan ventovieraan lapsen huutavan äitiä. Se vaan tulee jostain selkäytimestä.
t. Neljän, kohta viiden äiti
Mun siko sanoi sen vanhingossa monta kertaa mun lapselle, kun lapsi oli pieni. Oltiin matkalla yhdessä " Äiti nostaa" "äiti antaa nyt..." Kuittasin huumorilla:-). Mutta sisreni on rakas lapselleni edelleen, ja toisin päin :-)
Ei sille voi mitään kun tulee "se fiilis".
Öö..hyvä?